Arjen rytmit

Sain kommenttia, missä pyydettiin kirjoittelemaan useammin, ja kyllä minuakin nämä pitkäksi venyvät tauot ärsyttävät. Monesti olen ulkona kävelyllä jolloin päähäni tipahtaa ties millaisia lauseita, mutta jotenkin se näppäimistöllä leikkiminen vain on jäänyt. Lomat on kuitenkin nyt lomailtu ja paluu arkeen toivottavasti palauttaa myös kirjoittamisen tahdin.

Tosiaan noin 12tunnin kuluttua minun pitäisi olla pirteänä jo kassalla hymyilemässä tutuille asiakkaille. Hyvä onkin hymyillä kun maanantaina kävin hammaslääkärissä pulukalustoa putsailemassa. Hammaskiveä ei onneksi ollut paljon, joten vain pienellä hampaiden kaivelulla selvisin.

Mitä muuta sitten lomalla on tehty, no kävin alkulomasta Salossa Mamman luona, seuraavalla viikolla käytiin äidin kanssa Tallinnan risteilyllä. Pidin itse kovin paljon Eckerölinen uudesta Finlandia laivasta, siisti ja viihtyisä, lisäksi baari/viihde puoli oli sijoitettu toiseen päähän, kun itse me taas vietimme äidin kanssa aikamme toisen pään kahvilassa. Meno matkalla otimme meriaamiaisen jonka ansiosta äidillä ei nälkä yllättänyt enää loppupäivästä. Mitään ostoksia, ripsiväriä lukuun ottamatta, en tehnyt. Enpähän minä sieltä mennyt mitään hakemaankaan, pikemminkin tahdoin vain nauttia matkustelun tunteesta.

Sitten tuli juhannus ja sain aikaiseksi värjätä hiuksetkin loman aikana. Ja säätkin ovat suosineet mihin on oltava tyytyväinen. Nyt kun parvekkeelta katson, sade näyttää tulevan, onhan ne sitä ukkostakin luvanneet. Kuhan vain lauantaina olisi aurinkoinen sää, niin tarkenee hameessakin. Suunnitelmissa on laittaa päälleni Nellyltä tilaamani alemekko, joten toivottavasti pääsen toteuttamaankin suunnitelmani.

Nyt, iltapuuhat käyntiin ja kohti sänkyä, huomenna se arki siis koittaa.

Väärän jalan kapina

Vaikka aamulla olisikin tullut nousseeksi väärällä jalalla, peilistä katsoisi Ursula eikä todellakaan prinsessa Ariel ja ainoa vaate mitä päällensä voisi kuvitella on jätesäkki, ei tarvitse olettaa koko päivän jatkuvan samalla tavalla. Minä sain siitä todisteen kokiessani tämän päivän torstaina.

Puin siis lähinnä jätesäkkiä muistuttavan vaatteen päälleni ja lähdin kohti sovittua tapaamista Haisulin kanssa. Ensimmäiset päivän ilostuttajat (siis Haisulin jälkeen) sain lounaalla, kun Haisuli oli tuonut minulle Lontoosta tuliaisia (oi kunpa itsekin pääsisin joskus englantiin!) ja myöhäisen nimipäivä lahjan.

Lounaan jälkeen suuntasimme kauppoihin ja kuten aamuinen vääräjalka myös toteamus ”minä en sitten oo ostamassa mitään” päätti iskeä minua nilkkaan ja todistaa ettei olettamukset aina ole hyväksi.

Sillä käytyäni vain kurkkaamassa SpiritStoressa katsomiani kenkiä, mukaani lähtivät siitä mielestäni kivemmat nahkaiset versiot ja vielä 20% alennuksella. Jos en olisi käyny kurkkaamassa, olisin luultavammin myöhemmin ostanut katsomani kengät Anttilasta plussapisteiden toivossa, ja kokenut katumusta huomatessani nahkaisen version. Ja löytyi vielä oikea kokokin, 35! Kuinka harvinaista on löytää tuon koon kenkä muuta kuin lastenosastolta.

Alennusketju jatkui piipahtaessamme GinaTricot myymälässä, sieltä löysin kaksi tavallista pitkähihaista pitkää paitaa puolet halvemmalla kuin normaalisti, valkoinen minun oli pitänyt ostaa jo jonkun aikaa vanha kun oli saanut itseensä jo lähtemättömät tahrat. Punajuurta, mansikkaa, yms. Jos minulla on valkoista päälläni, onnistun sen äitini tavoin aina tahrimaan jollain mikä ei hyvin pesussa lähde. Mustia ja tummia vaatteita koristaakin sitten yogurtin tapaiset tahrat. Ikää pian 30v enkä vieläkään nähtävästi osaa syödä ilman kaulalappua?

No vanhankin pitäisi aina oppia uutta, ehkä minun pitäisi myös sottaisuuden lisäksi opetella olemaan olettamatta asioita ennalta.

Pelin imaisema

Olen ollut erittäin huono blogien suhteen, sen kirjoittamisen ja lukemisen. Voisinpa vain syyttää kesää ja sen tuomaa lämpöä, sitä fiilistä jota olen hehkuttanut jo niin paljon kaikille että pesäpallon isku päähäni ei olisi kaukana. Niin olenko jo kertonut että olen kesä ihminen? Ja että rakastan sitä?

Sadekaan ei saa minua masentumaan, viimeksikin seisoin hymyillen sateessa Misan kiroten vieressä kastumistaan. Kesällä kaikki on niin lämmintä.

Ovathan meteorologit uhkailleet sateen ja kylmien ilmojen pian saapuvan, mutta aina ovat joutuneet pyörtämään puheensa. Tänäänkin aamulla näytti jo kovin synkältä ollessani koirien kanssa lenkillä, mutta vaikka varauduin siihen että joutuisin pukemaan pitkät housut jalkaani, näyttää siltä että hame kelillä mennään myös tänään. Toisaalta jotenkin tahtoisin kunnon ukkosen tulevan, on ihana nähdä luonnon näyttävän kunnolla voimansa.  Tulen kaapista ulos ja myönnän, etten ole koskaan pelännyt ukkosta, enemmänkin nauttinut sen rätinästä, kuitenkin aina massan mukana ja kunnon naisena olen aina uikuttanut meneväni aina peiton alle piiloon. Ja paskat, minä olin nenä kiinni ikkunassa ja mieluiten olisin jopa seisonut keskellä peltoa ja katsonut salamoiden tanssia!

Mutta siihen miksi olen ollut huono tietokoneenkäyttäjä, on tuo puhelimeni. Ja siihen lataamani peli, Cityville. Luulin jo päässeeni siitä yli kun vuosi sitten lopetin sen pelaamisen, mutta nyt se tuli takaisin. Perhana. Nyt kannan puhelimen laturia laukussani, sillä pelaaminen imee sen nopeasti tyhjäksi.

Kaupunkipelit ovat ennenkin valloittaneet näyttöjeni ruutuja, kun ala-asteellla paras ystäväni tutustutti minut SimCityyn. Aina kaverin isoveljen ollessa poissa, me kaksi käytimme tilaisuutta hyväksemme ja olimme nenät kiinni ruudussa. Eipäs ihme että meillä molemmilla nykyään on silmälasit..

Voi perhana tuon pelin kanssa, se valvottaa minua silloin kun minun pitäisi nukkua, ja jos se toimisi ääni ohjauksella kävelisin varmaan handsfree korvassani yksikseni pulisten ulkoiluttaessani koiria. Sitä ominaisuutta odotellessani on kuitenkin vain kulutettava sormia.

Onko joku muu hurahtanut kyseiseen peliin, tai johonkin muuhun mikä saa ajan kulumaan kuin itsestään?