Hajottakaa minut jo palasiksi. Leikelkää, silputkaa,
raastakaa ihoni verille asti. Tahdon tuntea sen tuskan jonka olen ansainnut.
Tahdon nähdä sen ihmisen hajonneena ja rikkinäisenä joka minun pitäisi korjata.
Joka minun olisi koottava palapelin tavoin takaisin kasaan.
Entä jos palaset koottuani näenkin saman ihmisen. Jos
minun kuului ollakkin tällainen, hieman rosoinen. Jos minua ei huolita ennen
rikkoutumista, miten kun olen ehjäksi tullut ja olen silti samanlainen. Joten
pitääkö sitä edes hajottaa jos tietää rakentavansa samanlaisen palapelin
uudestaan, miksi en vain voi jättää paloja valmiiksi paikoilleen ja vältyttävä
kokoamisen tuomalta ahdistukselta ja tuskalta. Siltä kun pala ei sovikkaan siihen
ilmeisimpään paikkaan.
