Eilinen
oli onneksi parempi päivä. Äiti piti vapaapäivän gynekologin ajan vuoksi ja
päätimme ennen aikaa käydä kiertelemässä Tapiolan kauppoja. Äitini löysi
puseron ja minä uuden korkeavyötäröisen hameen sekä neuleen. Vaikka
valittelimme molemmat aamulla sitä, ettei ole yhtään intoa ja huvia kierrellä
kaupoissa, löysimme kuitenkin jotain. Pitääkin tästä lähtien lähteä kauppoihin
sillä mielellä ettei jaksaisi ja ei kuitenkaan löydä mitään. Tosin se ei ole
kätevää kukkaron kannalta..
Kävimme
myös Stockmanin herkussa, jossa molemmat olimme kuin lapsi karkkikaupassa
tuijotellessamme pitkää tuoretiskiä ja kaikkea sitä ylellisyyttä ja hehkua mitä
asiakkaat töissäkin hehkuttavat. Niin kuin äitini sanoikin, Stockmanista on
sellainen mielikuva että jo siellä asioiminen on kuin astuisi erimaailmaan. Erilainen
tunnelma jne. Vaikka loppujenlopuksi samat tuotteet niilläkin hyllyillä on,
eldoradon katkarapuja myöten.
Olen
huomannut itsessäni isäni kaltaisia piirteitä täällä ollessani, molemmat olemme
kärsimättömiä tietyissä asioissa ja jos näemme toisen tekevän ”väärin” kun itse
toimisimme, meinaa pinna kiristyä ja katketa. Neuvominen tiukasti kaihertaa takaraivossa.
”Etteköhän ehdi puhua sekunnin päästä
kasvotustenkin, sanot nyt vaan sille että ollaan just siinä tuu avaa ovi.” Ja
jo vain, nämä kaksi tapausta olivat luonnollisesti sisko ja äitini, jotka ovat
joskus, toisinaan, aina, aikavempia tapauksia. Minä ja isä olemme sitten taas
enempi ’nyt heti eikä huomenna’ – ihmisiä.
Isäni
tapaan minäkin olen istunut aamuisin koneella, äidin laittaessa itseään töihin
lähtö valmiiksi. Minäkin kulutan aikaani siihen asti, jotta voin hakea äidin
taas töistä. Tänään en vain jaksanut tehdä oikein mitään, kävin vain Misan
kanssa kävelyllä vaikka suunnitelmissa oli käydä palauttamassa paketti postiin
ja ehkä kirjastossakin pyörähtää. No, ehtii sitä myöhemminkin.
Huomenna
taas treffit Haisulin kanssa Omenassa. Tyhmää kun toinen aloitti työt niin
näkee harvemmin! No, onpahan aina enemmän juteltavaa ja ehkä siinä välissä
ehtisi lyhentää sitä tekemättömien asioiden listaa. Katsotaan sitten parin
viikon päästä kun itsekin aloitan työt taas, paljon ehdimme näkemään.
Onneksi
olen todistanut, ettei ystävyys vaadi päivittäin tapaamista, vaan ystävä pysyy
lähellä ja ystävänä, vaikka väliä olisi kuukausiakin. Tai sitten minulla on
vain niin ihania ystäviä.
