7. tammikuuta 2013

Ne pikaiset

Meidän elämä Misan kanssa koostuu nykyään vain pikaisista asioista. Meillä on pikaulkoilut, pikaruokailut, pikasuihkut, pikaiset teet, pikaiset välipalat, pikaiset puhelut, pikaiset pikaiset pikaiset, ”Odota nyt äiti kirjoittaa tän vain ihan pikaisesti!”
Ja sitten jos joku hidastelee ja katkaisee sen pikaisen on tuho lähellä, kuten nyt kun wordini sekoilee jotain rivivälien kanssa, oisko joku pika-apu jossain?

Ratkaistu, sen kun käytti aivojaan aivan pikaisesti.

Pian varmaankin alan käyttämään päivittäisessä sanastossani lyhenteitä, jotta puhuminenkin sujuisi pikaisesti. Seuraava postaus onkin varmaan tms. jne. painotteinen.

Tekstiviesteissä käytän jo paljon lyhenteitä, menetän pian hermot kun kirjoittaminen ei ole nopeaa sillä. Ehkä lyhenteet luotiinkin kiireisiä ja helpottavasti hermostuvia ja luovuttavia ihmisiä (kuten minä) varten, tai sitten toisaalta voisi yrittää nukkua vähemmän, niin päivässä olisi enemmän tunteja suorittaa asioita. Syytän talvea, tulkoon kesä ja kirkkaus pian takaisin. Silloin lupaan taas olla kiireetön. Ehkä.