Salo siésta

Karkasin tosiaan eilen Brandonin synttäreiden jälkeen mamman mukana Saloon. Tai no, en ollut ihan vielä päättänyt lähdenkö vai en, mutta isäni meni tietenkin jo möläyttämään Mammalle että tuo on nyt ajamassa sinne saloon! Eihän siinä enää voinut perääntyä kun Mamma oli saamassa hyperventilokohtauksen kun oli niin innoissaan. Melkein voisi verrata sitä intoa siihen kun tulen kotiin ja koirani Misa on vastassa. Ei Mammaltakaan puuttunut enää kuin häntä, yhtä innoissaan hän oli.

Ei siellä pakkasessa kai ole mitään, jos me lähetään sillattiin et ehitään käymään kaupassa.

Mamma mulla on kaikki mukana jo.

Joo ja sit pääseehän huomenna jo vaikka tehdään sitä..

Noin näin ja toisinpäin. Onneksi sentään rauhoittui aina hetkellisesti jotta pääsimme juhlistamaan siskonpoikani synttäreitä. Huimat 3v onkin juhlimisen arvoinen, ja sisko olikin höösännyt keittiössä ja tehnyt (Tikrulle tärkeän) autokakun sekä voileipäkakun.

Toisinaan (eli aina) kadehdin siskoani. Hän aikoinaan teki kahta työtä ja kävi kouluakin samalla, itse minulla on jaksaminen jo yhdessä työssä. Ja nyt hänellä on pieni poika ja on selvinnyt paremmin kuin hyvin arjen tasapainottelussa. Minä itse olisin jo varmaan vaikeina päivinä nurkassa huutamassa kädet korvillani, mutta siskoni onkin paljon lujempaa tekoa kuin minä.

Taisi joku luoja siinä jaella väärin kortteja kun me synnyimme. Mari sai kauneuden, hauskan luonteen joka houkutteli ystäviä ympärille. Minä taas sain.. no eikö se ole huomattu jo, huonon itsetunnon. Onhan hänelläkin ollut ulkonäköpaineita mutta aina lopulta luottanut itseensä kun minä olen tarvinnut tuhannen ja yhden ihmisen hyväksynnän jo pelkkien housujen valitsemiseen. Katson ylöspäin minuutin nuorempaa pikkusiskoani.

Mutta kateudesta, kaiheudesta ja ihailusta siirrymme tähän päivään. Tai aamuun. Joka on vaihtunut siihen, että ainoat rauhalliset hetket kun olen voinut viettää silloin kun mamma on tupakalla tai wc:ssä. En ollut edes saanut ensimmäistä kuppia aamuteetä kun toinen jo istui keittiönpöydän ääressä sekoittaen SKIPPO–kortteja. Samalla selittäen kuinka voisimme tehdä tonnikala ja riisisalaattia. Ja mitä kaikkea kaupasta pitääkään hakea että varmasti on kaikkea mahdollista ja mahdotontakin syömistä näille parille päivälle.

Keskiviikkona tai torstaina tarkoitus olisi lähteä takaisin kotiin päin, Mamma kyllä on jo miettinyt jos vain siirtäisin polihoitajan aikaani tai soittaisin ja juteltaisiin puhelimessa. Voisihan se niinkin käydä, ei yhtään haittaisi vaikka punnitus jäisi välistä.

ps.Raviolille mammalta terveisiä että lohikeitto missä on oliiveja ja herkkukurkkuja on täysin sianruokaa!