Ja
mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa
Ja mä voin luvata että se sattuu aivan helvetisti.
Pudotuksella tulisi alas omat mielipiteet, omat tahdot, ilot, surut,
ahdistukset. Kiukku mikä purkautuisi väärissä hetkissä vääriin ihmisiin.
Loukkaantuneita mieliä, rikki menneitä astioita, jotain aivan muuta kuin
joulumieltä.
”Ei kuole niin, mutta se sattuu”
”Eläminen tekee kipeää, mutta ei siihenkään
kipulääkettä käytetä”
Omistan hassun tavan kirjoittaa ylös lauseita mitä
olen poiminut jostain. Yleensä poiminta tapahtuu sillä hetkellä lukemastani
kirjasta, joskus sarjakuvista, televisio-ohjelmista, muistokirjoituksista,
kappaleen sanoituksista ja joskus mitä kuulen kadulla.
Ehkä joskus myöhemmin, joku löytää kirjan joka
sisältää poimimani lauseet ja kuulee ajatuksiani aivan toisella tavalla kuin
koskaan minun eläessäni. Elämässäni koskettavat sanat saavat löytyä kirjoista
tai muiden sanomana., Jos minä menisin kertomaan sisältöni ilman että siteeraisin
ketään tai poistaisin sanojen pyyhkimien mahdollisuuden, sanat voisivat olla
järkytys liian monelle. Ajatukset joita on kirjattu vain salaisiin kammioihin
olisivat ulos päästyään liian paljon käsiteltäviksi.
Liian paljon pudotettavaksi.
Kirjoitat
hyvin mutta ethän sinä oikeasti noin ajattele?
