Haikeuden parempi puoli

Ensimmäinen asia, mulla on kylmä. Kyllä. Ne jotka valittaa suomen kuumuutta, ei tiedä kuumuudesta mitään! Toinen asia, olen elävä ihmiskäärme. Luon nahkaani hienosti. Viimeisen päivän olin vesirakkuloilla jotka ovat nyt kuollutta ihoa. Tekisi mieli vain repiä nahka irti, kutiaa!
Kolmas ja merkittävin, sain aamupalaksi vihdoinkin viiliä! Ja nyt nautiskelen mansikoista ja siemenöttämistä rypäleistä Misa kainalossani. Kyllä kotimaahankin paluulla on omat hyvät puolensa. 
Kotiinpaluu siis sujui hyvin. Äiti, isi ja Misa oli vastassa joten ei tarvinnut huolehtia taksikuljetuksestakaan. Lennolla oli yllätys yllätys ihan syötävää ruokaa itselläni kasvispyörykät, mutta muu olikin sitten hyi yök en syö tavaraa. Tiina onneksi luovutti minulle taas hedelmäsalaattinsa ja nappasi Nikon tarjottimelta pastasalaatin. Kyllä sitä silloin kovasti kaipasi sitä Little Havaiin kasviskasaria.. 

Mun kasvisannos: Kuskussia ja kasvispyöryköitä

Tiinan laktoositon: Riisiä ja kanaa

Nikon normaali annos: Perunamuusia ja lihapyöryköitä

Ja lennolla meillä oli elokuvana Pieni painajainen perheessä, jonka katsoin vain sivusilmällä sillä luin samalla Cathy Kellyn uutta kirjaa Onnen aineksia. Kirja nielaisi minut mukaansa. 
Mutta päätetäänpä Turkin matkan tarinointi lopulta viimeisen päivän tunnelmiin. 


19.7
En saanut nukuttua yöllä juuri ollenkaan. Näin omituisia unia enkä saanut lopulta enää unta. Parempi siis vain nousta ylös ja järjestellä tavaroita valmiiksi huomista lähtöä varten. 
Tiina ja Niko suuntasivat herättyään altaalle ja itse suosiolla jäin sisätiloihin hipiäni kanssa. Sain pakattua tavarani valmiiksi juuri sopivasti Tiinan ja Nikon palattua, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään viimeisen kerran kauppoja läpi. 

Ensin tietenkin oli täytettävä vatsalaukku (tosin Nikolla se ei tunnu täyttyvän koskaan) kebabilla näin viimeisen päivän kunniaksi. 

Niko Dönnerkebabinsa kimpussa

Yllätysyllätys, itselläni tietenkin oli katkarapusalaatti minkä tilasin PIENENÄ mutta tuli kyllä jonain ihan muuna. 

Tämä on se PIENI salaatti kuulemma..

Salaattini paljastui erittäin mielenkiintoiseksi sillä yllättäen suuni täytti epämiellyttävä voimakas maku ja luulin syöneeni sitruunansiemenen. Se olikin aivan jotain muuta. Noukin sieltä vihreän pavun näköisen tavaran ja totesin Tiinalle sen olevan syy outoon makuun, jota ei tietenkään uskonut. "Papuhan se on" ja tunki suuhunsa. Vikatikki. Kyllä, se oli chilipalkon palanen. Sisälsi vielä siemenetkin. AUTS.
Siihen ravintolaan ei kyllä enää eksytä jos Turkin suunnalla olemme. Mainoksessa luki kebab ja juoma samaan hintaan, vasta syödessä selvisi että se mitä tarjoilija toi "maistiaiseksi" oli se juoma. Juoma oli juustosta tehty juoma, joka oli kuulemma piimän tapaista. Tiina vielä sanoi ettei voi juoda maitoa johon tarjoilija vain "not milk". Tarjoilija ei muutenkaan ymmärtänyt mitä selitin sille asioista tai oli jossain muissa aaltopituuksissa sillä se oli ihan pihalla.
Järkyttävän ruokailun jälkeen tehtiin loput löydöt kaupoista. Ostin tuliaisen parhaalle ystävälleni jonka toivon pitävän siitä. On ikävä, sen voi sanoa, sen voi kirjoittaa mutta sitä ei voi koskettaa. Onneksi se aina lähtee pois ja tilalle tulee jälleennäkemisen riemu. Odotan sitä.
Tiina löysi itselleen vielä toiset kengätkin ja laukun. Ja Nikolle haettiin kaupasta viimeinen jörge. Jörge oli siis nimitys jolla Tiinan kanssa kutsuimme turkkilaista hunajapähkinäjotain pötköä. Erittäin hyvännäköinen tumma epämuodostunut pötkylä.Not. Nikon nautiskellessa pötkyläänsä me tytöt ehostimme itseämme hieman parempaan kuntoon turkkilaista iltaa varten.
Hotelli oli järjestänyt iltaan 15 eri alkupalaa ja grillasi lihavartaita, jauhelihapihvejä sekä kanaa. Minullekin he olivat tehneet kokonaan oman kasviskasarin. Hyvää oli mutta ei vetänyt vertoja sille minkä sain edellispäivänä siellä ihanassa ravintolassa. Ja siinä oli perunaa ja juustoa, ne olin unohtanut sanoa hotellille. Mutta ihanaa että olivat ajatelleet minua myös alkupaloissa. En kyllä vieläkään tiedä mitä siinä yhdessä hyvässä alkuruassa oli, hapankaalia tai jotain. Nam. Söin taas aivan liikaa. Ähky.

Ähkystä huolimattakaan minä en mennyt mukaan turkkilaisen tanssiryhmän tanssiessa vaikka tanssijat, tarjoilijat että valokuvaaja vuorotellen yrittivät saada minua tanssimaan. Ei onnistu. 
Oli kyllä aivan mahtava ilta viimeiseksi illaksi. Onneksi menimme.

Tulee Turkkia ikävä. Seuraavaksi ongelmana oli vain unen saaminen. Lähtö häämötti jo aivan tuntien päässä.