Otetaan askel ja katsotaan peiliin

Kun kuuntelet musiikkia mitä kuulet? Kuuletko artistin heleän äänen, kenties Rihannan tai Antti Tuiskun. Minä kuulen tunteen. Kuulen kuinka se tuntuu sydämessäni asti. Tunnen sanat ihollani jotka aiheuttavat kylmiä väreitä. Tunnen tunteita joita olen tuntenut. Minäkin tiedän mitä laulat, tiedän miksi laulat. Kuin tikarina suoraan sydämeen saat iskettyä melodialla minuun. toivot etten menisi kun siivet kantaa vaan jäisin vielä luoksesi sun kotiluolaan aamulla vaan uskoa koetellaan kuinka tän käy, lennänkö luotasi pois nyt sä tahdot tietää, tietää kestääkö tää tietää, että viereesi jään pakatut laukut oven vieressä, kuinka tän käy? ootko vain vieras mun elämässä, kuinka meidän käy? Kumma kyllä iskun jälkeen olen vielä elossa. Juoksen pakoon kuolemaa ja todellisuutta kuin Liisa peilimaailmassaan. Juokse juokse, älä katso peileihin. Älä katso totuutta silmiin. Leiki vielä hetki että kaikki on hyvin. Voidaanko jo hypätä suoraan tulevaan ja siihen päivään kun sinä näet mitä oikeasti olen ja lähdet pois. Mennään jo siihen hetkeen kun koen sen tutun ja turvallisen tunteen. Surun. Didn't anyone tell you, you're supposed to Break my heart, I expect you to, so why havent you?

Totuutta on helppo taivutella, mutta ei se rullalla pysy

Hengitä rauhotu, hengitä rauhotu. Maailma ei siihen kaadu, jaksa odottaa. Hengitä. Toista. Keskity Mira keskity olennaiseen. Olet olemassa. Hengität. Huomenna on uusi parempi päivä. Onneksi olet elossa. Ei tämä ole loppu. Just siks se onkin loppu. Haluaisin oppia taas keskittymään kirjoittamiseen. Haluan kirjoittaa taas niin että tunnen kyyneleet poskillani. Tunteiden kyyneleet, ilon tunteen. Pois kiukun kyyneleet ja turhautuminen. Jossain vielä tämän kuoren alla, se Mira elää. Pitäisi jaksaa vain odottaa. Mutta odottaminen on aina ollut se kaikein vaiken osuus kaikessa. Haluan tietää kaiken nyt ja heti. Heti kämmenelleni, kristallipallooni, tarot kortteina vastaus pöydälle. Vaikka kuinka heitän kortit pöydälle uudelleen ja uudelleen, lattiallekin jos uskon tilan vaikuttavan vastaukseen, saan vastauksena vain pimeyttä. Vain kysymys merkin. Kuin kortit sanoisivat tulevaisuuden ja vastauksien olevan minun päätettävissä. Vastaanko minä omasta tulevaisuudestani ja valinnoistani? En halua sen olevan niin monimutkaista. Haluaisin vihdoinkin helpotuksen. Tuletko sinä vielä takaisin vai uskallanko varastaa sydämen? Jos vastaus onkin myöntävä sinun paluuseesi ja olenkin jo varastanut sydämen? Joudunko hajoittamaan jotain arvokasta saadakseni elämäni takaisin. Onko aitauksellani ruoho vihertynyt entisestään vai kellastuuko se vain nopeammin? Olenko tarkoitettu sittenkin pois laitumilta, kaupungin sykkeeseen. Missä ei voi koskaan tietää mitä seuraavan kulman takana odottaa. Miksei joku voisi jo kertoa vastauksia?