Rakkauspakkaus ja muut nimet

Rakkailla lapsilla on monta nimeä, meillä noita kahta kutsutaan rakkaudeksi ja pakkaukseksi, toheloksi ja torveloksi, höntiksi ja hömelöksi, toffeeksi ja suklaaksi, sekä suukoksi ja puraisuksi.

Kaksin kappalein noita pienokaisia ei ole muuttanut arkeani juuri miksikään, mitä nyt ensin tietysti otin 4päivää vapaata jotta saadaan harjoiteltua yksin oloa pienemmän kanssa, ja opetteleminen itselle ettei ne kädet enää tahdo riittävänkään mihinkään. Toinen hienohelma kun on kannettava hissiin, toinen onneksi kävelee hienosti sinne asti. Sitten noilla kahdella on aina kilpailu kumpi ehtii ovesta ensin, yleensä nuorimmainen voittaa, tyylillä nopeat syö hitaat ja tuuppimalla etunokaksi.

Onhan noita pieniä kärhämöitäkin tullut, kun kummankin on saatava juuri se toisen suussa oleva makupala, se oma ei kelpaa. Ja toisen ruokaakin on käytävä ainakin haistamassa, jos siellä olisikin jotain ekstraa mitä itsellä ei ole.

Hölmöläiset sanon minä.

Onneksi on ElisaVahti –palvelu jotta voi niiden menemisiä katsella myös kun ovat keskenään. Eilen katselin kuinka Misa oli siirtynyt Rafin tieltä yöpöydälle (?!).

Mutta hyvin on pienempi kaveri tottunut meidän rytmiin, tänäänkin nukkui tyytyväisenä tassut sojotettuna kattoon, kun muut aamut on herännyt jo kukonlaulun aikaan antamaan suukkoja. Suukkoihin on aivan ihana herätä, mutta ne pienet nenästä näykkäisyt voisi jättää väliin. Ja pissat/kakat onnistuvat joka päivä paremmin ja paremmin ulos! Ja naapureilla varmasti ollut hauskaa kun täältä kuuluu välillä ties millaisia huutoja, eilen kiljahdin ja huusin ”Pois mun pöksyistä!” täysin ajattelematta. Teki mieli huutaa perään että niin koirallehan minä..

Kerta se ensimmäinenkin että naapurit kuulevat asunnostani ties mitä huutoja..

Ja asuntojen tiimoilta onnellisia uutisia, kahta asuntoa olen pääsemässä jo katsomaan joten ihana kun jotain on ilmaantunut. Kumpikin on lähellä nykyistä kotiani, kuitenkin lähellä töitä. Ties vaikka Laurasta ja minusta tulisi naapureita..

Tänään on siis yksi asuntonäyttö ja ensi viikolla toinen. Voi kunpa jo kesään mennessä olisin saanut kamppeeni siirrettyä jonnekin ihanaan asuntoon, olisi yksi huoli vähemmän stressattavaa.

Ja voihan pippuri, menin sitten päivittämään iPhoneni ja kaikki tiedostot hävis!! ARGH.

Kolmekymmentäpäivää kuvina -Day7

7. A photo of someone you love – Kuva jostakin jota rakastat

Mamma (äidinäiti) ja minä 80-luvulla

Kokohaasteen lista ja aloitus. 

Asunnon tarve

En muistanut että se olisi tällaista, näin hidasta, vain odottelua, yöunien menettämistä ja sitä pettymystä kun suolainen tilaisuus lipuu ohitsesi silmääkään räpäyttämättä.

Neljään vuoteen (jos oikein muistan) minun ei ole tarvinnut miettiä asumisajatuksia sen kummemmin, sillä olen pitänyt asunnostani, ja vaikka vuokra onkin noussut vuosittain, aina olen jotenkin pärjännyt.

Mutta nyt SATO päätti peruskorjata huoneistot, on minun etsittävä uusi asunto, sillä kiinteistössä ei voi asua korjauksen aikana. Ja sen jälkeen huoneiston vuokra mitä luultavammin nousee, joten on aika vain etsiä uutta.

Kovin nirso en asumiseni suhteen ole, kunhan se ei ole keskellä juoppomaailmaa. Ja pieni vihreyskin olisi hyväksi, näin koirien kannalta. (Tiedän, sanoin monikossa tarkoituksella. Mies tulee taloon ja siitä lisää ensiviikolla.)

Ja sellainen avokeittiö olisi kiva, jossa olisi pieni baarisarake tms. Ennen halusin keittiön erikseen, mutta nyt huomaan että sellainen olisi paljon kivempi. Elin ehkä vieläkin liikaa pariutuneessa mielikuvassa, kun tuntui että tarvitsin isomman asunnon. Nyt tämä 58neliöinen linna tuntuu liian suurelta. Olohuonetta tuskin käytän, sillä kone on keittiönpöydällä. Uuteen asuntoon aion hankkia sen tietokonepöydän!

Onneksi en ole kerinnyt tavaraa haalia kovinkaan paljon, etteikö ne pienempään mahtuisi. Enemmänkin ajatukseni pyörivät nyt IKEAn hyllyissä ja tilpehööreissä joita haluan uuteen asuntooni, kuin että olisin niitä tänne koskaan hankkinut. Uuden sohvan ainakin haluan!

Eli hankintalistalle: sohva, tietokonepöytä, uudet sisustustarrat (vanhoja tuskin saa irroitettua järkevästi ja vietyä mennessään), uudet matot. Aijaijai tässähän alkaa ihan innostua. Nyt kun vielä löytyisi se asunto.

Kolmekymmentäpäivää kuvina - Day6

A photo that makes you laugh – Kuva joka saa sinut nauramaan

Siskoni ja minä 1 v kuvaukset.

Kokohaasteen lista ja aloitus.

Prinsessaleikkejä

Laittautuminen ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Ihailen ihmisiä jotka päivittäin laittavat itsensä kunnolla edustuskuntoon ja miettivät vaatteitaan. Kunpa minäkin osaisin. Osaan vain nousta sängystä ja katsoa suunnilleen samanväriset vaatteet päälleni ja etteivät hiukseni sojota joka suuntaan. Yleensä töissäkin näytän juuri sängystä nousseelta, mitä yleensä tietysti olen. Naamaanikaan en osaa puhdistaa jokaisena iltana, joten ripsivärikin silmissäni saattaa olla eilistä.

Joten kun vastaan tulevat juhlat, olen pulassa. Vaikka edellisenä päivänä olisin miettinyt mitä laitan päälleni, vaihtuukin mieleni siinä silmänräpäyksessä kun puen ne päälleni. Ja itse juhlissa kadun valintaani vaihtaa asua. Joskus olisi ihanaa osata olla naisellinen kuten Cami, tai muuntautumiskykyinen kuten Tuutikki. Olisi ihana heittäytyä päivä osaavasti prinsessaksi, mutta prinsessatilaisuudet (kuten vanhojentanssit) ovat jääneet minun elämästäni pois.

Nyt viikonloppuna kuitenkin edessä oli synttärit, eivätkä mitkä tahansa synttärit vaan 18v syntymäpäivät. Päivänsankarin ja minun historiaa ja suhdetta on vaikea kuvata, mutta yritetään nyt silti. Kun Tua oli 3 -vuotias minusta tuli hänen ja pikkuveljensä vakituinen lapsenvahti. Vuosien mennessä eteenpäin ja lasten kasvettua siihen ikään ettei lapsenvahtia enää tarvittu, olin jo saanut kuin toisen perheen ja läheisiä olemme vieläkin. Tua on siis nykyään pikkusiskoni että ystäväni. Halusin siis kerrankin heittäytyä naiselliseksi ja laittautua kunnolla.

Mielestäni onnistuin ihan hyvin, vaikka meikkaamaan juhlavasti en koskaan opikaan ja etten saanut värjättyä hiuksiani niin kuin alun perin suunnittelin. Mutta asuun olin tyytyväinen. Tulipahan ensimmäistä kertaa käytettyä persikan väristä pitsipaitaa, jonka jo kesällä hankin.

Tänä vuonna voisikin opetella olemaan enemmän naisellisempi, tai ainakin opetella käyttämään niitä vaatteita joita ei ole koskaan osannut käyttää, kuten hienoja mekkoja. Prinsessatilaisuuksia odotellen.

Kylmyyden piinaama

Onko tää vitsi? Tää vaatii vain yhtä toimenpidettä; kääntää kylkeä ja piiloutua syvemmälle peiton alle.
Kun koirakin vielä ymmärtäis viestin, mutta ei se tahtoo ulos!
Luulis sen jo älynneen eilisestä että kylmällä ei ulkona voi olla.
Hyrrr, kai se on pakko lähteä.

Kolmekymmentäpäivää kuvina - Day5

 A photo of you – Kuva sinusta

Kokohaasteen lista ja aloitus. 

Unohtunut kysely

THIS DAY
Mihin heräsit aamulla *Cheekin versioon levottomasta tuhkimosta.  

Millainen olo on ollut *Ylös ja ulos ei olisi millään jaksanut mutta niin kuin aina, ensimmäisen kupin teetä juotuani kaikki on aivan hyvin.
Mihin on mennyt rahaa tänään  *Ei vielä mihinkään, mutta kaupassa olisi tarkoitus käydä hakemassa hedelmiä ja Misalle salamitikkuja
Oletko ollut tänään autossa  *Tulen olemaan pian kun lähden töihin
Kenelle olet laittanut viestiä  *En kenellekään, olisin laittanut Camille mutta sitä olisi takuulla alkanut v*tuttamaan.
Mikä biisi soi tällä hetkellä  *Ei mikään
Onko ikävä *On, ystäviä joita ei ole nähnyt pitkään aikaan ja salossa asuvia sukulaisia.
Mitä odotat *Kuukauden vaihtoa. ;)

NOW
Olitko hyvä koulussa *En todellakaan, keskiarvo tais olla lähempänä 6 kuin 7.
Minkä biisin kuuntelit viimeksi *Erinin – Vapaa
Inhoatko ketään tällä hetkellä  *En, jotkut vain ärsyttävät välillä mutta en sanoisi inhoavani.
Keneltä haluaisit pyytää anteeksi nyt *Camilta, kun en pystynyt puhumaan sen kanssa eilen aamulla kun oli niin hoppu taas aamutoimien kanssa.
Miksi olet koneella nyt *Aloitan aamuni yleensä näin, aamupala nenän eteen ja tietokone päälle toistamaan sarjoja.
Tunnetko tyttöä, joka tietää lähes kaiken sinusta? *Tuutikki (välillä valitettavastikin) tietää kaiken. Monen vuoden varrelta onkin kertynyt jo paljon. Rakastan sinua <3 br="br"> Mitä teit viime yönä? *Nukuin koko yön, mikä on yllättävää! Yleensä herään ainakin kerran yössä.

Teetkö uuden vuoden lupauksia?  *Teen yleensä, niistä onkin pitänyt kirjoitella tarkemmin.
Aiotko tehdä jotain merkittävää? *Tänään vai yleensä, en tiedä, varmaan sen merkitys menisi heti jos minä sen tekisin.

SOMETHING
Nimet, joilla kaverit sinua kutsuvat? *Mira, pikkumira, mirya, myy,

Neljä asiaa ylläsi? *Musta neuletakki, persikanvärinen toppi, olohousut ja hellokitty sukat

Seurusteletko? *En
Oletko ikinä saanut ruusuja? *Olen
Oletko ikinä nuollut jalkaasi? *Hahah, varmaa pienenä, nyt lähiaikoina en kyllä muista tehneeni sitä.
Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani? *Uskon, oli se sitten rakkaussuhteena tai ystävyssuhteena tapahtuva.

Ongelmasi juuri nyt?  *Liian vähäinen tuntimäärä päivässä ja loputon kiire
Onko sydämesi ollut särkynyt? *On
Kuinka monta lasta haluat?  *Mulle riittää nuo hauvavauvat ihan hyvin.
Lempivärisi?  *Onkohan tämä kenellekään yllätys, mutta musta. Ja viininpunainen alkaa tulla kovaksi kakkoseksi.
Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä? *Välillä, ainakin kasvotusten.
Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle? *Kyllä

WHY
Miksi olit viimeksi surullinen?  *En ehkä surullinen mutta harmissani kun aika ei riitä aina kaikkeen.
Miksi teet tätä testiä? *Löysin tämän koneen uumenista, ja olin unohtanut sen olemassa olon kokonaan, tarkoitus oli tehdä tämä jo ennen kun palaan töihin.

WHEN
Milloin viimeksi nauroit ja miksi? *Eilen naurettiin Haisulin kanssa kun mietittiin lihaksiston kuvaavaa takkia, tai takki jossa olisi eläimen lihapalat eriteltynä oikeissa kohdissa.

Milloin olit viimeksi autossa?  * Tänään ajelen töihin ja takaisin.
Milloin olet viimeksi syönyt leipää? *Eilen kun käytiin Haisulin kanssa picnikissä (yllättäen taas) syömässä.

DO U HAVE
Onko sinulla joku sydämessäsi, ketä et saa millään pois? *Parikin

Onko sinulla juuri nyt musiikkia soimassa? *Ei

LOVE
Haluaisitko halata jotain tiettyä ihmistä? *Tuutikkia, siitä on pitkä aika kun viimeksi olen päässyt häntä halaamaan.
Mikä on ihaninta, mitä joku sanoi?  *Ystävien sanat ovat aina ihania, huonot että hyvät, sillä ne tulevat sydämestä. Lisäksi on kiva aina saada asiakkailta hyvää asiakaspalautetta. Ja aamulla luin ihanan sähköpostiviestin.. kiitos Jen. Vastailen pian.
Rakastatko ketään tällä hetkellä? *RRRRakastan.

Rakastaako sinua kukaan? *Voin onnellisena ja varmana sanoa että kyllä.

WHO
Kuka nukkui viimeksi vieressäsi? *Toi pieni sängynvaltaaja prinsessa Misa  

Kuka puhui kanssasi viimeksi puhelimessa?  *Eilen illalla äidin kanssa
Kuka nauroi viimeksi kanssasi? *Camilla

Onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan?

Päätin poistaa viime postaukseen lisäämäni kuvan, en suinkaan sen vuoksi mitä kommentteja siitä sain, vaan siitä kun Camipupukin tokaisi sen antavan aivan väärän kuvan. Kuva oli siis otettu miniläppärini kameralla hämärässä aamuvalossa, ja kuten Camikin sanoi ”et oikeasti ole niin kalpea ja se kuva vääristää muutenkin tajuttomasti. Muista myös ettei kukaan ulkopuolinen tunne sua eikä sun tilannetta, eikä nää sua töissä ja tiedä oikeasti mihin sun kehosi pystyy.”

Mutta en aio kuitenkaan olla julkaisematta kuvia, tahdon kuitenkin että blogini on minun ja minun näköiseni. Enemmän eläväisempi ja iloisempi kuin esim. vuosi sitten kirjoittaessani. Voitte tulla katsomaan minua töihin, siitäpähän saatte oikean kuvan!

Ja seuraava tehtävä 30päivän kuva haasteessa onkin oma kuva joten varautukaapa..

Ja elämä on, päivästä päivään vieraiden pilkkaa sinullekkin.

Ne pikaiset

Meidän elämä Misan kanssa koostuu nykyään vain pikaisista asioista. Meillä on pikaulkoilut, pikaruokailut, pikasuihkut, pikaiset teet, pikaiset välipalat, pikaiset puhelut, pikaiset pikaiset pikaiset, ”Odota nyt äiti kirjoittaa tän vain ihan pikaisesti!”

Ja sitten jos joku hidastelee ja katkaisee sen pikaisen on tuho lähellä, kuten nyt kun wordini sekoilee jotain rivivälien kanssa, oisko joku pika-apu jossain?

Ratkaistu, sen kun käytti aivojaan aivan pikaisesti.

Pian varmaankin alan käyttämään päivittäisessä sanastossani lyhenteitä, jotta puhuminenkin sujuisi pikaisesti. Seuraava postaus onkin varmaan tms. jne. painotteinen.

Tekstiviesteissä käytän jo paljon lyhenteitä, menetän pian hermot kun kirjoittaminen ei ole nopeaa sillä. Ehkä lyhenteet luotiinkin kiireisiä ja helpottavasti hermostuvia ja luovuttavia ihmisiä (kuten minä) varten, tai sitten toisaalta voisi yrittää nukkua vähemmän, niin päivässä olisi enemmän tunteja suorittaa asioita. Syytän talvea, tulkoon kesä ja kirkkaus pian takaisin. Silloin lupaan taas olla kiireetön. Ehkä.

Muistojen polulla osa 6

11.07.2008

Perjantai - Junalla omiin ajatuksiin

Täällä sitä sitten ollaan. Jämsässä, ihan himoksen vieressä. Eilen tsukutsuku veturi kuljetti mut aamulla aikaisin tänne, ja sanonpa vain että ihastuin junalla matkustamiseen. Edelleen siis vältän niitä lähiliikenteen junia, mutta tämä pitkän matkan taittaminen oli aivan nautinnollista. Istuin yläkerrassa ikkunapaikalla, ja vaunussa ei ollut paljolti ketään. Osa jäi jo riihimäellä, osa tampereella. Mutta minä tyttö jatkoin suoraan Jämsään saakka. Vaikka olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa vain sinne istuskelemaan. En pystynyt lukemaan kirjaa, enkä täyttämään ristikkoa kolmen tunnin aikana, niin olin tohkeissani maisemista ja hiljaisuudesta. Kaiken mitä nyt onkin tapahtunut se oli aivan loistava asia.

Tosin heti kun olin noussut junasta, vastassani oli 4 tapausta jotka kukin aina välillä vaativat minulta täyden huomionsa. Isi, äiti, mamma sekä minun pieni prinsessani Misa. Ja Misan näkeminen oli parasta. Olin hoitamassa siskon uutta kissaa ja niin kova ikävä iski, että hyvä etten alkanut itkemään. Ja heti kun Misa eilen sai minut silmäänsä, tuli niin kova kiire minun luokseni että äitikin joutui juoksemaan. Rakastan eniten maailmassa minun pientä palleroistani.

Misa halusikin heti esitellä minulle paikkoja mökille saavuttuamme. Ja hänen piti vielä näyttää kuinka hienosti hän kulkee pihalla ilman remmiä. Illalla istui niin ihanasti veneessäkin äitini sylissä, kun itse olin onkimassa. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta Misa on aivan täydellinen koira. Tai sitten se on vaan synnynnäinen vika. Ja loppuiltakin kului siinä kun neiti seuraili minua paikasta paikkaan, ja suuttui heti kun menin vessaankin.

Ja vessasta puheen ollen, sainpas naurut kun istahdin sinne. Tietenkin ensin olin vannonut, että ulkohuusseihin en varmana mene ja pidätän vaikka päiviä että pääsen johonkin sisävessaan. Vatsa vaan sattui olemaan erimieltä. Mutta kumminkin, vessassa oli kyltti jossa luki "tilassa nauhoittava kameravalvonta". Huusin isille samantien, että täällä on asennettu oikein vahtausmekanismit minua varten. Onneksi se oli vain vitsi, siis se kamera. Kai..?

Ja sainpas jo kalankin. Isomman kun isi on täällä vielä saanutkaan. Neljä olisin saanut, mutta vain yhden sain veneeseen saakka. Muut pääsivät karkuun. Mutta näköjään joku kuuntelee minua jossain, sillä uhosin että jos ei kalaa tule niin sitten ei Mira mitään syökkään. Kerran kun mökillä olen niin kalaa pitää saada, ja itse kalastettua!

Ja tänään sitten olenkin jo herännyt neljän aikoihin aamulla ja juonut jo kolmisen kuppia teetä. Kesällä ja mökillähän ei nukuta. Ajatuksissani oli valokuvaaminen aamulla, mutta pienellä neitokaisellani olikin toiset suunnitelmat. Kokoajan piti olla sylissä ja sitten pitikin päästä sisään. Ja sittenkun vein sisään ja jäin itse ulos, niin hirveä raapiminen sisältä että nyt haluan ulos. Noh, ehkä huomenna onnistaa paremmin. Onhan siinä sitten tullutkin jo yksi kirja saatu lopetettua ja toinen aloitettua. Sekä täytetty parit sudokut ja ristikot. Ah, ei tämä mökkeily ollutkaan niin kamalaa. Jotenkin nautin jopa, mitä ensin epäilin. Aurinko paistaa, on lämmin.. Ilmatkin kuulemma parani heti kun tulin tänne. Tästä mökkeilystähän pitää tehdä ihan tapa.

Nyt voisinkin sitten pikkuhiljaa laittaa kahvia tippumaan noille muille unikeoille. Jopa mamma nukkuu, ja yleensä se on herännyt mun kanssa aikaisin. Muistan kesäisin kun olin sen luona, molemmat heräsi jo neljän - viiden aikoihin ja aloitimme päivämme lehdellä sekä kahvilla/teellä. Niin ja voileivillä, mistä mamma jaksaa muistuttaa. Nykyään aamuisin hän vain naureskelee viilin syöntitavalleni. Pyhpah.

Ja oioi tänään näen tätini ja siskonpoikani, ja menemme koko porukalla yhdessä markkinoille. Mitäköhän kivaa sieltä löytäisin. Ja illalla Niko tulee tänne myös niin pääsemme yhdessä kilpailemaan, kumpi sen isomman kalan vetää. Taidetaan molemmat olla pystyssä vielä keskiyölläkin, koska kumpikaan ei suostu luovuttamaan. Mutta onneksi on loma, silloin saa valvoa.

 Ja nyt, kahvi porisemaan, tee kiehumaan, viili pöytään ja päiväkirja käteen.

Onkohan täältä pakko lähteäkkään pois?

Kolmekymmentäpäivää kuvina - Day4

4. A photo of the last place you went on holiday – Kuva viimeisestä lomapaikastasi

Käytiin isosiskoni ja siskonpoikani kanssa Turkin Alanyassa. Kerta oli jokaiselle meistä ensimmäinen, ja rakastuimme maahan täysin. Kirjoittelin myös lomalta paljon päivityksiä. 

Kokohaasteen lista ja aloitus. 

Koirallinen

Tuntuu tyhjältä. Olin jo niin tottunu siihen. Kaksi päivää tuntui jo siltä kun niin olisi ollut aina, että asunnossani asustelee kaksi pientä koiraa. Aikoinaan, kun vielä seurustelin entisen poikaystäväni kanssa, harkitsin ottavani toisen koiran kun Misa on isompi (siis vanhempi). Mutta eron jälkeen olen vain ajatellut etten pärjäisi kahden pienen koiran kanssa, ne onnistuisivat vielä sitomaan minut kiinni johonkin ja lyöttäytyä minua vastaan koirien tapaan ovelasti, mutta nyt se on todistettu toisin, minä pärjäsin! Ja nyt tosiaan on tyhjä olo ilman sitä toista toheloa tuossa.

Tikru ja sisko oli ottamassa sitä jo omiin taskuihinsa, vaikka totesinkin pennun kanssa olevan haasteita. Tosin taisin vain itselleni yrittää selittää miksi en voi ottaa toista, mutta nyt mietin että miksei?

”Äiti, ei kerrota kellekkään mutta otetaan se silti salaa, ja Misa myös!”

Jos Ralphien ottaisin, olisi tietenkin napsaistava miehinen jatke ensimmäisenä pois. Ja opetettava koirat istumaan takapenkille, ellen liitäntä turvavyötä löytäisi. Ja taloudelliset menot pitäisi aina muistaa. Chihuruokaanhan menee tuskin 10e kahden kuukauden aikana..

Mutta meillä siis meni hyvin. Energisempi se oli kun Misa pentuna koskaan, ja teki kaikkea hauskaa ja hassua että oli vaikea olla nauramatta. Löysi peilin ja peilikuvansa, mitä ei tainnut ihan tajuta, meni aamutossuihini sisään pää edellä, yritti väkisinkin päästä viereeni nukkumaan, lopputuloksena hänen takapuolensa oli Misan naaman päällä. Aamuisin kun tajusi minun olevan hereillä tunki kielensä naamaani niin innolla etten tiennyt miten olla. Ja yöllä käydessäni vessassa hänen oli pakko tulla mukaan, ja voi sitä intoa kun tulinkin takaisin sänkyyn.

Luulen että Misallakin oli hauskaa, vaikka ei sitä viitsinytkään näyttää. Välillä olin näkevinäni jopa silmänpyörityksiä sen katsoessa pennun touhuja.

Ja vielä 10vuotta sitten pelkäsin koiria.

Kyllä se rakkaus saa ihmeitä aikaan.

Jos joku haittapuoli pitää löytää, niin voi perhana kun se on niin tumma ettei siitä saa kunnolla kuvia!

Kolmekymmentäpäivää kuvina - Day3

A photo that makes you happy – Kuva joka saa sinut iloiseksi

Kokohaasteen lista ja aloitus.