19. heinäkuuta 2011

Suomen maitokaapin halaaja

Viimeinen päivä. Miten aika on mennyt näin nopeasti, justhan me vasta saavuttiin perille! Tänään on luvassa pakkailua Tiinalle (fiksummat on pakannu jo etukäteen ;)), Nikolle altailla oloa ja itse lepäilen ja kiertelen kaupoissa. Eilen illalla huomasin ihon alkaneen rakoilemaan jo selästä, naamasta että vähän polvistakin.
Tänään sitten tiedossa se Turkkilainen ilta. Sanoin Nikolle luvanneeni respan pojille sen esittävän napatanssia jos tanssija ei jostain syystä ilmestykkään..
Ihanaiselle rakkaalle Mari siskolleni tiedoksi että Menu on buffetin tyylinen grillijuhla. 15 eri alkupalaa, grillattua lihaa, kanaa ja kalaa (ja kasviksia!!!) sekä tuoreita hedelmiä. Joudun varmaankin pyörittämään Nikon koneeseen.
Siitä päivästä sitten kirjoitellaankin vasta kotona. Oi kotiin! Täällä on ihanaa mutta kaipaan omaa asuntoa, omaa järjestystä, omaa sänkyä, omaa kontrollia! Ja VIILIÄ!! Voiko sitä hehkuttaa enemmän? EI, se on vaan niin hyvää. Kotona ryntään varmaankin kaupassa halaamaan maitohyllyä ja ostamaan kaupoista viilit tyhjiksi. Ah viili. Nomnomnom.
Ennen kuin alan kiusaamaan itseäni enempää siirrytään suoraan eiliseen päivään.

18.07
Ihmeen aikaisin oltiin jo liikenteessä (ennen 11) ja rannalla. Siellä oli tällä kerralla taas isommat aallokot! Reiden takaosa on täynnä mustelmia kun aallot heitti kiviä aikamoisella voimalla. Nyt en uskaltanut edes mennä syvempään kun polvenkorkuiseen veteen. Aallot olivat toisinaan korkeammat kuin Niko.
Lounas nautittiin rannalla. Tai Tiina ja Niko nauttivat. Itse nautin 2 appelssiinimehua ja Nikon ruasta salaatin. Menuna oli juustohampurilainen ranskalaisilla ja turkkilainen salaatti. Ei varmaankaan ole vaikeuksia arvata kumpi oli kumman.

Itse lähdin rannasta taas ennen muita ja tulin suihkuun. Että mikä määrä sitä hiekkaa voi olla hiuksissa. Raaputin varmaan puolituntia ja silti tuntui löytyvän vielä pikkukiviä. Enkä tosiaankaan edes kastellut päätäni. Siis tahallaan. Ne aallot sen kasteli samalla kun kaatoivat mut. Harmi, en toiminutkaan ihmispanssarina aalloille. On ne luonnonvoimat vaan paljon väkevämmät.
Niko ja Tiina kävivät ulkokuntosalilla, joten laitan Tiinan ottamia kuvia sieltä. Iltaisin nämä laitteet ovat olleet enemmän paikallistenkin käytössä. Yksikin mummo veti siellä lantiopyörityksiä urakalla. Näitä "kuntokeskuksia" löytyy täältä lähes joka leikkipaikan vierestä (joita on paljon).

Kuntosalin jälkeen olikin hyvä vaihtaa vaatteet ja lähteä pelaamaan vähän ilmakiekkoa kauppakeskuksen pelihalliin. Harmi vain etten voinut pelata kunnolla edes yhtä peliä, sillä käsi alkoi taas ärtymään.


Lopulta lähdettiin metsästämään Tiinan sanoin OIKEATA pihviä ennen markkinoita. Sellainen löydettiinkin (Little Havaii) ja tämä oli mielestäni paras paikka. (Ei Tiina, ei vain sen tarjoilijan takia) Mulle tehtiin kokonaan oma ruoka ja sain sanoa kaikki "yök en syö" tuotteet pois siitä. Sain kasvispadan (sieniä, sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa mausteliemessä) sekä kasviksia ja salaattia kylkiäisenä. Ensin ne meinasi tuoda mulle samalla lautasella uuniperunan, mutta kun tarjoilija joka otti tilauksemme tuli paikalle ja alkoi selittää jotain turkiksi, se vietiin samantien takaisin. Multa ei vaan otettu perunaa siitä pois vaan mulle tehtiin kokonaan uusi annos! Ihania!

Kasvispata ja lisukkeita <3

Jo yksinään se että ylistän jotain paikkaa näin paljon kertoo tuhat kohteliaisuutta, mutta vielä sekin että SÖIN KOKO ANNOKSEN kertoo niitä miljoonia. SE oli paras ravintola tällä reissulla. Me loves.
Kyllä Niko ja Tiinakin siitä piti. Tiina otti pippuripihvin mediumina ja Niko sienipihvin kypsänä. ("No emmä mitään raakaa syö") Tosin maistettuaan Tiinan pihviä toivoi itsekkin ottaneensa mediumin. Tietääpähän seuraavalla kerralla. Itse en noista ymmärrä mitään.
Tiinan pippuripihvi ranskalaisten, perunamuussin sekä kasvisten kera.

Turkkilaisista annoksista pakko sanoa vielä sen verran, että useimpien ruokien mukana on tullut turkkilaista leipää (Tiina rakastaa) lisukkeena tomaattisalsan tyyppistä juttua sekä tzatsikia. Tässä ravintolassa saimme vielä itsetehtyä maustevoita.
Turkkilaista leipää ja soosit

Olin kuvitellut myös Turkin tyypillisistä annoksista sitä, että se sisältää ranskalaiset. No tietenkin se ne kuuluu siihen. Mutta eilen Nikolla oli MYÖS uuniperuna ja riisiä. (Marille pahoittelut että ruoat on osaksi syöty ennenkuin sain kameran itselleni)
Nikon sienipihvi ranskalaisten, riisin, uuniperunan sekä kasvisten kera.

Loppuilta menikin sitten vain ostoksia tehden ja kierrellen. Käytiin vielä alkoholittomilla drinkeilläkin kun Niko vaati. En vaan pystynytkään juomaan mun. Se oli liian makea ja joku hassu jälkimaku mielestäni. Sellainen kuin alkoholidrinkeissäkin, juuri sellainen mistä en pidä. Yh. Se mukava tarjoilijapoika sai sitten juoda sen.

Jälkiruoaksi Nikollehan piti tietenkin hakea iso hattara. :D

Nyt voisin alkaa järjestelemään tavaroitani huomista aamulähtöä varten. Hotellilta meidät tullaan hakemaan jo klo. 5.25. Taas pari tuntia istumista, Nikolla nukkumista, bussissa ennenkuin ollaan perillä. Ja Suomessa pitäisi olla sitten siinä kahden jälkeen vai mitä se oli. Oi viili here i come.
JA MISA. Sitä ollutkin ikävä. Eilen meinasi itku tulla kun nähtiin pieni koiranpentu erään ravintolan vieressä leikkimässä johdoilla. Menin sitten härnäämään sitä ja sain kaverin. Voi mitkä pienet torahampaat, ja silti pistävämmät kuin mun rakkaudellani koskaan.

Mun rakkaus on paras, mun rakkaus on pehmeä. Mun rakkaus on chihuahua.
Maailman paras rakkaus