Katse kämmeneen

Tänään se alkoi. Kurinpalautus a.k.a karkkilakko. Viime aikoina sitä on kahmittu karkkia melkeinpä kaksinkäsin ja vatsa on voinut pahoin samaan aikaan. Syyllisinä vatsavaivoihin on pidetty viljaa, lihaa, rasvaa, ymymym. Ja lista on loputon. Viime viikolla taas karkkihyllyllä havahduin miettimään, jospa ne ovatkin nämä karkit jotka sen vatsakivun aiheuttavat. Varsinkin kun syö niitä sen oikean ruan sijaan. Viimeinen elokuun viikko ja hiljensin tahtia, nyt saisi se kaksi pussia päivässä riittää, ja eilen sunnuntaina suuntasin kaupassa karkkihyllyn sijaan kuivahedelmä osastolle. Nappasin mukaani rusinoita sekä hedelmäosastolta viinirypäleitä. Ja piru vie mun tekee mieli karkkia. Karkkilakon hyvät puolet: - säästää rahaa - vatsavaivat ehkä helpottuu - hampaat kiittää - tulee syötyä terveellisemmin Ja ne huonot puolet: - Pirullisen kiukkuinen Mira Yritän lohduttautua sillä, että tämä ei sentään lopullista ole. Kokeillaan ensin viikko, sitten toinen ja kolmas jne. Onneksi sentään Misa on nyt kotona, etten ole voinut lähteä hakemaan karkkia extemporee, syyllinen olo siitä tulisi jo heti alkuunsa. Että sellaista tänään, huh. Ei mitään tajunnan räjäyttävää tekstiä mutta ainahan sitä blogia jollain on päivitettävä. Seuraavat päivät voivatkin olla kiukkuisen Miran tuskailuja. Jos siis ehtii, töitä lauantaihin asti, eli sunnuntaina on virallinen päivä jos aikoo ehtiä tuskailemaan.

Rakkaussäteilyä

Olen innostunut sieniin, marjoihin, yrtteihin, kasviksiin, hedelmiin.. Naminami tuoreeseen tavaraan vielä enemmänkin. Varsinkin Salossa vietetyn viikonlopun jälkeen into vain kasvoi. Pääni ja himoni päätti tehdä yhteistyön. Kerään, kasvatan ja teen itse. Harmi vain että pienellä budjetilla sitä on vaikea toteuttaa, mutta kuka sanoi että asiat pitäisi hoitaa yhdessä yössä? Ja tuskin taloyhtiöni olisi kovinkaan mielissään siitä jos parvekkeelleni ilmestyisi pieni perunamaa. JA kyllä se on aivan täysin mahdollista. Multaa vain parveke täyteen ja avot, hellou perunat. Viikonlopun jälkeen pakastintani täydensivätkin täydelliset mustikat, mieltäni harmitti kovasti sienien puuttuminen. En millään jaksaisi odottaa vielä paria viikkoa tai kuukautta kun ryntään Mamman kanssa sienimetsään. Melkein menin keräämään jo vanhempien luona olevasta metsästä sieniä ja tehdä niistä ruokaa. Mitä väliä ovatko ne syötäväksi kelpaavia, sieni kuin sieni eikö niin? Ehkä kumminkaan ei.. Isku harmitukseen tuli tietenkin parhaan ystäväni suunnalta. Rakastan Lauraa mutta olisi voinut sentään minulle antaa kaikki mökillä keräämänsä vadelmat, mansikat ja sienet. Mielestäni se kuvastaisi aivan täydellistä ystävyyttä. Mutta ei, neiti on sitten itsekäs. Iskusta huolimatta päivä Lauran kanssa eilen oli mitä ihanin. Teimmekö mitään oleellista? Emme. Se siinä parasta onkin. Välillä keskustelimme, välillä emme, kävimme kaupassa, olimme Lucaksen kanssa, nauroimme. Täydellinen parisuhde. Plus tiedän et Laura viihtyis mun kanssa asua paljon enemmän sillä mä siivoan. Siivoaminen on erittäin tärkeää Laura suhteessa. JA hah järjesteleekö Teemu muka Lucaksen ruokia, ei varmaankaan. Taas yks pojo mulle. Ei, kyllä Teemu on ihana. Se johtuu siitä säteilystä mihin se altistuu. Laura ja Lucas rakkaus säteilylle. Kuka tahansa olisi ihana siihen altistuessaan. Mut edelleen Laura on parhain, tärkein, ihanin, kaunein. Kunhan ei koske mun tonnikaloihin. Dixi, et animam levavi Olen puhunut ja huojentanut mieleni

Mammarakkaus ja Salokaipaus

Minut muista kun olen lähtenyt, kauas maahan hiljaiseen. 
Kun on kätein kätes jättänyt enkä pyörtää voi luokses uudelleen. 

Ota nyt se järki käteen 
Kuinka monesti kuulen, luen, havainnollistan kyseisen lauseen saman päivän aikana. Minulle lausuttuna, salaa kuunneltuna, kaduilla lehtien kuiskaamana, kirjan sivuille karkaavana. Kun järki ja tunteet taistelevat on vain tyhmää mennä tunteen puolelle ja ottaa järki käteen, päässähän ne kamppailevat. Tunne voittaa, olen tunteineni vanki. Jos siis vain tietäisin mitä ne ovat. Järki huutaa minulle kämmeneltäni, olen unohtanut kuunnella tunteitani. Vai kuulenko ja järki huutaa päälle? Tunne hallitsee väärää puolta ja järki väärää. 
Vanhan kansakunnan ihmiselle on vaikea selittää tätä kaikkea. Hänellä on omat uskomuksensa ja tapansa ja järkensä, miksi niitä muuttamaan tai vääristämään kun jo yli 70vuotta niihin luottanut. Miksei dementia voi iskeä juuri niihin kohtiin, miksi sen pitää iskeä lyhytmuistiin? Välillä Mammankin kanssa olisi helpompaa jos se iskisi siihen pitkäaikaismuistiin. Ei tarvitisisi kinastella ja nälviä kaikesta, ja varsinkin samoista asioista päivittäin. 
Silti rakastan siellä olemista. 
Viikonloppu taas vietetty yhdessä Mamman kanssa ja takaisin tulo oli yhtä pettymystä. Olisin onnellinen jos jonain päivänä voisin vain jäädä. Jokaisen yön jälkeen tulisi uusi aamu täynnä Mammaa. Hymyilen itsekseni kun kuulen Mamman valittavan kaikesta. "Miksi tuo rekka tuohon on jätetty keskelle tietä, eihän siinä ole edes parkkipaikkaa." "Kamala kun on kuuma, sulla on hyvä kun ei hiki virtaa." "Kamala hinta, markoissa se olisi.." Voisiko joku tarjota ratkaisun tähän ikävään. Voisiko joku mahdollistaa sen että voisin vain jäädä. Tiivistettynä tarjota työpaikka. Viikonlopun vietto Mammalla ja koskaan en palaa tyhjin käsin. Aina jotain tungetaan kassiin "matkaevääksi" ja "en mä näistä niin välitä" -tavaraksi. Kun pää on jo tarpeeksi painava uusien opittujen asioiden painosta, vielä pitäisi kassia rasittaa enemmän. 
Kuten tavallisesti, tälläkin kertaa lähdin pää painavana kohti Espoota. Päätä painoi uudet ristikkosanat sekä sienestyksen ja marjastuksen vinkit. Kassia painoi lauantain metsäreissun tulokset. 6litraa mustikoita. Lisäksi metsää varten alennuksesta ostetut Ratia lasten saappaat. Ylimääräisinä omenoita, sipulia, maito (joka oli pakko ostaa koska kuulemma mun oma tuoma maito ei riitä..), salaatinkerä ja sunnuntaina tehty kana (joista tein salaatin äidille työlounaaksi) yms. Onneksi ei ollut kylmäkallea mukana, muuten kassiin olisi tungettu pakkasesta vihanneksia ja kaikkea mahdollista. 
En valita, hymyilen aina vain sisälläni hymyä joka kuvaustaa lämpöä ja rakkautta. Kun kassiin pakataan jo melkein muovipusseja ja pakastuspusseja sydän huokaisee. Miten sinut pakkaisi kassiin myös mukaan.