Yksinäisen sukan tarina

Luulin aina sukan katoamista pesukoneeseen urbaaniksi legendaksi ja hassuksi sanonnaksi, mutta kappas vain ja koputetaan puuta, laitoin sukan pesukoneeseeni mutta ulos sitä ei sieltä tullut. Mihin ihmeeseen se meni? On ollut pää rungon sisällä katsomassa ja hyvä etten taskulampulla ruvennut sohimaan. Pieni harmaa Hello Kitty sukka, mihin katosit?

Parin viikon kuluttua tajusin uutta sukkaa koneeseen heittäessä, kurkistaa koneen taakse, ja siellähän se kadonnut sukka oli. Väsyneenä siis kannattaisi siis katsoa mihin suuntaan sitä sukkaansa heittelee.

Unimaailma

Näin sinusta taas unta

Miltäköhän tuntuisi saada tuollainen viesti, ja miten melkein toisella puolella maailmaa siihen reagoitaisiin.

Minä odotin sinua pitkään ja turhaan

Viimeksi tosin taisi olla niin että sinä jouduit odottamaan minua turhaan.

Samassa unessa kaadoin kolikkoni bussikuskin syliin ja siskoni pidätettiin vain koska seisoi väärässä paikassa.

Osa unista unohtuu saman tien ja toiset taas jäävät kalvamaan mieltä koko päiväksi. Varsinkin itseäni kalvasi tuo kolikkojen pudottaminen, unessa annoin mennä hymyn kanssa mutta valveillani jo mietin paniikissa paljonkohan katosi ja miten sen merkkaan kirjoihini.

Sanotaan että unet tulevat alintajunnasta, että öisin käsittelee ehkä tietämättäänkin asioita jotka vaivaavat päätä. Joskus niissä palaa edelliseen päivään tai tulevaan, mutta mitä kertoo uni jossa taivaankappaleet putoavat ja nousevat takaisin taivaalle?

Suistun painajaiseen ja havahdun siitä monta kertaa vain huomatakseni, että edessä on entistä pahempia kauhuja. Kaikki mitä pelkään, ja sekin mitä pelkään muiden puolesta, näyttäytyy niin yksityiskohtaisen elävänä, etten osaa pitää sitä muuna kuin totena. [Suzanne Collins – Nälkäpeli]

Ale ostoksilla

Kesä tuoksuu kasteiselle nurmikolle ja nokkosille, siltä tänään aamulenkillä tuoksui. Aurinkokin paistoi ihanasti, vaikka ei ollut kovin lämmin, (milloin minulla muka ikinä olisi?), minä työnsin kasvot kohti aurinkoa ja nautin. Ja niin tekivät koiratkin. Oi kunpa jatkuisi tällaisena juhannus, ihanana olona.

”Tuskin kukaan tulee vaatekauppaan juhannuksena..”

Ups, minä menin. Kävin hakemassa Cubukselta toisen collegepaidan, jota siskoni minulle suositteli. Yleensä minä en käy vaatekaupoissa, netti on asia erikseen, joten on ihanaa kun sisko on töissä sellaisessa ja voi aina minut vinkata ostoksille kun näkee minun näköisiä vaatteita. Ja paita oli vielä alennuksessa!

Paidasta ja ilmasta nauttien, tämä tyttö nappaa nyt koirat kainaloon ja suuntaa Haisulin luokse.

Viettäkää jokainen ihana juhannus, ja muistakaa juhannustaiat!

Ilman käsiä!

Tätä ei varmaan kenenkään naisen pitäisi sanoa ääneen saati myöntää, (joten herkkänahkaisemmat sulkekaa silmänne)mutta minä olen todella huono ihohygienian suhteen. Siis se perinteinen naamanpesu, miten se voi olla niin vaikeaa? Normaalisti voi mennä (oikeasti!) päiviä että jaksan pestä naamaani, ja liikun edellispäivän meikeissä töissä ja ulkomaailmassa. Ja sen olen kyllä näköinenkin!

Joten kesti aikansa ennen kuin otin käyttööni tarjouksesta ostaman Clearasilin kasvopesuaine automaatin.

Ja voi että tuo on hauska! Pieni aikansa siinä, niin kuin naisilla yleensä, meni asetellessa ja olin menossa ostamaan uusia pattereitakin siihen, kunnes tajusin että takaa löytyy on/off –nappi. Auttaisikohan tämä ihmeellinen melkein automaattinen vekotin minua muistamaan kasvopesun useammin? No se jää nähtäväksi, toivotaan ainakin niin!

Viimeinen laulu

Nyt se sitten lauloi viimeisen laulunsa, siis laturini. Vuoden se kestikin teippikiinnityksillä, mutta nyt aamut saivat taas uuden käänteen ja järjestyksen kun sarjojen katsominen keittiössä ei onnistukaan. Onneksi iPhonessa on katsomo ja ruutu palvelu joka pyörittää osaa sarjoista.

On outoa aina hypätä pois tutusta rytmistä ja tavoista, mutta sanotaan että olisi joskus hyvä muuttaakin kuvioitaan. Sen pitäisi tuntua vapauttavalta, minua se taas ärsyttää. Ainakin tässä tapauksessa, muutokset eivät ole minun mieleeni. Toisille muutokset sopivat mutta minulle ei, minä menen muutoksista sekaisin ja kiukkuiseksi.

Millaiset muutokset saavat sinut sekaisin, tai oletko tehnyt muutoksia rutiineihisi joista ei aiheutunutkaan odottamaasi katastrofia?

Muutoksen tuulet, saamari että vihasin niitä. Miksi niitten piti tulla ja murskata kaikki? [Marian Keys – Mercy Closen mysteeri]

Muistinko ottaa omaa aikaa?

Aika, se on hassu käsite, ainakin omasta mielestäni. Yhtäkkiä sitä katsoo kalenteria ja toteaa olevansa kesäkuussa, mihin se aika meni? Mutta sitten töissä sitä vilkaisee kelloaan ja huomaa olleensa vasta vartin töissä, vaikka tuntuisi tunneilta. Miksei nämä voisi mennä toisin päin? Nauttia kesän hitaasta tulosta ja odottaa seuraavaa kuuta malttamattomana, ja työpäivät voisivat vain hujahtaa ohitse huomaamatta.

Pitkään aamuvuoroja tehneelle nämä iltavuorot tuntuvat kuitenkin jonkunlaiselta vapaudelta. Olen aina ollut enemmänkin aamuihminen joten nyt on aikaa tehdä vaikka mitä! (Silti tuntuu että en saa mitään hyödyllistä ikinä aikaiseksi.) Tänäänkin olen jo ehtinyt pestä pyykkiä pari koneellista, käydä koirien kanssa puolen tunnin kävelyllä, katsoa sarjoja, järjestää laatikoita ja kohta lähdemme uudelle kävelylle ja samalla vien UFFin laatikkoon laatikoista pois heitettäviä vaatteita. Voisihan niitä yrittää myydäkin, mutta aina sekin jää roikkumaan tekemättömien asioiden listalle. Sitten joskus myöhemmin kun on aikaa.. ja sitä aikaa kun ei koskaan tunnu tulevan!

Aij että, paljon kerrottavaa paljon mietittävää paljon ärsytyksen aiheita, toivotaan että aika olisi minulle suopeampi kesällä ja saisin enemmän kirjoitettua. Ajatukset pyörivät päässä siihen malliin ettei sanoja tunnu saavan edes ulos. No jos aloitetaan edes tästä. Kesä 2014 täältä tullaan, ajan kanssa.