Ulkopuolinen määrää tahdin

Klo: 09:00

Postilaatikosta oli eilen kolahtanut lattialleni lappu jossa ilmoitettiin huoltomiesten tulevan tänään tekemään asuntooni jonkunlaisen kosteusvauriokartoituksen (?) siinä kello 8.00–15.00 välillä. Jos en ole kotona he käyttävät yleisavainta ja tällöin eläimet on lukittava eri huoneeseen.

Nyt olen siis teljettynä kotiini vain odottamaan ja odottamaan. Ulos en voi lähteä ilman Misaa joten kaupassa käyntikään ei onnistu. (Toimittaiskohan joku ruokapalvelu Misalle 20g jauhelihaa tänne?) Labrakokeetkin piti ottaa mutta ehtiihän sen huomennakin.

Klo: 12.45

Eikä ne oo vieläkään tullu. En viitti alkaa syömään mitään, koska ei ois mukava puputtaa jotain samalla kun ihmisiä tulee tutkimaan jotain paikkoja, plus mulla ei ole Misalle mitään niin olisinpa erittäin itsekäs ja ahne jos itse söisin ja se ei saisi mitään! Ja ei täällä olekaan mitään muuta kuin salaatinlehtiä, eikä edes salaatinkastiketta, niin väännä niitä sitten. En voi pyytää ketään tuomaankaan kaupasta jotain, sillä silloin olisi tiedettävä mitä kaupasta haluaa, ja minä en tiedä.

En viitti pyykkiäkään ruveta pesemään jos se jotenkin haittaa niiden tutkimista, ja siivoomista en viitsi aloittaa sillä mun tuurilla ne tulee just heti sillon.

Ateriapalvelu koirille voitaisiin kehittää tällaisia hetkiä varten.

Asiat voisi varmaan tehdä helpomminkin mutta milloinpa elämä olisi helppoa kenellekään.  Paitsi Misalle.

 

Väliaikainen vaalennus

Ärsyketekijät ja niiden hoito

Kun hitaat ihmiset kävelevät keskellä tietä.

Kun vatsa ei toimi aamulla (kun se toimii niin naapurit saavat kuulla poikasaunoo melodialla toisen version).

Kun illalla menee uniasentoon ja uni ei tule.

Kun kiihdytyskaistalla ihmiset eivät kiihdytä.

Kun polikäynneille mentäessä on mietittävä mitä pukea päälleen eli mitkä vaatteet saa myös nopeasti pois. 

Kun kotona peilistä katsoo ihan siedettävä, ulkona se sama on muuttunut hirvittäväksi.

Kun salaattia tehdessä kurkkupaloista tulee erikokoisia.

Kun siitepölyallergia päättää iskeä uudestaan.

Kun kylään mentäessä pöydälle isketään kaikkea mahdollista ’varmuuden vuoksi’. -Lopputuloksena suurin osa jää syömättä. (kevätkääryleet, lihahyytelöt, ym voi hankkia sitten seuraavalla kerralla)

Kun joutuu ottamaan Rennietä aamupalaksi.

Kun uusi finni puhkeaa juuri kun pääsi eroon edellisestä.

Onneksi päivissä on ollut hetkiä jotka helpottavat. Saavat nauramaan ja tuntemaan, saavat palaamaan siihen hetkeen kun ärsytystä ei ollut. Onneksi niistä on tajunnut ottaa kuvan todistukseksi. Helpompi palata ja muistaa ärsytyksen hetkellä, että jo pieni asia voi saada iloiseksi.

::Valokuvapidike - kynäteline - hammasharjamuki - aurinkopaneeli..::

::Niiskuneidiltä <3::

:Kun sitä aamulla _yrittää_ katsoa vain sähköpostit..::

:: Niiskuneiti ajatuksissani aloitan aamun::

Puuroutuneita unia

Unet on välillä outoja. Okei aina. Ainakin omani. Jotenkin ne kuitenkin tuntuvat liittyvän juuri sen hetkiseen elämääni, ja viime yönä olinkin unessani kokeilemassa töihin paluuta. Olin ensimmäisenä paikalla, aamuvuoro kun oli ja laskeskelin kassakaappia. (Mitenköhän sinnekin olin päässyt?)

Lopulta kun toiset tulivat (ihmeen paljon ihmisiä aamuvuorossa ajattelin) katsoivat jokainen heistä minua päästä varpaisiin ja takaisin. Kävin pomolta kysymässä menenkö auttamaan leipäkuormien purkamisessa vai jotain muuta. Hän katsoi minua pitkään ja tokaisi, ”sun on ensin syötävä puuro ennenkuin aloitat työt”. Mietin ettei minulla mitään puuroaineita mukana ole että mitä minä sitten muka tekisin. En voi teetäkään keittää kun ei ole maitoa. Ja siinä samassa huomasinkin taukohuoneen pöydällä olevan ties millaisia aamupalatarvikkeita, muroista leipiin, maidoista viileihin, hedelmistä kasviksiin ja tunsin kuinka silmäni levisivät lautasen kokoisiksi. Ei, ei puuroa.

Olisin tahtonut ottaa unessani muroja mutta pomo oli käskenyt puuroa ottamaan joten en uskaltanut edes koskea muroihin. Otin eteeni n. puolen desin kokoisen kulhon ja laitoin siihen puurohiutaleita. Ja istuin siinä. Halusin töihin ja siinä minä istuin kuppi edessäni. Apulaispäällikkökin tuli tarkastamaan että kai pomo sanoi minulle puurosta, minä olin vain joo ja näytin kuppiani.

En tiedä sainko syötyä puuroni ja miten minun töihin paluuni jatkui sillä heräsin. Hetki oli mietittävä oliko se todella tapahtunut. Ja uskaltaako sitä edes astua jalallaan töihin edes puhumaan töihin paluusta. Yritin eilen jo päästä töissä käymään katsomassa pomoani mutta ahdistuskohtaus autossa ei päästänyt minua kääntymään töihin meneville teille.

Onneksi meillä töissä on aina niin kiire ja hoppu ettei siinä kukaan ehtisi edes vahtia kenenkään syömisiä. Kunhan ollaan ajoissa paikalla ja tehdään työt mahdollisimman nopeasti valittamatta. Vain tehot ovat työtä tärkeämmät.

Muistamisen merkki

Kun päivissä ei ole rytmiä, todellisuus ja unimaailma sekoittuvat helpommin toisiinsa. Miettiköhän ihmemaan Liisa oliko se unta vai totta kun putosi kaninpesään. Tulipahan mieleen että se kirja pitikin lainata kirjastosta.

Muutama yö sitten näin unta että rappukäytävän ilmoitustaulu oli siivottu, se oli aivan tyhjä. Aamulla ulkoilemaan lähtiessä olikin pohdittava tovi, olenko todellisuudessa vai unessa, kun ilmoitustaululla olikin papereita. Ja viime yönä olin syöttänyt isille muumisuklaapatukan, nyt aamulla se oli vieläkin eteisessä. Lisäksi ihmettelin miksi minulla on punaista sormissani, kunnes muistin eilen lakanneen kynteni. (Hyvä lakata kynsiä joita ei edes ole.)

Joskus on vedettävä rasti seinään kun olen ottanut lääkkeeni, vain jotta minulla olisi todistusaineistoa. Jos vaikka epäilen myöhemmin tekemisiäni. Kun vaan muistaisi välillä mikä rasti olikaan se tämänpäiväinen. Vai oliko sitä edes.

Onneksi sentään kirjan lukeminen ja ristikoiden täyttäminen onnistuvat. Ne eivät vaadi muistamista, kirjassa oikeaa kohtaa on näyttämässä kirjanmerkki ja ristikoissa kynä on merkannut jo aivojeni ratkaisut.

Ei kolmea ilman kahta

Viikonloppu on ohitse ja normaali arki on taas aloitettava. Eli siis tämä normaali lusiminen sohvalla/sängyssä. Arki eroaa viikonlopusta vain sillä että saan välillä nukkua (siis lojua) sängyssä pidempään. Välillä koen epäonnistuneeni jos aloitan päiväni aivan liian aikaisin. Ja ehkä päivät menevät kukin aivan niin kuin edellinenkin päivä. Ei mitään muutoksia, ei stressiä, ei mitään miksi pitäisi huolehtia. Muuta kuin Misan ulkoilutus. Tosin onhan se kiva kun vaatelapussa ja vaa-assa toisinaan vilahtaa samanlaisia numeroita. Harmi vain ettei kengännumeroaan voi pienentää.

Mutta viikonlopusta.

Nyt on nähty Nälkäpeli, joka osoittautui ihan kelvolliseksi. Ehkä olisin odottanut enemmän, jos kirjat olisi tullut luettua. Nyt se oli sellainen, katsottava. Imi mukaansa vaikka alku olikin pitkäveteinen ja hieman sekava.

Nyt on testattu picnikin uudet salaatit. Tai uudet ja uudet. Pari täytevaihtoehtoa poistunut ja salaattipohjaan tullut muutoksia, pähkinöiden osalta paremmat –sillä ne poistuivat, mutta siihen se jäikin. Mielestäni salaatissa kuuluisi olla kurkkua ja tomaattia luonnostaan, eikä vain salaatinlehteä. Tosin pakko myöntää, olen jo aika lailla kyllästynyt salaattiin.

Nyt on testattu Mc’donaldsin kalahampurilainen, voiton vei kyllä Hesburgerin versio. Sämpylä oli sileä kuin vauvan peppu. Harmi vain että vauvan pepussakin on enemmän täytettä kuin tuossa mäkin hampurilaisessa.

Huomasin myös viikonloppuna omistavani aivan liikaa takkeja. Nyt kun sain hankittua sen kadotetun nahkatakin tilalle korvaavan, en tiedä mitä tekisin tuolla toisella. (Mainostus: Onlyn musta xs nahkatakki myytävänä 20€) Sitten löysin vielä vanhan kevät/syystakin hyllyltäni ja lopulta siitä tuli koiranulkoilutus takki. Jännittyneenä odotan kuinka monta ylimääräistä takkia löydän sitten kun ilmat lämpenevät ja kaivan kesätakkini esille.

No onpahan ainakin jotain mitä jännittää kesän koittaessa. Ehkä tämä tasapaksuinen arkikin olisi loppunut siihen mennessä.

Saisi vain tulla nopeammin. 

Tämä on totta

Siis Autot –aiheisia kananugetteja. Oli pakko ilmoittaa heti asiasta siskolleni, sillä Brandon on hulluna autot hahmoihin (Martti taitaa olla suosikki) ja ties vaikka heidän lautaseltaan tällaisia löytyisi vielä joskus. Ketsupin kera tietenkin.

Heti kun pakastealtaista löytyy perhosen ja muumien muotoisia kala-/kasvispihvejä tulee pakastimeni varmaan kokeilemaan äärirajojaan. Onneksi se on niin tyhjä että huutaessa kaiku kuuluu.

Siskon kanssa juteltaessa tuli puhe myös kesäsuunnitelmista, ja päätimme varata liput PoriJazzeille. Siskolleni tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta mutta minulle on! Roadtrippiä siis tiedossa heinäkuussa. Niin ja tietysti Emeli Sandé.

Eksyinpähän taas kesäajatuksella H&M sivuille ja tilasin itselleni uudet bikinit. Ihme kyllä ei yhtään mustia koriin tippunut vain värikkäitä. Pian pitää varmaan etsiä suurennuslasin kanssa mustia bikineitä laatikoistani, ainakaan niitä ei nopealla vilkaisulla löytynyt. Noh, ehkä parempi käyttää värejä. Kesällä ihoni loistaakin kuin valkoinen uv-valossa siirtyen lopulta keitetyn ravun punaiseen.

Ja lopuksi Myyn ja Haisulin päivän kootut. (Ikäähän meillä oli yhteensä se melkein 50..)

Plus sinne Raxiin me ei enää ikinä eksytä.

Teki mieli mennä tunkemaan sille pulla nenän eteen ja kysyä ”noh, eikö oikein maistu!”

Pitäisiköhän meiän mennä päivystämään vessoille?

Mennään sanomaan sille pojalle, että sen on annettava kosteuspyyhkeitä kun se ei osaa panna kunnolla! Ihan yli reunojen et tahmaa sormet. Keskittyis panemaan huolellisemmin!

Miten voi olla kapeampi lantio mut haarojenväli suurempi?

No ku sulla on ilmavampi aukko! Ilmanvaihtokanavasi raajoissasi on suurempi.

Mut jos oikee käsi haluu omenan ja vasen juosta portaat, ni mikä olikaan se oikea? Ja saako jalat liittyä mukaan tappeluun?