Jouluun
oli valmistauduttu. Olin rauhoittanut itseni tulevaan iltaan käymällä Misan
kanssa monella lenkillä, sekä pitkässä kuumassa suihkussa. Yritin pyyhkiä
ahdistuksen edes yhdeksi päiväksi pois, ei itseni vaan muiden tähden. Oli
vähällä etten piiloutunut vain peiton alle ja sulkenut kännykän. Nappasin
kuitenkin tarvittavat lääkkeet mukaan hätätapauksen varalta ja sain lähdettyä.
Yritin asennoitua että päivä olisi kuten kaikki muutkin, kokoonnumme vain
perheen kanssa syömään, ei kummempia. Tätä mantraa hoin itselleni kun ajoin autolla
kohti lapsuudenkotia ja -muistoja. Mantraani auttoi ajaessani myös tiehen ja
maisemiin katsominen, sää ei mitenkään joulusta viestinyt.
Ehkä
liian aikaisin kuitenkin saavuin, sillä alkuodotus sai minut ahdistumaan ja
pakenin muiden saunoessa ja valmistellessa vanhempieni huoneeseen lepäämään.
Ruokailun alkaessa en kuitenkaan saanut hymyä enää naamalleni, kaikki
keskittymiseni meni täysin siihen mikä on sopiva määrä ruokaa otettavaksi. a koska
jouluna on tapana ottaa ruokaa myös toisen kerran, luottaisinko itseeni,
pystynkö jakamaan sopivan määrän silmämääräisesti kahtia. En kuitenkaan
halunnut alkaa taiteilemaan kahta erilautasta valmiiksi. Lopulta lautaseltani
löytyikin lanttulaatikkoa (suosikkiani), porkkanalaatikkoa, keitettyjä kasviksia,
sienisalaattia sekä savustettua lohta. Söin jopa ottamani lohenpalan kokonaan
vaikka en lohesta välitäkään muuta kuin keitossa. Asiaa auttoi myös se kun
ajattelin mitä minun olisi osastolla syötävä, rosollin mukana tulevat
maustekurkut tietenkin oikein kermavaahdon kera.
Lahjojen
avaaminen oli seuraavana edessä. Päätin jättää lahjojen jakoon osallistumisen,
sekä pukin ohjeistamisen suosiolla muille, itselleni kuin tuo asioiden
kontrolloiminen on välillä liiankin tärkeää, joten paikallaan istuminen, vaikeaa
kuin olikin, oli ”lomaa ” itseltäni.
Lahjoja
sain kuitenkin omasta mielestäni liikaa, siihen verrattuna miten olin viime
aikoina käyttäytynyt muita sekä joulua kohtaan. Jos muistini oikein pelaa niin
kasastani löytyi lopulta villasukkia, Mamman kutoman villapaidan, palapelin,
lahjakortin S-ryhmän kauppoihin, Täydellisten naisten 6tuotantokauden sekä
pikkuMyy termospullon muun muassa. Lisäksi
sain siskoiltani lahjat jotka olisivat olleet mitä parhaimmat osastolla
ollessani (sisältyykö niihin vihjaus?), maailman pehmein ja lämpimin
torkkupeitto sekä karvaiset sisätossut.
Yhteenvetona
siis että joulu meni odotettua paremmin. Tarvittaviakaan en tarvinnut ja pääsin
yöksi kotiin. Harmi vain etten voinut hymyillä ja olla täysillä mukana toisten,
etenkin Brandonin, vuoksi. Voisihan tähän heittää jotain kliseistä, kuten ensi kerralla sitten toisin!
Valitettavasti
on ilkeää luvata jotakin mitä ei voi täydellä varmuudella luvata. Näin aluksi lupaan huomisen.
