Unet
on välillä outoja. Okei aina. Ainakin omani. Jotenkin ne kuitenkin tuntuvat
liittyvän juuri sen hetkiseen elämääni, ja viime yönä olinkin unessani
kokeilemassa töihin paluuta. Olin ensimmäisenä paikalla, aamuvuoro kun oli ja
laskeskelin kassakaappia. (Mitenköhän sinnekin olin päässyt?)
Lopulta
kun toiset tulivat (ihmeen paljon ihmisiä aamuvuorossa ajattelin) katsoivat
jokainen heistä minua päästä varpaisiin ja takaisin. Kävin pomolta kysymässä
menenkö auttamaan leipäkuormien purkamisessa vai jotain muuta. Hän katsoi minua
pitkään ja tokaisi, ”sun on ensin syötävä
puuro ennenkuin aloitat työt”. Mietin ettei minulla mitään puuroaineita
mukana ole että mitä minä sitten muka tekisin. En voi teetäkään keittää kun ei
ole maitoa. Ja siinä samassa huomasinkin taukohuoneen pöydällä olevan ties
millaisia aamupalatarvikkeita, muroista leipiin, maidoista viileihin,
hedelmistä kasviksiin ja tunsin kuinka silmäni levisivät lautasen kokoisiksi.
Ei, ei puuroa.
Olisin
tahtonut ottaa unessani muroja mutta pomo oli käskenyt puuroa ottamaan joten en
uskaltanut edes koskea muroihin. Otin eteeni n. puolen desin kokoisen kulhon ja
laitoin siihen puurohiutaleita. Ja istuin siinä. Halusin töihin ja siinä minä
istuin kuppi edessäni. Apulaispäällikkökin tuli tarkastamaan että kai pomo
sanoi minulle puurosta, minä olin vain joo ja näytin kuppiani.
En
tiedä sainko syötyä puuroni ja miten minun töihin paluuni jatkui sillä heräsin.
Hetki oli mietittävä oliko se todella tapahtunut. Ja uskaltaako sitä edes astua
jalallaan töihin edes puhumaan töihin paluusta. Yritin eilen jo päästä töissä
käymään katsomassa pomoani mutta ahdistuskohtaus autossa ei päästänyt minua
kääntymään töihin meneville teille.
Onneksi
meillä töissä on aina niin kiire ja hoppu ettei siinä kukaan ehtisi edes vahtia kenenkään
syömisiä. Kunhan ollaan ajoissa paikalla ja tehdään työt mahdollisimman
nopeasti valittamatta. Vain tehot ovat työtä tärkeämmät.
