En muistanut että se olisi tällaista, näin hidasta,
vain odottelua, yöunien menettämistä ja sitä pettymystä kun suolainen tilaisuus
lipuu ohitsesi silmääkään räpäyttämättä.
Neljään vuoteen (jos
oikein muistan) minun ei ole tarvinnut miettiä asumisajatuksia sen
kummemmin, sillä olen pitänyt asunnostani, ja vaikka vuokra onkin noussut
vuosittain, aina olen jotenkin pärjännyt.
Mutta nyt SATO päätti peruskorjata huoneistot, on
minun etsittävä uusi asunto, sillä kiinteistössä ei voi asua korjauksen aikana.
Ja sen jälkeen huoneiston vuokra mitä luultavammin nousee, joten on aika vain
etsiä uutta.
Kovin nirso en asumiseni suhteen ole, kunhan se ei
ole keskellä juoppomaailmaa. Ja pieni vihreyskin olisi hyväksi, näin koirien
kannalta. (Tiedän, sanoin monikossa
tarkoituksella. Mies tulee taloon ja siitä lisää ensiviikolla.)
Ja sellainen avokeittiö olisi kiva, jossa olisi pieni
baarisarake tms. Ennen halusin keittiön erikseen, mutta nyt huomaan että
sellainen olisi paljon kivempi. Elin ehkä vieläkin liikaa pariutuneessa
mielikuvassa, kun tuntui että tarvitsin isomman asunnon. Nyt tämä 58neliöinen
linna tuntuu liian suurelta. Olohuonetta tuskin käytän, sillä kone on
keittiönpöydällä. Uuteen asuntoon aion hankkia sen tietokonepöydän!
Onneksi en ole kerinnyt tavaraa haalia kovinkaan paljon,
etteikö ne pienempään mahtuisi. Enemmänkin ajatukseni pyörivät nyt IKEAn
hyllyissä ja tilpehööreissä joita haluan uuteen asuntooni, kuin että olisin
niitä tänne koskaan hankkinut. Uuden sohvan ainakin haluan!
Eli hankintalistalle: sohva, tietokonepöytä, uudet
sisustustarrat (vanhoja tuskin saa
irroitettua järkevästi ja vietyä mennessään), uudet matot. Aijaijai
tässähän alkaa ihan innostua. Nyt kun vielä löytyisi se asunto.
