Äänettömien kirousten huuto laulaa aamulla

Voi pirhana, perhana ja paska.

Olen omituinen mulla on omat rutiinini ja aamu on vielä sellainen mistä en haluaisi luisua. Turkissa jouduin kokemaan tämän ihanuuden rikkoutuvan ja luulin sen olevan viimeinen kerta pitkään aikaan. Mutta ei.

Kerrataanpas rutiinia. Aamut on mun omaa hiljaista aikaa, yks kuppi teetä, sarjojen katsomista digipoxilta ja Misan vieminen ulos. Sitten siirrytään keittiöön syömään aamupala, siihen kuuluu viili ja 3 kuivattua luumua sekaisin. Mahdollisesti myös pöytäkoneen kanssa katsotaan eilinen Suurin pudottaja/Emmerdale/Salatut Elämät. Ja tämä voi tapahtua vain keittiön pöydän ääressä. Jos en katso sarjaa sitten luen kirjaa. Hiljaisuudessa. (Tai no tietokoneen taustahälinä). Mutta pöydän ääressä on syötävä ja luettava. Mahdollisesti vielä ristikkolehteäkin täyttäen. (Kyllä teen montaa asiaa samanaikaisesti, tästä voi ymmärtää miksi aamupalani kestää yleensä tunnista toiseen.)

Mutta nyt, mutta nyt! Argh. Olen mammalla Salossa ja joka aamu, joka aamu olen joutunut luistamaan jo hiljaisuuden rutiinista, mutta pöydässä omalla paikallani olen saanut syödä aamupalan. Eilen serkkuni Vilma tuli myös yökylään ja nyt rutiinini on rikottu! Nuo kaksi hävytöntä pelaavat korttia pöydän ääressä ja minä joudun syömään aamupalani olohuoneessa sängyssä! Ei tämä toimi. 

Ei ihmekkään että ulkona sataa, luontokin tietää että tänään voi tulla vain huono päivä. Yritetään nyt syödä perhanan aamupala ilman hiljaisuutta ja pöytää. Argh. 

Tai sitten odotetaan 10min kunnes Tunteet ja tuoksut alkaa, niin tuo mamma siirtyisi telkkarin ääreen. Kyllä, odotetaan. Muu ei ole mahdollista. Minähän en aamupalaani sängyssä syö. Ei tässä voi edes lukea. 

Alkakoon maailman pisimmät kymmenen minuuttia. Sillä aikaa vois vaikka keittää uuden kupin teetä. 

Haikeuden parempi puoli

Ensimmäinen asia, mulla on kylmä. Kyllä. Ne jotka valittaa suomen kuumuutta, ei tiedä kuumuudesta mitään! Toinen asia, olen elävä ihmiskäärme. Luon nahkaani hienosti. Viimeisen päivän olin vesirakkuloilla jotka ovat nyt kuollutta ihoa. Tekisi mieli vain repiä nahka irti, kutiaa!
Kolmas ja merkittävin, sain aamupalaksi vihdoinkin viiliä! Ja nyt nautiskelen mansikoista ja siemenöttämistä rypäleistä Misa kainalossani. Kyllä kotimaahankin paluulla on omat hyvät puolensa. 
Kotiinpaluu siis sujui hyvin. Äiti, isi ja Misa oli vastassa joten ei tarvinnut huolehtia taksikuljetuksestakaan. Lennolla oli yllätys yllätys ihan syötävää ruokaa itselläni kasvispyörykät, mutta muu olikin sitten hyi yök en syö tavaraa. Tiina onneksi luovutti minulle taas hedelmäsalaattinsa ja nappasi Nikon tarjottimelta pastasalaatin. Kyllä sitä silloin kovasti kaipasi sitä Little Havaiin kasviskasaria.. 

Mun kasvisannos: Kuskussia ja kasvispyöryköitä

Tiinan laktoositon: Riisiä ja kanaa

Nikon normaali annos: Perunamuusia ja lihapyöryköitä

Ja lennolla meillä oli elokuvana Pieni painajainen perheessä, jonka katsoin vain sivusilmällä sillä luin samalla Cathy Kellyn uutta kirjaa Onnen aineksia. Kirja nielaisi minut mukaansa. 
Mutta päätetäänpä Turkin matkan tarinointi lopulta viimeisen päivän tunnelmiin. 


19.7
En saanut nukuttua yöllä juuri ollenkaan. Näin omituisia unia enkä saanut lopulta enää unta. Parempi siis vain nousta ylös ja järjestellä tavaroita valmiiksi huomista lähtöä varten. 
Tiina ja Niko suuntasivat herättyään altaalle ja itse suosiolla jäin sisätiloihin hipiäni kanssa. Sain pakattua tavarani valmiiksi juuri sopivasti Tiinan ja Nikon palattua, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään viimeisen kerran kauppoja läpi. 

Ensin tietenkin oli täytettävä vatsalaukku (tosin Nikolla se ei tunnu täyttyvän koskaan) kebabilla näin viimeisen päivän kunniaksi. 

Niko Dönnerkebabinsa kimpussa

Yllätysyllätys, itselläni tietenkin oli katkarapusalaatti minkä tilasin PIENENÄ mutta tuli kyllä jonain ihan muuna. 

Tämä on se PIENI salaatti kuulemma..

Salaattini paljastui erittäin mielenkiintoiseksi sillä yllättäen suuni täytti epämiellyttävä voimakas maku ja luulin syöneeni sitruunansiemenen. Se olikin aivan jotain muuta. Noukin sieltä vihreän pavun näköisen tavaran ja totesin Tiinalle sen olevan syy outoon makuun, jota ei tietenkään uskonut. "Papuhan se on" ja tunki suuhunsa. Vikatikki. Kyllä, se oli chilipalkon palanen. Sisälsi vielä siemenetkin. AUTS.
Siihen ravintolaan ei kyllä enää eksytä jos Turkin suunnalla olemme. Mainoksessa luki kebab ja juoma samaan hintaan, vasta syödessä selvisi että se mitä tarjoilija toi "maistiaiseksi" oli se juoma. Juoma oli juustosta tehty juoma, joka oli kuulemma piimän tapaista. Tiina vielä sanoi ettei voi juoda maitoa johon tarjoilija vain "not milk". Tarjoilija ei muutenkaan ymmärtänyt mitä selitin sille asioista tai oli jossain muissa aaltopituuksissa sillä se oli ihan pihalla.
Järkyttävän ruokailun jälkeen tehtiin loput löydöt kaupoista. Ostin tuliaisen parhaalle ystävälleni jonka toivon pitävän siitä. On ikävä, sen voi sanoa, sen voi kirjoittaa mutta sitä ei voi koskettaa. Onneksi se aina lähtee pois ja tilalle tulee jälleennäkemisen riemu. Odotan sitä.
Tiina löysi itselleen vielä toiset kengätkin ja laukun. Ja Nikolle haettiin kaupasta viimeinen jörge. Jörge oli siis nimitys jolla Tiinan kanssa kutsuimme turkkilaista hunajapähkinäjotain pötköä. Erittäin hyvännäköinen tumma epämuodostunut pötkylä.Not. Nikon nautiskellessa pötkyläänsä me tytöt ehostimme itseämme hieman parempaan kuntoon turkkilaista iltaa varten.
Hotelli oli järjestänyt iltaan 15 eri alkupalaa ja grillasi lihavartaita, jauhelihapihvejä sekä kanaa. Minullekin he olivat tehneet kokonaan oman kasviskasarin. Hyvää oli mutta ei vetänyt vertoja sille minkä sain edellispäivänä siellä ihanassa ravintolassa. Ja siinä oli perunaa ja juustoa, ne olin unohtanut sanoa hotellille. Mutta ihanaa että olivat ajatelleet minua myös alkupaloissa. En kyllä vieläkään tiedä mitä siinä yhdessä hyvässä alkuruassa oli, hapankaalia tai jotain. Nam. Söin taas aivan liikaa. Ähky.

Ähkystä huolimattakaan minä en mennyt mukaan turkkilaisen tanssiryhmän tanssiessa vaikka tanssijat, tarjoilijat että valokuvaaja vuorotellen yrittivät saada minua tanssimaan. Ei onnistu. 
Oli kyllä aivan mahtava ilta viimeiseksi illaksi. Onneksi menimme.

Tulee Turkkia ikävä. Seuraavaksi ongelmana oli vain unen saaminen. Lähtö häämötti jo aivan tuntien päässä. 

Suomen maitokaapin halaaja

Viimeinen päivä. Miten aika on mennyt näin nopeasti, justhan me vasta saavuttiin perille! Tänään on luvassa pakkailua Tiinalle (fiksummat on pakannu jo etukäteen ;)), Nikolle altailla oloa ja itse lepäilen ja kiertelen kaupoissa. Eilen illalla huomasin ihon alkaneen rakoilemaan jo selästä, naamasta että vähän polvistakin.
Tänään sitten tiedossa se Turkkilainen ilta. Sanoin Nikolle luvanneeni respan pojille sen esittävän napatanssia jos tanssija ei jostain syystä ilmestykkään..
Ihanaiselle rakkaalle Mari siskolleni tiedoksi että Menu on buffetin tyylinen grillijuhla. 15 eri alkupalaa, grillattua lihaa, kanaa ja kalaa (ja kasviksia!!!) sekä tuoreita hedelmiä. Joudun varmaankin pyörittämään Nikon koneeseen.
Siitä päivästä sitten kirjoitellaankin vasta kotona. Oi kotiin! Täällä on ihanaa mutta kaipaan omaa asuntoa, omaa järjestystä, omaa sänkyä, omaa kontrollia! Ja VIILIÄ!! Voiko sitä hehkuttaa enemmän? EI, se on vaan niin hyvää. Kotona ryntään varmaankin kaupassa halaamaan maitohyllyä ja ostamaan kaupoista viilit tyhjiksi. Ah viili. Nomnomnom.
Ennen kuin alan kiusaamaan itseäni enempää siirrytään suoraan eiliseen päivään.

18.07
Ihmeen aikaisin oltiin jo liikenteessä (ennen 11) ja rannalla. Siellä oli tällä kerralla taas isommat aallokot! Reiden takaosa on täynnä mustelmia kun aallot heitti kiviä aikamoisella voimalla. Nyt en uskaltanut edes mennä syvempään kun polvenkorkuiseen veteen. Aallot olivat toisinaan korkeammat kuin Niko.
Lounas nautittiin rannalla. Tai Tiina ja Niko nauttivat. Itse nautin 2 appelssiinimehua ja Nikon ruasta salaatin. Menuna oli juustohampurilainen ranskalaisilla ja turkkilainen salaatti. Ei varmaankaan ole vaikeuksia arvata kumpi oli kumman.

Itse lähdin rannasta taas ennen muita ja tulin suihkuun. Että mikä määrä sitä hiekkaa voi olla hiuksissa. Raaputin varmaan puolituntia ja silti tuntui löytyvän vielä pikkukiviä. Enkä tosiaankaan edes kastellut päätäni. Siis tahallaan. Ne aallot sen kasteli samalla kun kaatoivat mut. Harmi, en toiminutkaan ihmispanssarina aalloille. On ne luonnonvoimat vaan paljon väkevämmät.
Niko ja Tiina kävivät ulkokuntosalilla, joten laitan Tiinan ottamia kuvia sieltä. Iltaisin nämä laitteet ovat olleet enemmän paikallistenkin käytössä. Yksikin mummo veti siellä lantiopyörityksiä urakalla. Näitä "kuntokeskuksia" löytyy täältä lähes joka leikkipaikan vierestä (joita on paljon).

Kuntosalin jälkeen olikin hyvä vaihtaa vaatteet ja lähteä pelaamaan vähän ilmakiekkoa kauppakeskuksen pelihalliin. Harmi vain etten voinut pelata kunnolla edes yhtä peliä, sillä käsi alkoi taas ärtymään.

Lopulta lähdettiin metsästämään Tiinan sanoin OIKEATA pihviä ennen markkinoita. Sellainen löydettiinkin (Little Havaii) ja tämä oli mielestäni paras paikka. (Ei Tiina, ei vain sen tarjoilijan takia) Mulle tehtiin kokonaan oma ruoka ja sain sanoa kaikki "yök en syö" tuotteet pois siitä. Sain kasvispadan (sieniä, sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa mausteliemessä) sekä kasviksia ja salaattia kylkiäisenä. Ensin ne meinasi tuoda mulle samalla lautasella uuniperunan, mutta kun tarjoilija joka otti tilauksemme tuli paikalle ja alkoi selittää jotain turkiksi, se vietiin samantien takaisin. Multa ei vaan otettu perunaa siitä pois vaan mulle tehtiin kokonaan uusi annos! Ihania!

Kasvispata ja lisukkeita <3

Jo yksinään se että ylistän jotain paikkaa näin paljon kertoo tuhat kohteliaisuutta, mutta vielä sekin että SÖIN KOKO ANNOKSEN kertoo niitä miljoonia. SE oli paras ravintola tällä reissulla. Me loves.
Kyllä Niko ja Tiinakin siitä piti. Tiina otti pippuripihvin mediumina ja Niko sienipihvin kypsänä. ("No emmä mitään raakaa syö") Tosin maistettuaan Tiinan pihviä toivoi itsekkin ottaneensa mediumin. Tietääpähän seuraavalla kerralla. Itse en noista ymmärrä mitään.

Tiinan pippuripihvi ranskalaisten, perunamuussin sekä kasvisten kera.

Turkkilaisista annoksista pakko sanoa vielä sen verran, että useimpien ruokien mukana on tullut turkkilaista leipää (Tiina rakastaa) lisukkeena tomaattisalsan tyyppistä juttua sekä tzatsikia. Tässä ravintolassa saimme vielä itsetehtyä maustevoita.

Turkkilaista leipää ja soosit

Olin kuvitellut myös Turkin tyypillisistä annoksista sitä, että se sisältää ranskalaiset. No tietenkin se ne kuuluu siihen. Mutta eilen Nikolla oli MYÖS uuniperuna ja riisiä. (Marille pahoittelut että ruoat on osaksi syöty ennenkuin sain kameran itselleni)

Nikon sienipihvi ranskalaisten, riisin, uuniperunan sekä kasvisten kera.

Loppuilta menikin sitten vain ostoksia tehden ja kierrellen. Käytiin vielä alkoholittomilla drinkeilläkin kun Niko vaati. En vaan pystynytkään juomaan mun. Se oli liian makea ja joku hassu jälkimaku mielestäni. Sellainen kuin alkoholidrinkeissäkin, juuri sellainen mistä en pidä. Yh. Se mukava tarjoilijapoika sai sitten juoda sen.

Jälkiruoaksi Nikollehan piti tietenkin hakea iso hattara. :D

Nyt voisin alkaa järjestelemään tavaroitani huomista aamulähtöä varten. Hotellilta meidät tullaan hakemaan jo klo. 5.25. Taas pari tuntia istumista, Nikolla nukkumista, bussissa ennenkuin ollaan perillä. Ja Suomessa pitäisi olla sitten siinä kahden jälkeen vai mitä se oli. Oi viili here i come.
JA MISA. Sitä ollutkin ikävä. Eilen meinasi itku tulla kun nähtiin pieni koiranpentu erään ravintolan vieressä leikkimässä johdoilla. Menin sitten härnäämään sitä ja sain kaverin. Voi mitkä pienet torahampaat, ja silti pistävämmät kuin mun rakkaudellani koskaan.

Mun rakkaus on paras, mun rakkaus on pehmeä. Mun rakkaus on chihuahua.

Maailman paras rakkaus

Tahtoo lierihatun

Tiinalla menee varmaan pian hermot mun neuroottisen järjestämiseen. Siis ensimmäisenä päivänä kun toiset veti päikkäreitä, olin itse järjestellyt huoneen kuntoon. Teepussit omassa kupissaan ja sokeri omassa. Lisäksi hedelmille ja leivälle oli oma paikkansa. Jääkaappikin oli järjestetty. Onneks Tiina ei ymmärrä mun vaatteiden säilytysmenetelmästä, nimittäin niilläkin oli oma järjestys kaapissa että hyllyssä. Ja eilen ilmotin että oon pakannu jo suurimman osan tavaroista.. :D
En vaan pidä siitä kun asiat ja tavarat ovat missä sattuu. Kontrolli ja selkeä järjestys pitää olla.
Ja siirrytäänpä eilisen päivän tapahtumiin.

17.07
Tänään ollaankin sitten maattu vain altailla, tai itse jaksoin kokonaisen puolisen tuntia istua siellä ja jopa käydä lillumassa lastenaltaassa.  Ollaan huomattu että lämpö ei tee kovin hyvää mulle (yli 40astetta) niin palamisen kuin olonkin kannalta. Ja palamisesta puheenollen huomattiin Tiinan kanssa tänään että mulla on rajat kämmenselän ja sormien välissä. Huomaa että olen lukenut kirjaa. Lisäksi rinnassa on kunnon siksakki rajat kun oon pitäny millon mitäkin yläosaa ja naamaan on tullu aurinkolasirajat. Tällaiset jutut voi onnistua vain multa.
Toisten saavuttua takaisin hotellihuoneeseen hemmottelimme itseämme oma tekoisella välipalalla. Tiina teki Nikolle oikein herkkuvoileivät ja baklavaa vielä päälle. Siis baklava oli kaupasta ostettu ja se tuli leivän jälkeen, ei päälle. Ei sentään niin outo herkkuvoileipä.
Noi päätti ottaa päikkärit ja mä siinä ajankulukseni seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa, opettelin karttoja (vaikka kuin niitä lukisin ni en siltikään ymmärrä mitään), ja luin kirjaa. Niin ja suunnittelin meiän seuraavaa liikettä tosiaan sen kartan kanssa.
Ja eikun seikkailemaan minä kartan lukijana.
No ei se ihan onnistunu, luulin pitkään että me ollaan yhellä tiellä kunnes nämä kaksi päättivät valaistaa minua ja ilmoittaa että missä oikeasti olemme..
Löydettin liuta uusia kauppoja uusille suunnille lähtiessämme ja sain kuulla että Turkissa ei ole sellaista kun maidoton yogurtti. Turkissa yogurtti tehdään maidosta, se on kuulemma mahdotonta muuten..
Samanlaiset herkkuaamiaiset kuin eilen siis tiedossa mulle vielä viimeiset päivät. Suomeen kun kotiudun odotan niin: viiliä ja kuivattuja luumuja sekaisin, siemenettömiä viinirypäleitä ja mansikoita. Kotiuduttuani en pitkään aikaan syö tonnikalaa, katkarapuja enkä salaattia. HIEMAN tulee korvista ulos jo.  Tahtoo uunikasviksia. Mulle luvattiin, että tiistaina hotellilla tapahtuvassa Turkkilaisessa illassa (grillibileet, Nikon hehkuttama 15alkupalaa, napatanssia yms) on luvassa mulle sitten kasviksia. Piru ne vieköön jos siellä ei niitä ole.
Siirrytäänpä takaisin eiliseen iltareissuun.
Tiinalle löydettiin (vihdoinkin!!) kengät ja itse löysin lierihatun (vai miksikä sitä voi kutsua?). En tiedä missä tulen pitämään sitä suomessa, mutta täällä se on kätevä.

Tiina koki valaistumisen ensimmäisenä, sitten Niko. Löydettiin siis se Mc'Donalds. Meiltä ei edes kysytty halutaanko pieni annos, kai sellaista ei ole,  vaihtoehdot olivat medium tai large. Seinällä oli tosiaan mainos "Double the size,  double the flavor" ja luulin että se meinaa isompia juomia ja ranskalaisia niinkuin suomessakin. Ei. Se meinasi pihvejä. Kyllä. QP:n, Mc'Chickenin ja Big Magin ne oli kuvannut siihen tuplapihveillä. Niko meinasi ottaa Mega macin mutta pysyi lopulta tutun ja turvallisen kokoisessa tuoteessa.

Tämäkin piti siis kokea...

Matkalla löydettiin myös paikallinen marketti, (vastasi Lidl/Citymarket tyyliä) josta sain "huonoja" hedelmiä puoleen hintaan. Eli niissä oli vain joku yksi tummakohta tyyliin jossain, mutta syötäviä silti.
Kaupasta kotiin päättimmekin tulla rannan kautta. Oi kuinka kauniilta ranta näyttääkään illalla. Ja takana siintävä punainen torni valoineen. En yhtään ihmettele miksi niin moni pitää Turkista. Tulisin itsekkin toiste uudestaan. Ja paikasta jossa olemme on tämä Matkaoppaiden kuvailema seutu (TV-ohjelma) kauempana. Meidän ympärillä ei ole kuin yksi paikallinen ostoskeskus ja n.15min kävelymatkan päästä Oban kauppakatu mistä löytyy vaikka mitä! Kumpaan suuntaan vain rannasta lähdettäessämme on tiellämme kauppoja. Ei niitä siinä hotellilla tai vieressä tarvitakkaan.
Obasta puheenollen tänään onkin markkinat meillä suunnitelmissa ja paljon tinkimistä! Meistä alkaa tulla tässä hommassa jo aika hyviä. Niinkuin myyjistäkin. Tiinalle ensimmäisinä päivinä yritti kaupassa myydä pieni poika joka lopulta sanoi Tiinan särkevän sen sydämen kun se ei osta. Mitäs ei suostunut tinkimään hintaan.
Nyt siis aloittelemaan tätäkin päivää!

Ruokalista erään ravintolan edessä

Ostetaan vakaat kädet kiitos

Varastelevat aalloot

Huomenta. Niko ja Tiina lähti englantilaiselle aamupalalle ja itse jäin hotelliin, niin on aikaa ja rauhaa kirjoitella. Nikon kanssa eilen repeiltiin sille miltä ihmisten ilmeet näyttäis jos mäkin menisin aamupalalle ja tilatessani selostaisin "Ei kinkkua, ei makkaraa, ei munaa, ei pekonia.. jne" :D Ois siinä pitkään varmaan katottu.
Oma aamupalani koostui hedelmistä ja bonasta. :) 

Mutta siirrytäänpä eiliseen päivään.


16.07
Yllätin Tiinan ja Nikon aamulla tekemällä niille Suomalaisen aamupalan. Harmi vaan että Tiina heräs aikasemmin, en ehtinyt kun leikkaamaan ja asettelemaan vihannekset. Tarkotus oli vielä laittaa leipä, kinkku, juusto sekä juotavat valmiiksi. 
Ja mitä Tiina aikaisessa heräsi, sen Niko teki myöhemmin. Välillä se mumis tuolta peiton alta jotain, mutta ylös me saatiin se vasta myöhemmin. Pojalla ois sekä mahtavat unen- että syömislahjat. 
Lopulta kun oltiin aamupala syöty (nyt joudun pärjää ilman viiliä!), lähdettiin rannalle. Käytiin ostamassa vähän hedelmiä ja sipsiä samalla, ja kun saavuttiin rannalle mies sano mulle että rannalle ei saisi tuoda omia hedelmiä. Sipsit oli piilossa Nikon repussa. Mies anto meiän mennä sit tällä kertaa ja syyllisyyden tuntoisena tilasin samalla itselleni appelssiinimehun..
Ja voi luoja mitkä mielettömät aallot tällä kerralla oli. Niko siellä kellu enemmänkin mutta itse en uskaltanut mennä syvemmälle kuin polvenkorkuiseen veteen. Lopulta sekin kuitenkin oli aivan liikaa aaltojen vaikutuksesta. Jossain vaiheessa veti kaappas mut kunnolla ja työns eteenpäin. Onneks sentään pöksyt pysy jalassa, toisilla ei nekään. Niko löysi sieltä jopa puolikkaat bikininyläosat! Että niin hävyttömät aallot. 

Toi olen minä tuolla takana :D

Ajattelin viilentyväni mukavasti seuraavaksi meitä kohtaavassa riippuliidossa, mutta eiköhän jalat saanut taas vähän väriä siinä veneessä istuessani. Ja veneelle meidät vietiin vesiskootterilla! Ah.
Jonka kuski luuli mua väh. 15vuotiaaks ja saatuaan tietää että olen 26 (se oli 24v) sanoi että me voimme mennä illalla mäkkiin. Olin siis kysynyt missä Mc'Donalds on kun jossain kartassa oli ollut merkki. 
Ei mitään muuta sanottavaa, mutta onneks mun naama on jo muutenkin punainen. Liian ystävällistä täällä siihen mihin oon suomessa tottunu. Siellä edes kukaan ei puhu mulle, täällä sitä ollaan jo skootteriajeluita tarjottu ja mäkkireissua! Siis voi harmi tämä kielimuuri, muutenhan sitä pitäisi turkkiin jäädäkin.. Joo ei. 

Mira 26v ja Niko 14v. :D

Ja nyt hetki mitä ainakin mun rakas siskoni on odottanut, tietoa seuraavasta ruokailusta kuvien kera! Eli tosiaan meidän tarkoitus oli mennä samaan paikkaan missä oltiin aikaisemmin oltu jo, kun Nikon mielestä siellä on ollut parasta ruokaa (sveitsinleike kanasta sienikastikkeella), mutta päädyttiinkin viileesti uuteen ravintolaan. Ja tämän reissun jälkeen, tämä on se ravintola jota Tiina tulee ylistämään vielä pitkäänkin. 
Menu: katkarapusalaatti Miralle, pasta bolognese Nikolle ja katkarapukasari Tiinalle.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa sanoa vaan omalla kohdallani että pieni annos. Hyvä kun sain eilenkin syötyä tuskalla ja vaivalla tuosta ruastani puolet. 
Mutta sitten olikin hyvä täydellä vatsalla shoppailla. Myyjät yritti väkisinkin myydä mulle liian isoja vaatteita. Kun ei löytynyt 34bikineitä, niin tarjos heti 36 ja väkisin väänti kunnes melkein huusin TOO BIG! Sama kävi hupparikaupassa. Siellä tosin sitten myyjä päätti tivata että miksi minä olen xs kokoa. "Don't you like eating?" 
Herranjestas. XS on normaali koko jonka selitin sille myyjälle pienimuotoisen mulkaisun jälkeen ja lähdin pois. Tollasta jaksa alkaa kuuntelemaan. Myyjät muutenkin varmaan tykkää musta kun vaan mulkoilen niitä kun ne alkaa puhumaan "terve terve, mita kuluu", tai yrittää kaupata jotain väkisin. Noh, onneks muut suomalaiset on ystävällisempiä. 
Lisäks mua luullaan täällä englantilaiseks mun pisamien takia (joo vihaan niitä), joten syytetäänpä taas englantilaisia nyrpeydestä :P
Nyt kuulostaa jo tutulta läpsytykseltä ulkopuolella joten tämäkin aamu laitetaan siis käyntiin! Päätettiin pyhittää lepopäivä ja makoilla vain altailla. Katsotaan jos illalla jaksettaisiin lähteä kävelemään rannalle ja etsimään Nikolle se Mc'Donalds. 
Hyvästi tai niinkuin Turkissa sanotaan Güle güle!