”Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät vielä elossa oot”

Minä hengitän taas, olenko se oikeasti minä joka hymyillen herää uuteen aamuun, pienet kiukuttelut tietyst niinkuin jokaisella päivän mittaan, mutta enemmän minä hymyilen kuin ennen. Enkä koskaan kaksi vuotta sitten aloittaessani uuden työn, tiennyt sen tuovan elämääni lisää sydämeen meneviä ihmisiä.

Olen pitkästä aikaa tuntenut kelpaavani joukkoon omana sekona itsenäni, eikä tarvitse häpeillä miltä näytän ulospäin tai mitä ja miten ajattelen. Tietysti onhan itseäänkin taputettava selkään siitä hyvästä että uskalsin lähteä kotona ja avata elämäni ovet uusille tuulille.

Nyt kiitos kaiken tämän ryhmän ansiosta, ja etenkin toiset muita enemmän ovat saaneet minut taas hengittämään ja näkemään että elämä on tässä ja nyt. Turha miettiä huomista, sillä se on jo mennyttä.

Mitä positiivisia muutoksia tämä on tehnyt elämääni?

Minä tahdon poistua kotoani enemmän, tahdon lähteä ulos. Tahdon kikatella ravintolan sohvilla kippurassa vatsa kipeänä inside jutuille ja laitella epämääräisiä snäppejä muille työkavereille.

Minä puhun enemmän, tietysti on osia mitkä tulee aina olemaan vain minun tiedoissani, mutta jo se että osaan sanoa kun ahdistaa on paljon.

Minä vaihdoin työpaikkaa. Toimistotöihin.

Vihdoinkin alkaa tuntumaan että ehkä tämä elämä tästä sittenkin saa palaset paikoilleen.

70 asiaa liikaa

Pupu postasi löytäneensä facebookista kaverinsa seinältä tämän hauskan testin, jonka itsekin muistan tehneeni usein irc-galleriassa tms. Ja koska ikää ja kokemuksia on tullut lisää, onhan se hyvä päivittää mitä sitä onkaan tehnyt. 

Testin nimi on siis "Jos saat yli 70, olet kokenut liikaa". 

[1] Suudellut poikaa/miestä

[2] Suudellut tyttöä/naista

[3] Käynyt huussissa

[ ] Ratsastanut kamelilla

[4 ] Harjannut kissaa

[5] Ollut jälki-istunnossa

[6] Lyönyt kaveria

[7 ] Halannut naapuria

[8] Juonut samppanjaa

[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta

[9] Yöpynyt hotellissa

[ ]Käynyt Amerikassa

[10] Puhdistanut wc-pönttöä

[11] Käynyt Puuhamaassa

[12] Polskutellut Serenassa

[13] Valehdellut äidilleni

[ ] Ollut musiikkivideossa

[] omistanut syyliä

[14] Tanssinut napatanssia

[15]Varastanut

[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita

[16] Valvonut koko yön

[] Rikkonut ikkunan

[17] Sanonut "rakastan sinua"

[18] Ollut rippileirillä

[] Nukkunut villasukat jalassa

[ ] Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun

[] Syönyt kuivattuja banaanilastuja

[] Mokannut kotitalouden tunnilla

[ ] Tehnyt yli 80€ kännykkälaskun

[19 ]Leikannut koiran kynsiä

[20] Pessyt vauvan pyllyä

[21] Ollut päivän syömättä mitään

[] Ajanut traktorilla

[22] Tilannut taksin

[] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä

[23] Pureskellut kynsiä

[24] Soittanut pilapuheluita

[ ] Ollut Ankkarockissa

[25]Käyttänyt mikroshortseja

[26] Rikkonut lupaustasi

[27]Ollut moottoripyörän kyydissä

[28] Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa

[ ] Soittanut seksilinjalle

[] Haukkunut hoppareita

[] Soittanut bassoa

[] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto

[29] Uinut vaatteet päällä

[30] Kuunnellut klassista musiikkia

[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen

[31] Röyhtäissyt ruokapöydässä

[ ] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan

[32] Nielaissut jääpalan

[ ]Tippunut ponin selästä

[] Haukkunut hevareita

[] Ollut vaahtobileissä

[33] lähettäny viestiä chattiin

[34] Soittanut väärään numeroon

[35] Oksentanut puskaan

[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla

[] Halannut julkkista

[] Itkenyt ilman mitään syytä

[] Laskenut pulkalla katolta

[] Nostanut lippua salkoon

[] Ollut järjestämässä discoa

[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta

[] Matkustanut peräkontissa

[36] Siivonnut lattialta oksennusta

[] Kävellyt yli 10cm koroilla

[] Karannut kotoa

[] Tilannut Mix-lehteä

[37] Saanut 4 kokeesta

[38] Käynyt eduskuntatalossa

[ ] Vastannut seuranhakuilmoitukseen

[39] Nähnyt kaupassa julkkista

[] Pelännyt hämähäkkejä

[40] Ihaillut gootteja

[41] Hävennyt kilojasi

[] Ollut puolukassa

[42] Rakastunut

[43] Poistanut punkkia

[44] Pitänyt stringejä

[45] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä

[46] Laulanut kun olet ollut kävelyllä ja kuvitellut ettei kukaan kuule...

[] Hypännyt 10 metristä pää edellä

[] Liftannut leikillä

[47] Kerännyt mansikoita

[] Ajanut mopolla päin puuta

[] Seisonut hevosen selässä

[] Käynyt navetassa

[] Kokeillut vanhusten vaippoja

[] Esittänyt Güntheria

[] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin

[48] Tuntenut mielisairasta

[ ] Hypännyt benjihyppyä

[] Ollut yksin lentokoneessa

[] Eksynyt kaupungille

[] Hävittänyt laukun Linnanmäellä

[] Koulussa tiputtanut terveyssiteen lattialle

[48] Laulanut mikrofoniin

[49] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa

[] Astunut lehmän paskaan

[50] Nielaissut purukumia

[] Ollut/vieraillut vankilassa

[51] Itkenyt itseäsi uneen

[52] Ajatellut itsemurhaa

[] Tykännyt The Rasmuksesta

[53] Täyttänyt 14 vuotta

[54] Seurustellut

[55] Käyttänyt narubikineitä

[56] Laihduttanut

[57] Keräillyt kaljapullojen korkkeja

[58] Juonut Hyla-maitoa

[] Fanittanut RAW:ta

[59] Hengittänyt heliumia

[60] Käyttänyt ripsentaivutinta

[61] Koskettanut käärmettä

[] Juonut venäläistä valkoviiniä

[62] Tehnyt heräteostosta

[63] Hävennyt tyttöystävääni/poikaystävääni/kaveria

Mentiinhän sitä alle 70, eli vielä olisi asioita tehtävänä jotta olisi kaduttavaa!

Kuinka monta sinä sait?

Entä jos -muistot

Viimeaikoina olen tuntenut oloni kovin nostalgiseksi, muistot vanhasta jostain ovat nousseet mieleeni ja olen antanut periksi. Täällä on luettu Tiina -kirjoja N'Syncin ja Westilifen soidessa taustalla. Ties mikä onkaan syynä, se voi olla menneisyyden henkilöiden kanssa puhuminen tai ajan viettäminen itseään nuorempien kanssa. Joskus on jopa tuntunut että olen vielä siellä hetkessä, niissä muistoissa. 

Kuten viimeisessä postauksessa kirjoitinkin, olen ihminen joka miettii ja pohtii asioita liikaa, niin tämäkin nostalgisuus on ajoittain vetänyt minut yksinoloon ja muistelemaan menneitä ja miettimään kuuluisia sanoja entä jos..

Jos menneisyyteen voisi palata, palaisinko, mitä tekisin toisin, muuttaisiko se mitään? Olisinko minä enää minä jos asiat olisivat menneet toisin. Enkä nyt puhu jostain yksittäisestä, kuten erosta, muutosta tms. Jokainen askelkinhan on jo muutuva asia ketjussa. Kuten omat sanatkin, olisiko maailmani erilainen jos olisinkin luottanut yhteen sanaan tai toisenlainen jos olisin jättänyt jotain sanomatta.

Ei, mitään en kadu, joskus sitä vain miettii olisiko kirjan sivuilla lukenutkin toisin jos yksi kappale olisi puuttunut. Olisiko lumikilla ollut onnellinen loppu jos ilkeä äitipuoli ei olisikaan syöttänyt myrkkyomenaa?

Miettiikö kukaan muu koskaan, millainen oma tarina olisikin jos sen saisi aloittaa sanoilla entä jos.. 

ps. Anteeksi menee hermo tämän fonttikoon kanssa, tässä sitä yrittänyt sen kanssa taistella mutta kokoajan pysyy samana! :(

Sunnuntain tunteet

Vaikka kirjoitankin paljon, toiset julkaistaviksi toiset omille silmille, asioiden sanominen ääneen on aina ollut vaikeus. Vaikka osaisinkin luonnehtia kirjaimilla paperille kuinka olen ihminen joka on joskus liian toiveikas ja innokas, ja joka on pystyttänyt myös muurin eteensä, suoraan silmiin katsottaessa osaan vain kohauttaa olkiani. Kuin ne asiat sanottuina eivät olisikaan enää samat sanat kuin paperille kirjoitettuna. Ja joskus sormet menevät ristiin kirjoittaessakin, miten oikein kuvailla tunteitaan, miten selittää se tunne mitä toinen ei ymmärrä, ja kun vastaus näin minä tunnen ei riitä.

Tai sitten ajatukseni pyörivät liikaa ja odottavat liikaa jopa itseltään, yhdestä ajatuksesta ja sanasta on saatava kokonainen lause jotta sen voi selittää. Kun kukaan ei kuitenkaan voi täysin tietää mitä tunnet, toiset sanovat rakkaus ja he tuntevat iloa ja lämpöä, toiselle se on tunne joka pitää saada järkeiltyä, onko vielä niin, onko vielä niin lämmin, onko vielä oikein. Toiset ihastuvat tuosta noin vain, unohtavat huomenna. Toiset taas miettivät jokaisen askeleen, ei en ole vielä ihastunut, minä vain mietin vielä sinua, punnitsen ja pohdin, eihän vielä ole oikein. Voiko tunne olla aito kun vielä epäilee?

Miksi minä heti epäilen kun joku sanoo minusta positiivisen asian; mitä se oikein tahtoo minusta, miksi ihmeessä se noin sanoo ja se luonnollisin ajatus mitä se nyt minusta vitsailee ja pilkkaa.

Toisinaan toivoisin olevani ihminen joka ei miettisi ja pohtisi liikaa asioiden taustoja ja merkitysiä, osaisi vain heittäytyä, sanoa kiitos kun kuulee kohteliaisuuden, hypätä kun vieressä olisi suora polkukin. Mutta ei, olen ihminen jonka on laskettava jokaisen sanan matemaattinen yhtälö ja tarkka määritys. 

Kiukkupäivä

Normaalisti ihmisille sunnuntai olisi mitä mainioin lepopäivä, vailla mitään murheita. Aloitetaan aamu nukkumalla pitkään ja tekemällä brunssin tyylinen aamupala, ja laittamalla pöytään ne paremmat astiat. Kun aamupala olisi alta pois vuorossa olisi joko pitkä lämmin suihku spatyylisesti vedellä ja tuoksuvilla shamppoilla ja hoitoaineilla lotraten. Ja niin edespäin.

Ei minun maailmassani.

Ensinnäkin aamu alkoi vatsakivulla puoli viiden aikaan, joka jatkui aina sinne puoli kuuteen. Kun unen päästä saan lopulta kiinni, ulkona päättää liikahtaa joku haamu minkä vuoksi koirat hyppäävät kaikki ylös ärisemään, ihankun niistä olisi mitään vastusta jos joku sisään tulisikaan..

No aamu jatkui ”lenkillä”, äitini nyt kun on hiihtolomansa kunniaksi saanut innon alkaa liikkumaan. Paljonko vetoa että se into kestääkin vain sen viikon. Millainen tytär sellainen äiti..

Ja oikeastaan tämä seuraava kiukku ei vielä ollut suurempi kiukku eilen, mutta nyt aamua alottaessani kun päivää on vielä monta tuntia jäljellä, se kiukuttaa ja kismittää pahasti. Nimittäin minun autoni, se päätti eilen aloittaa pitämään jonkinlaista laahausääntä, joten huoltoonhan se on vietävä, mikä aukeaa vasta huomenna maanantaina.

Olen niin tottunut siihen että voin liikkua vapaasti, lähteä ja tulla milloin haluan, ja oikeastaan välimatkakaan ei ole este. Mutta nyt, tänä aamuna se iski. Voin tosiaan liikkua vain omilla jaloillani tai pummimalla isiltä kyytiä. Ja tällä viikolla vielä kun on tullut käytyä huonosti salilla ja olin ajatellut hyvittää sen olemalla viikonlopun salilla. No onnistuihan se eilinen mutta tänään, pitää varmaan kaivaa vanhat jumppadvdt laatikoista ja tehdä kotijumppa.

Ja entä jos tuleekin joku hirveä tarve, esim karkkihammasta kolottaa, eikä sinne hyvään kauppaan pääse! Voi salmiakit miksi ette sijaitse myös lähikaupassani..

Eli kiukkusaldo tähän mennessä; auto, ei salilla käyntiä, lähikaupan huonokarkkivalikoima.. Ja ainahan saa syyttää myös säätä, märkää ja liukasta, siis kiukuttaa. Enköhän tänään sitten onnistu telomaan jossain tuon takapuolenikin ihan vaan ettei kiukku helpottuisi.

Mutta yksi syy miksi ei tarvitse kiukutella, hankin perjanaina uuden koneen! Tarjous osui silmiini Citymarketista, kone jolle Pupukin antoi siunauksensa, ja edelliseen tämä toimii kuin unelma. Vielä on vain vähän hakusessa tämä kirjoittaminen, sillä edellisen koneen näppäimistö oli tästä puolet pienempi joten sormet ovat kokoajan hakkaamassa vääriä kirjaimia.

Ja hei toivottavasti muilla sunnuntai sujuu ihanasti ettei muita kiukuttelijoita olisi liikkeellä!  Vai onko? 

Tekniiikka hakusessa

Tarvitsen uuden tietokoneen. Tämä kirjoittaminenkin olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa koko aamua siihen, että saan vain yhden lauseen kirjoitettua, huippua tietysti on sekin että saan lauseen tallennettua ennen kuin kone päättää kaatua.

Onneksi minulla on tuo tekniikkanero Pupu joka on luvannut auttaa minua hyvän koneen hankinnassa, tosin olihan siinäkin vääntäminen miksi haluan kannettavan enkä hyvää pöytäkonetta. Tai miksi sen koneen pitää olla niin pikkupikkuriikkinen.

Kun ne on niin söpöjä..

Kyllähän tuo Applen macbook air lämmittäisi sydäntäni, mutta koska raha ei kasva ainakaan minun takapihani puussa, on katsottava halvempia vaihtoehtoja.

Joten hyviä, edullisia, kannettava ehdotuksia otetaan vastaan! Tärkeintä tietysti olisi että saan tehtyä sillä kaiken sujuvasti ja nopeasti, eniten tietysti tulisin sillä kirjoittamaan. Ja jos kouluun pääsen, niin tietysti myös siihen tarkoitukseen sopivaksi.

Sydänpäivä

Hyvää ystävän päivää kaikille!Viime viikot  mennyt hieman hulinassa, aloitin kuntosalilla käynnin ja innostuin spiningistä! Viime viikolla kävin kolme kertaa ja tämä viikko aloitettu jo eilen menemällä, vaikeinta on se lähtö sinne mutta niin hyvä fiilis sieltä poistuessa!

Lisäksi auttelin siskoa järjestämään siskonpojan syntymäpäiviä ja syntymäpäivä yllätystä. Tosin ei taideta vähään aikaan yllätellä siskonpoikaa, ei mennyt tämä ihan putkeen..Niistä lisää myöhemmin jos kone antaa minun kirjoitella niin paljon.

Viettäkää kaikki ihana päivä vaalenpunaisten asioiden kanssa ja muista halata ystävää ja kertoa kuinka paljon tämä sinulle merkitsee!

Itse vietän tämän päivän siskoni ja siskonpoikani kanssa elokuvien merkeissä, joten..

Jos tahdot tietää missä meen kato somesta

[instagram ja snapchat löytyy miramyy nimen alta]

Helmikuu vuosina

Olen aivan ihastunut Facebookin muistot osioon, sitä ei välillä muistakaan mitä on tehnyt tai että oliko mitä tuntui tapahtuvan eilen jo kolme vuotta aikaa. Blogiakin on ihana seurata taaksepäin, katsoakseen mitä minulle silloin kuului ja monen blogissa onkin näkynyt katsauksia vanhoihin asukuviin mutta minä päätin nyt kertoa mitä silloin kirjotin.

8 vuotta sitten opiskelin lehtijournalismia, ja aloitin tämän blogin vanhan sijaan. Blogin teksit kuten nykyäänkin olivat enemmän pohtivia, ja silloin mietinkin rakkausasioita näköjään, tai enemmänkin sitä läheisyyden tunnetta ja kaipailin kainalokaveria.. Entä jos on löytynyt jo sopiva kainalo, mutta omistaja ei ehkä halua sovittaa mua siihen.

Pari vuotta siitä eteenpäin vuonna 2011 olinkin jo luovuttanut rakkaudesta haaveilemisen, ja pidinkin sitä lapsellisenaturvantunteena.. Onpa tyhmää luulla että joku pysyy vieressä vain kädestä pitämällä. Koska ennemmin tai myöhemmin kädet joututaan kuitenkin irrottamaan toisistaan.

2012 olikin jo aika ruokapainotteista ja osastokuulumisia kertoillessa. Ja tulihan sitä uniongelmaisenakin viattomana alkanut päättyi sekopäiseksi.. Laskis vaikka Misan karvoja jos muuta ei keksi. 

2013 Helmikuussa yritin toteuttaa 30pv haastetta mutta sekinhän on vielä kesken, sekä kärsin eläinlääkärillä rakkaushuolia.. Pieni tuskin kynnenkokoinen silmä minun kömpelöiden käsieni hallittavissa.

2014 kärsin jo pieniä kirjoitusongelmia ja ajatuksen katkeamisia, kun päässäni kirjoitetut tekstit vain hävisivät heti kun sain sormeni näppäimistölle. Hain myös uusia työpaikkoja onnistumatta kuitenkaan, mutta samalla sain tietooni että työkaverini jota en edes tuntenut lukee blogiani ja sainkin kokea ystävyyttä pohjalta.. Mutta voi pyhä kolminaisuus, enhän minä kelpaa.

2015 talvena en hirveästi kirjoitellutkaan, uusi työ vei niin paljon aikaa ja energiaa että jostain oli karsittava, mutta virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön tuo.. Sittenkun yritti jossain määrin sosiaalistakin elämää kasvattaa, ei ollut ihme että vain oksan rasahduskin saisi minut kaatumaan.

Viime vuonna ei niitä kirjoituksia sitten talvelta tullutkaan, mutta nyt olen taas tässä.

Mitä mieltä olit tällaisesta katsauksesta? Toteuttaisinko näitä muistojen tekstejä enemmänkin?

Aikuisten kaverikirja

Lapsena rakastin vastata ja saada vastauksia näihin, lopulta vakiokysymyksiä sisältävät ystäväkirjat tulivat syrjäytetyksi slämyjen, eli vihkojen jotka oltiin täytetty omilla kysymyksillä, tieltä ja niitä löytyy vielä muistolaatikoista muutama.. Joten kun sain Cami-pupulta tämän haasteen ajattelin muokata sitä hieman ”slämymäisemmäksi”, eli kirjoittamalla perään yhden oman kysymykseni. Ideahan tässä on se että kyselyä tosiaan jatkettaisiin sitä mukaan kun sitä eteenpäin toisille siirrettäisiin. Joten vaikka ehkä alkuperäinen idea näissä ei ole haastaminen, minä nyt heitän haasteita eteenpäin. Joten haastan Janeten, Mervin ja Nooran.

Nimeni on *Mira Maria

Jotkut tosin kutsuvat minua *pikkumiraksi, myyksi, mirtsuksi ja pupuksi

Olen syntynyt vuonna *1985, eli olen siis mielestäni *30-vuotias.

Lapsuuskotini langallinen numero: *8013513

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: *lastenhoitaja tai kirjailija

Mutta isona minusta tulikin: *kassaneiti

Täydellinen puoliso: *on vielä haussa, mutta uskon että niitä löytyy vain kirjoista

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: *liikkuisin enemmän, nukkuisin enemmän, kirjoittaisin enemmän

Harrastan nyt: *käden kuntouttamista, ulkoilua koirien kanssa ja epäsäännöllisesti valokuvausta,

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: *tai teemukillisen jälkeen Alessia Caran – Scars to your beautifull

Noloin teeveeohjelma josta pidän: *Solsidan, Emmerdale

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): *juustomunakas koirille

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: *katson Misan pentukuvia

Lapsuuteni lempilelu: *Polly Pocket, ne alkuperäiset taskuun mahtuvat, Trollit

Lempilelu nykyään: *IPhone 7plus

Salainen paheeni: *kynsien pureskelu

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: *kaiken aikatauluttaminen

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: *Elämä antaa meille vain sen verran kun jaksamme kantaa

Lause jonka kuulee suustani liian usein: no mun piti..

Huono äiti

Tai siis, koiranomistaja.

Otin ensimmäisen koirani sen aikaisen poikaystäväni kanssa, ja vaikka ehkä vähän vastaan laittoikin, meille tuli chihuahua. Olin ennen ollut henkeen ja vereen kissa ihminen, mutta tutustuessani enemmän tähän rotuun ihastuin ja menetin sydämeni täysin. Tietysti pieni ja suloinen koko oli siinä yhtenä osapuolena, en välittänyt muiden mielipiteistä räksyttävästä rodusta  ja niiden niin sanotuista haitoista, olin tehnyt päätökseni.

Sääntö nro 1: Tutustu eri koirarotuihin rauhassa ja mieti mikä sopii sen hetkiseen että tulevaisuudessa elämäntilanteeseesi, hankaloittaako elämääsi pitkät iltakävelyt ja että olet kokoajan sidottu kotiin jos et löydä hoitajaa. Ota myös huomioon mahdolliset eläinlääkärikulut yllättävien tapahtumien vuoksi, onko sinulla varaa ja aikaa olla koiran kanssa?

Jo ensimmäisen kerran kun sain syliini alle kilon kokoisen nyytin, tiesin menettäneeni sydämeni lopullisesti. Vaikka olinkin untuvikko koirien kanssa, minulla oli takana poikaystävän puolelta sukua auttamassa ja neuvomassa. Isoin kiitos kuuluu etenkin hänen tädilleen joka antoi minulle hyviä koulutusneuvoja, rauhoitteli kun hermoilin turhia ja jokaisella kerralla kertoi kuinka onnellinen koirani on minun luonani. Koirasta tuli minun vauvani, ja kutsuin itseäni äidiksi, poikaystävääni isäksi, vanhempiamme papaksi ja mammoiksi, ja häntä kutsuin rakkaudeksi.

Sääntö nro 2: Sinä olet koiran pomo, ja sen on toteltava sinua. Koira tarvitsee sääntöjä ja kureja, se ei päätä mitään vaan omistaja, pomo, on vallassa. Koira on perheenjäsen mutta ei lapsesi, kohtele sitä kuin koiraa.

Yhden vuoden aikana pelkäsin päivittäin menettäväni koirani, ja elinkin ystävieni sanojen mukaan transsissa. En pystynyt olemaan kotona, sillä siellä odotti tyhjä asunto, ilman tervehdystä kaaduin vaan maahan itkemään asunnon tyhjyyttä. Öisin näin painajaisia ja herätessäni heräsin painajaiseen sillä kukaan ei nukkunut vieressäni. Olin yksin. Eikä kukaan tuntunut ymmärtävät miltä minusta tuntui. Joten kun sain koirani takaisin, pidin siitä tiukasti kiinni ja päätin että en murehtisi enää olenko kouluttanut koirani oikein, vai vetääkö koirani lenkillä. Tai kokisi huonoa omatuntoa siitä että minulla oli öisin varmuuden vuoksi sanomalehteä lattialla. Minä olin vain niin onnellinen, etten ollut enää yksin.

Sääntö nro 3: Koira tekee tarpeensa ulos ja se on tehtävä pennusta lähtien sille selväksi.

Joten kun sain tilaisuuden toiseen, ja lopulta kolmanteen koiraan, en miettinyt pidempään. Suurin pelkoni ei ollut miten saisin toiset koiran tottumaan uusiin tapoihin tai ihmisiin, se oli kuinka osaisin jakaa rakkautta. Varmaan jokainen äiti miettii joskus samaa kun toinen lapsi tulee perheeseen.

Vaikka tiedän etten ole paras koiranomistaja sääntöjen ja rutiinien suhteen, tiedän tekeväni jotakin oikein, sillä koirani tottelevat minua ja luottavat minuun. Ja vaikka kotiin tullessanikin koirani tervehtivät minua hyppien ja sormia syöden, en katso sitä pahalla, olen vain niin onnellinen että ne ovat siinä.

Sääntö nro 4: Koira tervehtii sinua vain luvallasi, hyppiminen ja innostuminen on kielletty.

Aiemmin arka koira joka ärisi ihmisten tullessa liian lähelle, nukkuu nykyään aivan kiinni minussa nenä nenää vasten. Ja koira joka oli niin levoton ettei pystynyt nukkumaan jos liikuin vähänkin, kuorsaa nykyään kaikista kovimmin minun häärätessäni kotitöitä ja muita askareita.

Sääntö nro 5: Koiran paikka ei ole sängyssä eikä sohvalla.

Ja tuo ensimmäinen rakkaus on nykyään 11vuotias, se tunnistaa sormet peukalosta pikkurilliin, tietää milloin ei on ei, ja tietää milloin lupa on annettu. Ruoka-aikaan meillä ensin istutaan ja otetaan katsekontaktia, sitten vasta saadaan ruokakuppi nenän eteen.  Ja jotakin olen varmaan tehnyt oikein sillä jokainen heistä rakastaa minua virheistäni huolimatta.

ps. säännöt eivät ole suoria sääntöjä vaan muiden minulle tokaisemia mielipiteitään koirien kasvatuksesta. eikä niitä tulisi ottaa tosiaan.

Koiramaisia vastauksia

Tämä ihana kysely eläimenvastaamana tuli eteeni saijiksen blogista ja koska koiria ei ole niin paljon näkynytkään viimeaikoina päätin tehdä tämän, ja samalla esiin pääsee myös uusin perheenjäsen Richie jota ei ole erikseen esitelty. Hän tosiaan tuli luokseni tuon hiljaisen blogitauon aikana ja instagram seuraajat ovatkin ehkä huomioineet (ja ihastuneet) tähän nuoreen herraan. Liekö tuo pitkä kieli se mikä saa jokaisen rakastumaan.. 

Mutta aloitetaan järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.

Olen…

Misa. 11vuotias chihuahua neiti. Äidin ykkösprinsessa.

Parhaat päikkärit nukun…

kun masu on täynnä makkaraa ja äidin tyynyn päällä. Mieluiten yksin ja mahdollisimman kaukana tosta nuoremmasta pojasta. Se on ilkee kun välillä yrittää tunkea viereen ja viedä koko tyynyn. Se ei ole vieläkään ymmärtänyt että kaikki on MUN

Paras kaverini on…

mun pappa. Siltä saa aina herkkuja ja makkaraa kun äidin silmä välttää. Sitten sen masu on maailman kivoin nukkumispaikka myös.

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina…

Gotler makkaraa. Saan sitä ainoastaan papan antamana kun äiti ei halua koskeakaan siihen.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen…

oman takapuoleni. Minua ei leikkiminen kiinnosta koska olen kuningatar ja minua kuuluu rapsutella ja minun pyyntöihini kuuluu vastata.

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

kotihiiri, tai pappamamma hiiri, sieltä minut saa välillä kantaa kotiin kun en suostuisi mitenkään lähtemään! Äiti tosin sanoo että ilman polvivikaa minusta olisi tullut takuulla palkintorohmu koska olen maailman kaunein!

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Ensimmäinen paras muisto taisi olla kun äiti otti minut sänkyyn viereensä nukkumaan, vaikka sen aikainen isi kielsikin, tai kun varastin sen leivän päältä kalkkunasiivun sen katsoessa muualle. Toinen todella upea muisto on kun palasin äitini luokse vuoden erossa olon jälkeen kun kasvattaja yritti pitää minut omanaan. Onneksi äiti jaksoi taistella.

Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Jonkun rauhallisen ja hiljaisen tyypin. Tuo äitin Camipupun Teukka voisi olla arvoistani seuraa.

--

Olen..

Ritchie. 6-vuotias lumipallo chihuahua. Vaikka karvat peittävätkin sen, olen meidän katraasta kevyin ja painankin vain vähän päälle 2kg.

Parhaat päikkärit nukun..

Aina. Ei ole aikaa eikä paikkaa missä en nukkuisi, mutta yleensä kyllä etsiydyn jonkun viereen nukkumaan

Paras kaverini on..

Entisestä perheestä chihuahua Preston joka tulee meille aina kyläänkin usein, ja uuden perheen nuorukainen Rafi 

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..

Ruokaa, kaikkea sitä mitä äitikin syö. Kurkku on nannaa, omena oli nannaa, kaikki on nannaa.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..

Katson Rafia sillä se vie aina kaikki lelut äidin eteen. Minä meen sitten mukaan pyörimään kun lelu lentää. Olen tunnelmassa mukana.

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

Kotihiiri, vaikka kyllä minä seuraan uskollisesti äitiäni minne ikinä hän meneekään!

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Varmaan kun tulin ensimmäisen kylään nykyisen äidin luokse, ja käytiin katsomassa äidin vanhempia ja siskonpoikaa. Niin monta rapsuttajaa ja rakastajaa että tiesin kuuluvani tänne. En paljon taakseni katsonut kun sain tietää että pääsen äidin luokse ikuisiksi ajoiksi.

Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Olen aika erakko niin mieluiten niitä omistajia tapaisin, varsinkin jos ne rapsuttaisi minua.

-- 

Olen..

Rafi. 4-vuotias chihuahua poika. Olen nuorimmainen ja aikamoisen eloisa, äidin sanoin pieni ADHD.

Parhaat päikkärit nukun..

Silloin kun kukaan ei ole paikalla tai liiku. Koska muuten se on ajanhaaskausta kuluttaa nukkumiseen kun muut ovat hereillä ja voi juosta ja leikkiä ja saada hepuleita ja syödä sormia, ja leikkiä ja juosta..

Paras kaverini on..

Preston, Ritchie ja Misa. Vaikka Misa välillä äriseekkin mulle mut kyl mä tiedän että se oikeesti rakastaa mua.

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..

Ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa, mitä tahansa, mutta sekaisin menen makkarasta.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..

Pehmolelu oravan, se on ihan lemppari kun se vielä vinkuukin kivasti!

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

Äiti sanoisi tähän että kotikiitäjä koska en ole koskaan paikoillani.

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Kun pappa rapsutti mua, sen oli ensin tosi vaikea sulattaa saapumistani perheeseen kun sen sydän oli kokonaan jo Misalla mutta pikkuhiljaa se lämpeni mullekkin ja nykyään meillä on kahdenkeskisiä keskustelujakin.

Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Olen aika suojelunhaluinen että en hirveästi ketään ellei ole kärsivällinen ja omaa kokoluokkaa oleva. Kadulla toiseen törmätessä tuppaan nääs kertomaan ensin muille että tämä on mun perhe, mutta esimerkiksi koirapuistossa kaikki leikkivät karvaturrit on mun kavereita.

Muumiopas

Pitkään lukeneet tietävätkin jo että olen aivan rakastunut muumeihin, joten voitte vaan kuvitella kuinka innoissani olin kun löysin kirjastosta Muumiopas kirjan. Vaikka olenkin tutustunut muumifilosofiaan ja henkilöihin, silti osa noista hahmoista ja heidän luonteestaan on tuntematon minulle. Ja ehkä muillekin, tai osaako joku kertoa tarkemmin, ilman googlea kuka on Clotilde-täti, Eukko tai Fanni? Entäpä Kampsu, Miska tai Juksu. Nämä minä jo tunnistan lukemistani tarinoista, mutta osalle ne ovat tuntemattomia sillä niitä ei ole televisiossa tai muumimukeissa näkynyt.

Ihanaa kirjassa on myös se, että jokaisesta henkilöstä tosiaan on kuvaus ja samalla se kertoo myös meidän maailmassamme asuvista henkilöistä.

Esimerkiksi..

Mymmelit ovat niitä jotka osaavat ottaa vanhempina aikaa itselleen. He istuvat kaikessa rauhassa, vaikka jälkikasvu tekisi mitä.

Möröt ovat maailmamme sisäpuolella. Tai kintereillä; synkät ajatukset ja muistot painavat kuin kivinen laahus jota tulee raahanneeksi mukanaan.

Tahmatassut pikkumyiden tapaan kajauttajat ilmoille kiusalliset totuudet, etenkin ne pienet paheet, joita useammilla on.

Ja lopulta neuvotaan kuinka voi muuntautua yhdeksi heistä, jota minun ei tarvitse näköjään edes tehdä sillä löysin itseni, olen tullut Homsuksi. Mutta jos tahdot tietää miten sellaiseksi voi muuttua niin..

Perusohje kuuluu, vetäydy, Silloin kun olet seurassa, keskity katselemaan ja tarkkailemaan. Puhu välttämättömin. Kun olet turvallisesti yksin, asetu johonkin mukavaan paikkaan ja anna mennä: kuvittele, maalaa  ja kirjoita, piirrä mieleen, paperille tai ruudulle. Piirrä se mitä toivot ja kaipaat, piirrä suuttumus, kauhu ja pettymys, piirrä kaikista kaunein ja haavoittuvin, piirrä kimaltava niitty ja jyhkeä ukkosrintama, piirrä kaikista pienin tai suurin.

..

Älä hämmenny, kun huomaat olevasi epävarma, ehkä yksinäinenkin. Se kuuluu homssun elämään. Kummastelusta kumpuaa luovuutesi, kykysi nähdä toisin. Samoin tylsyydestä. Kun mitään ei tapahdu, alkaa tapahtua. Mutta sinun kuvasi ja tarinasi ovat sinun. Jos joku kaipaa elämänkatsomuksellisia ohjeita ja opetustarinoita, menköön nuuskamuikkusten luo.

Kuka muu myöntää rakastuneensa muumeihin? Silloin suosittelen tutustumaan kirjaan ja etsimään myös oma muumihahmonsa. Sillä eihän näihin voi kuin ihastua.

:: Rafikin lukee::