Mutta
aloitetaan järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
Olen…
Misa. 11vuotias chihuahua neiti. Äidin
ykkösprinsessa.
Parhaat päikkärit nukun…
kun masu on täynnä makkaraa ja äidin
tyynyn päällä. Mieluiten yksin ja mahdollisimman kaukana tosta nuoremmasta
pojasta. Se on ilkee kun välillä yrittää tunkea viereen ja viedä koko tyynyn.
Se ei ole vieläkään ymmärtänyt että kaikki on MUN
Paras kaverini on…
mun pappa. Siltä saa aina herkkuja ja
makkaraa kun äidin silmä välttää. Sitten sen masu on maailman kivoin
nukkumispaikka myös.
Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina…
Gotler makkaraa. Saan sitä ainoastaan
papan antamana kun äiti ei halua koskeakaan siihen.
Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen…
oman takapuoleni. Minua ei leikkiminen
kiinnosta koska olen kuningatar ja minua kuuluu rapsutella ja minun pyyntöihini
kuuluu vastata.
Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?
kotihiiri, tai pappamamma hiiri, sieltä
minut saa välillä kantaa kotiin kun en suostuisi mitenkään lähtemään! Äiti
tosin sanoo että ilman polvivikaa minusta olisi tullut takuulla palkintorohmu
koska olen maailman kaunein!
Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?
Ensimmäinen paras muisto taisi olla kun
äiti otti minut sänkyyn viereensä nukkumaan, vaikka sen aikainen isi kielsikin,
tai kun varastin sen leivän päältä kalkkunasiivun sen katsoessa muualle. Toinen
todella upea muisto on kun palasin äitini luokse vuoden erossa olon jälkeen kun
kasvattaja yritti pitää minut omanaan. Onneksi äiti jaksoi taistella.
Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?
Jonkun rauhallisen ja hiljaisen tyypin. Tuo
äitin Camipupun Teukka voisi olla arvoistani seuraa.
--
Olen..
Ritchie.
6-vuotias lumipallo chihuahua. Vaikka karvat peittävätkin sen, olen meidän
katraasta kevyin ja painankin vain vähän päälle 2kg.
Parhaat päikkärit nukun..
Aina.
Ei ole aikaa eikä paikkaa missä en nukkuisi, mutta yleensä kyllä etsiydyn
jonkun viereen nukkumaan
Paras kaverini on..
Entisestä
perheestä chihuahua Preston joka tulee meille aina kyläänkin usein, ja uuden
perheen nuorukainen Rafi
Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..
Ruokaa,
kaikkea sitä mitä äitikin syö. Kurkku on nannaa, omena oli nannaa, kaikki on
nannaa.
Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..
Katson
Rafia sillä se vie aina kaikki lelut äidin eteen. Minä meen sitten mukaan
pyörimään kun lelu lentää. Olen tunnelmassa mukana.
Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?
Kotihiiri,
vaikka kyllä minä seuraan uskollisesti äitiäni minne ikinä hän meneekään!
Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?
Varmaan
kun tulin ensimmäisen kylään nykyisen äidin luokse, ja käytiin katsomassa äidin
vanhempia ja siskonpoikaa. Niin monta rapsuttajaa ja rakastajaa että tiesin
kuuluvani tänne. En paljon taakseni katsonut kun sain tietää että pääsen äidin
luokse ikuisiksi ajoiksi.
Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?
Olen
aika erakko niin mieluiten niitä omistajia tapaisin, varsinkin jos ne
rapsuttaisi minua.
--
Olen..
Rafi.
4-vuotias chihuahua poika. Olen nuorimmainen ja aikamoisen eloisa, äidin sanoin
pieni ADHD.
Parhaat päikkärit nukun..
Silloin
kun kukaan ei ole paikalla tai liiku. Koska muuten se on ajanhaaskausta
kuluttaa nukkumiseen kun muut ovat hereillä ja voi juosta ja leikkiä ja saada
hepuleita ja syödä sormia, ja leikkiä ja juosta..
Paras kaverini on..
Preston,
Ritchie ja Misa. Vaikka Misa välillä äriseekkin mulle mut kyl mä tiedän että se
oikeesti rakastaa mua.
Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..
Ruokaa
ruokaa ruokaa ruokaa, mitä tahansa, mutta sekaisin menen makkarasta.
Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..
Pehmolelu
oravan, se on ihan lemppari kun se vielä vinkuukin kivasti!
Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?
Äiti
sanoisi tähän että kotikiitäjä koska en ole koskaan paikoillani.
Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?
Kun
pappa rapsutti mua, sen oli ensin tosi vaikea sulattaa saapumistani perheeseen
kun sen sydän oli kokonaan jo Misalla mutta pikkuhiljaa se lämpeni mullekkin ja
nykyään meillä on kahdenkeskisiä keskustelujakin.
Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?
Olen
aika suojelunhaluinen että en hirveästi ketään ellei ole kärsivällinen ja omaa
kokoluokkaa oleva. Kadulla toiseen törmätessä tuppaan nääs kertomaan ensin
muille että tämä on mun perhe, mutta esimerkiksi koirapuistossa kaikki
leikkivät karvaturrit on mun kavereita.
