Koirien keidas

Asia josta suuresti nautin uudessa asunnossani, on lasitettu parveke. Nyt tulee vietettyä enemmän aikaakin parvekkeella, sillä tuohan on kuin yksi ylimääräinen huone. Tosin minuakin enemmän sitä käyttävät koirat, sillä aamupäivisin sinne paistaa suoraan aurinko joka muuttaa sen ihanan lämpimäksi. (Joku voisi tässä välissä korjata sen muuttuvan paahtavan kuumaksi, mutta meille se on lämmin.) Ja koska he viettivät niin paljon aikaa maaten vierekkäin yhdellä aurinkopaikalla, päätin sijoitella tavaroita paremmin joten nyt heillä on oma kesäkeidas parvekkeellani.

Siellä ne viettävät aikaansa mielellään aina kun aurinko paistaa. Jos saisin ujutettua sinne telkkarin varmaan minäkin makoilisin siellä auringossa päivät pitkät. Niin ja jos joku hoitaisi ne kotiasiat minun puolestani ym pakolliset elämän asiat. Toivottavasti parveke on kylmällä talvellakin lämmin ja oma pieni saunani.

Tiistain todisteet

En ole viitsinyt hirveästi kättäni ja rannetta, rasittaa kirjoittamisella (mikä on minulle hirveän vaikeaa, kirjoittaminen kuitenkin on aina ollut minulle se tapa jolla käsittelen asioita! Isi tosin tokaisi tähän että ehkä olisi aika opetella sitten puhumaan..) joten päätin tehdä taas päivä kuvina postauksen. Videopäiväkirjaa en vielä ole onnistunut tallentamaan, tuntuu oudolta puhua tyhjälle näytölle. Näin kirjoittaessa on helppoa perua sanojansa ja poistaa se lause mikä ei sanallisesti osukaan oikein. Ja muutenkin olen niin paikallaan pysyvä (siis en) että olisiko videolla sitten loppujen lopuksi mitään. Tai asennan päähäni kameran ja yritän toteuttaa Iholla –sarjan tyyliin kertomista. Harmi vain ettei sitä videokameraa ole..

Nyt tämä meni taas tähän raapusteluksi vaikka piti tulla todistusaineistoja eilisestä päivästä. Sormet pysykää jo pois näppäimiltä..

Kuten yleensäkin tiistai alkoi heräämisellä. Herättiin vielä ihmeen aikaisin ja päätettiin lähteä pidemmälle aamulenkille. Koirat tietenkin tuntien, tai tuon neiti ”laahustan kuin porsas” koiran tuntien, se kierros joka normaalisti kävellessä olisi taittunut vartissa, venyi siihen yli puoleen tuntiin. No saipahan tämäkin porsas välillä liikuntaa.

Päivä jatkoi rutiinimaista kulkuaan aamulenkin jälkeen. Pupuni Cami soitti, ja vietimme taas hyvinkin tuttuun tapaan aamupäivän puhelimessa. On ihme ettei kuitenkaan meiltä puheenaiheet lopu kesken. Samalla siinä puhelimessa puhuessani sisustelin kotia, ja vaihdoin olohuoneeseen pöytäliinan, ripustin keittiöön verhot ja virittelin keittiöntyötasolle vahakankaan jonka kävin edellisenä päivänä ostamassa Kodin1:stä.

Puhelun loputtua käytiin koirien kanssa taas nauttimassa raittiista ilmasta jonka jälkeen ruokin koirat. Samalla valmistin pariksi seuraavaksi päiväksikin koirille ruoan. Jauhelihaa ja kasviksia.

Koirien syödessä otin vihdoinkin hiusväriaine purkin käteeni ja värjäsin hiusteni alaosan taas mustalla. Onhan tämäkin ollut tekemisen listoilla jo viime vuodesta. Seuraavaksi onkin ylähiusten värjääminen vuorostaan, ehkä sen toteutan sitten ensi vuonna. No ei, jos kuitenkin nyt lähipäivinä.

Hiusten kuivattua päätimme lähteä katsomaan edellisen päivän Emmerdale –jaksoja vanhemmilleni. Olen taas saanut koukutettua äitini tähän sarjaan, joka sitten taas muuttaa omia aamurutiinejani etten enää aamupalaa syödessäni tuijotakaan Katsomo palvelua vaan luen kirjaa. Ehkä vielä joskus koittaa se päivä kun vain syön tekemättä mitään. Onkohan se mahdollista? Voisinko minä joskus olla niin valmis tekemättömien asioideni kanssa, että minulla ei vain yksinkertaisesti ole mitään muuta tekemistä kuin syöminen. Kuinka tylsää sekin sitten on.

Illalla kotiin päästyäni päätin pelata vielä jo pirulliseksi muodostunutta CandyCrushia, jossa olen jumittunut tasoon jossa suklaa taas pilaa kaiken. Kuten pupu aka Cami joskus totesikin, suklaa on aina kaiken pahan alku. Onneksi itse en ole suklaahimoinen. Tällä hetkellä irtokarkkihyllyltä löytyvät purkkapallot ovat sitten minun kompastuskiveni. 

Huomenna kutsuu Linnanmäki, ja toivottaan ettei säätiedotuksen sateen osalta pitäisi paikkaansa. Siinä tapauksessa minut ja Haisulin löytää SeaLifesta tutkaillen erikaloja hyvin tarkasti. 

Muuttuva ahdistus

Minä lupasin ja minä oikeasti yritinkin. Mutta tietenkään en pystynyt siihen, siis olemaan organisoimatta. Ja puhun tietenkin muutosta ja varsinkin pakkailusta. Nyt ne jätesäkkiin vain tungetut lakanat on revitty jätesäkin uumenista, ja organisoitu laatikkoon josta huomaa selvästi sen sisältävän petivaatteita. Keittiötavarat ovat lihalaatikoissa, ja kellariin menevät tavarat on pakattu banaanilaatikoihin. Ettei vain mikään menisi sekaisin, nyt tietenkin kun olen kaikki melkein keittiöstä pakannut, ruokailen vain kertakäyttöastioilla (tätä vartenhan niitä onkin hamstrattu) ja ruoalla mikä ei juuri laittoa tarvitse. Ainoa mitä en ole pakannut on vedenkeitin. Onhan minun aamuteeni saatava!

Tämän pitäisi olla sitä aikaa kun suunnittelen innolla kaikkea uutta ja tulevaa, murehtimatta niistä entä jos. Ei ne kuuluisi edes ajatuksiini. Ajatukseni täyttäisivät vain ihanat sisustusideat jotka jäävät ikuisiksi haaveiksi niiden mahdottomuuden vuoksi, ja minun kuuluisi ajaa vain edestakaisin uuden asunnon edustalla vakoillen tulevia naapureita, ja nähdä auringonpaistetta räntäsateessakin.

En vain osaa nauttia tästä kaikesta, sillä Misansilmätutkailut eivät ole vieläkään lopussa. Kontrolli oli alkuviikosta (hyvästi 100e) ja silmäpaineiden vieläkin ollessa alhaiset eläinlääkäri ohjasi meidät eläinsairaalaan ihan kunnon silmäekspertille (hyvästelen jo valmiiksi 200e). Se tapahtuma sitten tapahtuisi ensiviikolla, jonka jälkeen olisi ihana vihdoinkin hengähtää. Suunnitella aikani muutenkin kuin silmätippojen laitto vuoroina.

Tämä kaikki on vetänyt itseni niin stressaantuneeksi, että masennus yms. oireet ovat vain kasvaneet. Joka aamu herään hirveisiin vatsakipuihin. Toiset kärsivät pääkivuista, minä oireilen vatsallani. Töihin on ollut vaikea joka aamu lähteä, ja siellä on ollut vaikea olla. Normaalisti kestäisin asiakkaat kuin asiakkaat, mutta nyt on ollut lähellä, etten ole huutanut vakioasiakkaille, tai hajonnut vain kesken työpäivän itkemään kun olen kolauttanut lantioni johonkin.

Kirjoittaminenkin on vain jäänyt, tarkoitukseni on ollut kertoa ostosreissusta äitini kanssa. Siitä kun kävimme pitkästä aikaa kiinalaisessa. Siitä kuinka söin sangollisen kevätkääryleitä.

Ja kirjoittaa siitä kun sain suoritettua kaksitahtoo –tapausta yhden päivän sisällä Camipupun kanssa. Kävimme katsomassa Hannu ja Kerttu –noitajahti elokuvan sekä syömässä uudet salaatit Hesburgerissa.

Ei moitittavaa, ja ruokailumme toteuttikin sitä normaalia kaavaa, toinen tunkee toiselle jotain ja toinen jotain. Minä sain Camin kananmunan, ja tungin omat krutongit ja juustot toiselle puolelle. Lisäksi täytin Camin salaattia lisäkatkaravuilla. Minun mielestäni salaatinkin kuuluu olla tasapuolinen, niin kasvisten kuin proteiininkin puolesta, pupun mielestä taas katkarapuja ei voisi koskaan olla liikaa. Minä söin siis salaattia katkaravuilla, Cami katkarapuja salaatilla.

Mutta nyt on yritettävä viettää pari vapaapäivää asioita hoidellen, ja rentoutuen. Toivotaan siis että tulevaisuus, ainakin ensiviikon jälkeen näyttäisi valoisammalta. Onneksi sentään ovat nuo kaksi toheloa käpertymässä syliini ja antamassa lämpöä kun sitä eniten tarvitsisin.

Asunnon tarve

En muistanut että se olisi tällaista, näin hidasta, vain odottelua, yöunien menettämistä ja sitä pettymystä kun suolainen tilaisuus lipuu ohitsesi silmääkään räpäyttämättä.

Neljään vuoteen (jos oikein muistan) minun ei ole tarvinnut miettiä asumisajatuksia sen kummemmin, sillä olen pitänyt asunnostani, ja vaikka vuokra onkin noussut vuosittain, aina olen jotenkin pärjännyt.

Mutta nyt SATO päätti peruskorjata huoneistot, on minun etsittävä uusi asunto, sillä kiinteistössä ei voi asua korjauksen aikana. Ja sen jälkeen huoneiston vuokra mitä luultavammin nousee, joten on aika vain etsiä uutta.

Kovin nirso en asumiseni suhteen ole, kunhan se ei ole keskellä juoppomaailmaa. Ja pieni vihreyskin olisi hyväksi, näin koirien kannalta. (Tiedän, sanoin monikossa tarkoituksella. Mies tulee taloon ja siitä lisää ensiviikolla.)

Ja sellainen avokeittiö olisi kiva, jossa olisi pieni baarisarake tms. Ennen halusin keittiön erikseen, mutta nyt huomaan että sellainen olisi paljon kivempi. Elin ehkä vieläkin liikaa pariutuneessa mielikuvassa, kun tuntui että tarvitsin isomman asunnon. Nyt tämä 58neliöinen linna tuntuu liian suurelta. Olohuonetta tuskin käytän, sillä kone on keittiönpöydällä. Uuteen asuntoon aion hankkia sen tietokonepöydän!

Onneksi en ole kerinnyt tavaraa haalia kovinkaan paljon, etteikö ne pienempään mahtuisi. Enemmänkin ajatukseni pyörivät nyt IKEAn hyllyissä ja tilpehööreissä joita haluan uuteen asuntooni, kuin että olisin niitä tänne koskaan hankkinut. Uuden sohvan ainakin haluan!

Eli hankintalistalle: sohva, tietokonepöytä, uudet sisustustarrat (vanhoja tuskin saa irroitettua järkevästi ja vietyä mennessään), uudet matot. Aijaijai tässähän alkaa ihan innostua. Nyt kun vielä löytyisi se asunto.

Ruokaa lattialle, kello seinälle ja saapas pöydälle

Onpas se yksi viikko taas vierähtänyt nopeasti ohitse. Ja varsin kylmä viikko on ollutkin. Alkuviikosta luulin jo tulevani kipeäksi kun palelin töissä, kunnes eräs asiakas joka kulkee kesät talvet t-paidassa, valitti kylmyyttään, tiesin että nyt ei ole vika minun ruumiinlämmössäni vaan ilmaston lämmössä. Ilman sitä äkkiä iskevää kylmyyttä syksy on ihana, luonnon väriloisto ja syksyn tuoksu. Siinä tuoksuu kostea maa ja sateen raikkaus. Ja syksyä piristää vielä sekin, että näkee taas enemmän ihmisiä, ja voi pakkautua sisälle villapaitojen syvyyksiin tee-kuppi ja hyvä kirja kainalossa. Ja keitot, niitä tekee taas mieli kun ilmat kylmenevät.

Ja kaivoinpahan syksy/talvivaatteita vaatekaapistakin esille. Nyt voi taas käyttää toppaliiviä ja sitä ihanaa nahkatakkia. Misa vaan ei oikein ole innostunut kun iltaisin olen pukenut hänelle heijastin liivin ulkoilua varten. Jos se puhuisi ei se olisi varmaan kovin paljon siitäkään, kun asensin kotiini ElisaVahtiLive-palvelun. Kuluneen viikon olenkin töissä tuijotellut vain kännykälläni Misan tekemisiä. Meidän taloudessa on siis oma BB. Ja kun annoin vielä tunnukset isällenikin niin myös isi valvoo. Voiko järkevämpää tekemistä ylipäätään olla? Olkaa ystävällisiä ja älkää vastatko.

Viikolla olen siis ainakin tehty töitä, ja eilen pääsin viettämään Camipupun kanssa aikaa kauppakeskus Jumboon. Tai no, tunti puolitoista vietettiin kierrellen Zarassa ja sitten kävimme syömässä. Siinä oli meidän kiertelyt. Mitä sitä turhaa jaloitella jos tietää jo mitä tahtoo? Itse en mitään löytänyt (paitsi sen ihanan karvaneuleen, palkkapäivää odotellessa..) mutta ainakin pupu lähti kassi kainalossa kaupasta.

Pupu oli luvannut tarjota minulle lounaan, ja paikaksi hän valitsi Fonda de solin koska kuulemma nyt halutti saada kunnon lihaa. Pupu siis otti South Texas Steakin (mehevä häränpihvi 160 g, bbq-kastiketta ja chilivoita) ja minä Scampi Fritin (friteerattuja jättiravunpyrstöjä, riisiä, salaattia, guacamolea ja chilikastiketta.) Tosin otin annokseni lämpimillä kasviksilla riisin sijaan, ja pupu ceacar salaatin perunoiden sijasta. Hyvää oli vaikka heitinkin ruokaa lattialle, ja näköjään maistui pupullekkin sillä nappaili aina välistä itselleen katkarapuja. Tosin kumpikaan meistä ei suostunut siihen kakkamoleen koskemaankaan. Ja ainakin voi sanoa että chilikastike tosiaan oli tulista, turhan iso kulho sellaiselle tavaralle. Ja olinhan minäkin aikamoinen annoksesta varastelija, nappasin pupun coleslawta ja vieläpä sen grillatun tomaatinkin.

::Oma ruoka::

::Pupun ruoka::

Lopulta lähdimme kohti lentoasemaa jonne heitin pupun matkaamaan kohti Oulua, ja itse suuntasin suoraan vanhemmilleni päiväunille. Illalla käytiin äidin kanssa vielä pyörähtämässä Kodin1 –tavaratalossa josta löysin itselleni alennuksesta kellon, mitä olin katsonut jo kuluneen vuoden. Nyt vielä pitäisi päättää mihin seinälle sen haluankaan.

Ja olenpahan tehnyt myös käden töitä. Korjasin nimittäin lempisaappaani. Sitäkin varten jouduin tulemaan vanhemmilleni sillä itse en omista neulaa enkä lankaa. Mielestäni teipillä ja nitojalla pääsee jo aika pitkälle. Mutta minä siis onnistuin, saappaissa ei enää lörpötä yksi nahkanauha irrallaan vaan se on oikein kauniisti omin pikkukätösini ommeltu kiinni ja toivottavasti kiinni pysyykin. Säästinpähän taas rahaa eikä tarvitse uusia kenkiä ostaa. Näillä saappailla kuitenkin on kuljettu jo kuutisen vuotta, ja kuten jo totesin, ne ovat yhdet lemppareistani.

ps. Ei kerrota äidille että pidin kenkää ruokapöydällä.

IKEA shoppausta

Pitkästä aikaa pääsimme viettämään Camin kanssa aikaa yhdessä. Nyt vierailimme IKEA:ssa ja sieltä ei pitänyt mitään ostaa mutta kuinkas sitten kävikään.. Cami löysi vaikka mitä ja minäkin tulin napanneeksi mukaani yhtä sun toista. Seuraavalla kerralla pitääkin lähteä sillä mielellä ostoksille että on ostettava jotain, jotain niin eiköhän silloin tultaisi (ehkä) kädet tyhjänä takaisin kotiin. Voihan sitä ainakin kokeilla..

Käytiin uskollisesti myös syömässä, Cami valitsi varmana valintana tutut lihapullat ja minä päätin kokeilla linssipihvejä ja kasvispilahvia. Eikä tule kokeiltua toiste.. Pihvit olivat ok, mitä nyt kaksi kpl pinaattiletun kokoista plättyä mutta pilahvi.. yh. Menee osastoon hyi-yök-en-syö(enää ikinä). Vatsakin meni mukavasti sekaisin.

Oli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa, syksyllä kuitenkin alkaa taas paluu arkeen jolloin koulu, työt ym. elämän menot verottavat molempien aikaa. Suunniteltiin jo ensiviikoksi päivän reissua rannalle!

Lopuksi vielä kuvia päivästä sekä ostoksista.

::Tekokukkia::

::2 tällaista maljakkoa!::

::Löydettiin Misan kanssa sieniä::

::Illalla alkoi kamalasti tekemään mieli kaakaota::

::Oli otettava kuppi toisellekin jalalle ;)::

Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä..

.. Mutta ainakin nyt ne ovat seinällä. Yleensä minulla kestää tuhottomasiti aikaa aloittaa mitään uutta tai toteuttaa ideani, mutta eilen unohdin kokonaan vanhat tapani ja ja sainkin kun sainkin IKEAsta ostetut sisustustarrat seinälle. Ei se tosiaan ihan mennyt niin kuin täydellisesti mutta onneksi täällä ei ole kukaan muu katsomassa niitä kuin minä. Tosin taidan itse olla se kriittisin kuitenkin..

Eihän tässä asunnossa ole asuttu kuin vasta kolmisen vuotta niin kai sitä olisikin aika  sisustaa ja laittaa oman näköiseksi. Siis mustavalkoiseksi! 

Päivät palasina

TIISTAI – HOK

Sinne on kyllä jonoa mutta jos nyt varmuuden vuoksi laitetaan lähete menemään, voihan sen sitten aina perua?

Lumisade yltyi ja liikkuminen ulkona kävi liikunnasta. Teki mieli karkkia niin ostin lähikioskilta kokonaisen laatikon cocacola-remmejä.  

Misa istui sylissäni niin kauan että tassun jälki painautui jalkaani.

Katsoin nauhalta Yle1 Kotikatsomo sarjan pullukat. Mahtava.

Kun kerta teen teille kaikille ruokaa niin teidän pitää nyt kehua minua hienoilla sanoilla.

Läpipaska! Kukkakeppi! Suolaheinä! Anorektikko!

KESKIVIIKKO – PÄIVÄLLINEN @PICNIC

Muistin näyttää Cityshopparin, mutta unohdin vilauttaa picnicpassin. Yksileima vähemmän. Sais tulla enemmän täytevaihtoehtoja picnicsalaattiin. Sain silmänpyöräytyksiä ystävältäni kun tuskailin valintojeni kanssa. Onneksi on sitä järkevääkin päätä menossa mukana. 

Oon tehny tänä vuonna jo kaksi lumienkeliä!

Ai, mä oon tehny vaan lumitakapuolen.

Isossa Omenassa oli lohkotut hinnat, mukaan tarttui lompakko.

TORSTAI – AAMUPAHOINVOINTI

Kaupassa melkein saatu itkukohtaus kun en saanut päätettyä mitä otan. En halunnut mitään ja tiesin että pakko ottaa jotain. Tulokseksi sain salaattisekoituspussin, ananasta, coleslaw-salaattia ja Iltalehden Ilona liitteen.

Postiin oli tullut perhoskylpyhuonematto, kotona totesin sen olevan (ehkä) liian pieni.

Yritin äidille näyttää Pirkan ruokalehdestä ohjeita mitkä otin talteen, mutta mikään ei enää näyttänyt siltä miltä piti.

Neuletakista irtosi pimpulapompula, nyt pitäis varmaan irrottaa toinenkin.

PERJANTAI – PICNIC PANNA

Oli ne arvot nyt vähän laskenu et varmuuden vuoksi jatketaan sitä Kaliumia ja jos tulee huono olo sun pitää mennä päivystykseen. Ja uudet labrat maanantaina?

Harmikseni huomasin että picnicin patongit oli uusituneet ja tonnikalapatonki kadonnut. Ruokalista siellä suppeutunut ja en ole varma olenko tyytyväinen vai pettynyt.

Misa linnoittautui aamulla viereeni kahdeksi tunniksi, juuri silloin kun olin ajatellut aloittaa aamua.

Olo on kuin tyhjällä yogurttipurkilla. Minutkin voisi täyttää vedellä, ravistaa, huuhdella ja jättää kuivumaan.

Blogaward

1. KERRO LINKIN KERA BLOGISSASI, KUKA LAHJOITTI SINULLE TÄMÄN AWARDIN.

Kiitos ihanalle Kaylle palkinnosta <3

2. KERRO SEITSEMÄN RANDOM FAKTAA ITSESTÄSI

Disneyn leffat ovat parhaita elokuvia mitä tiedän. Suosikkini kautta aikojen (vuodesta 89) on ollut Pieni Merenneito. Osaan vieläkin laulut ulkoa ja olisi ihanaa olla merenneito.

Josta pääsemmekin seuraavaan. Meri on minulle läheinen ja vesi siis elementtini. Harmikseni vain en osaa uida itseäni syvemmässä vedessä. ToDo listalla onkin (jos uskaltaudun) aikuisten uimakouluun ilmoittautuminen.

Harvemmin ostan vaatteita ja tavaroita kaupasta, vaan tilailen enemmän nettikaupoista tarpeellisen. Suosittuja sivustoja ovat; H&M, Nelly, NetAnttila, Suomalainen kirjakauppa joitain mainitakseni.

Pidän perhosista. Asunnostani voi löytää mm. perhosaiheiset verhot, keittiöliinat, pöytäliinan ja mukin.

Olen harrastanut ylä-asteikäisenä sirkuskoulua ja nyt aikuisena haaveenani olisi päästä harrastamaan telinevoimistelua.

Erosin kirkosta vuosi sitten ja olen vuodesta 2000 asti ollut Wicca uskovainen.

Suosikkisarjojani televisiossa ovat mm; Täydelliset naiset, Rillit huurussa, Tyhjätaskut, Emmerdale, TopChef Suomi, MasterChef Suomi, Gordon Ramsayn ohjelmat, Rahaa ja rikkautta, Näytön paikka sekä 90210.

3. LAHJOITA TÄMÄ SAMA AWARD 15 PARHAALLE BLOGILLE/BLOGGAAJALLE.

Todella moni lukulistastani on tämän jo tehnyt/saanut mutta ainakin seuraavat:

Cami - i wait for no man

OcJulia