Luontoäiti
on näyttänyt monet kasvonsa viikon aikana. Tiistaina olin Haisulin kanssa
syömässä Picnikissä (taas) lohikeittoa ja sinä aikana ehti sataa räntää että
rakeita kuin paistaa aurinkokin täysillä. Kotiin kun talllustellessani ihailin
auringonvaloa samalla tuulen tuivertaen ympärilläni, kuin käyden taistoon.
Näyttäen että osaa sekin, ei se ole vielä väsähtänyt.
Mietin
kevään tuloa ja huomasin kyseenalaistavani tunteeni sitä kohtaan, sitten
huomasin että kyseenalaistan tunteeni nykyään kaikesta. Voinko oikeasti rakastaa kevättä, jolloin kuollut herää
eloon ja antaa energiaa lämmittämällä mieltä ja antaen puuskan aloittaa jotain
uutta. Onko se liioittelua että ihan rakastan? Enkö löydä siitä yhtään huonoa
puolta, yhtään porsaanreikää? Mikä minä olen sanomaan ovatko tunteeni aitoja,
aivan varmasti joku tuntee enemmän!
Aivan
kuten terveyteni kanssakin, kyseenalaistan sen verraten muihin. Toiset kertovat
kuinka kroppa pettää ja pyörtyilevät, joutuvat letkuihin, eivät jaksa nousta,
sydän tykyttää ja hengitys katkeilee. Minä en edes tunne huimausta, vain pientä
alakuloisuutta ja asioiden suorittaminen kestää aikansa. Pystyn syömään
(varsinkin Haisulin seurassa) ahdistumatta kummemmin, mutta en vain tahdo (ja
ymmärrä miksi) painoani nostaa, joten kaikki on ok, ongelmaa ei ole? Varsinkin
kun ne kompensaatiokeinot on saatu kuriin.
Vaikka
ajatustaso on vähentynyt joinain päivinä 13,3asteeseen, tuntuu kuin
mehiläispesä olisi äänekkäämpi päässäni. Kyseenalaistan enemmän sitä mitä
ihmiset sanovat minulle ja siitä mitä minun heidän mielestään pitäisi tehdä.
Varsinkin viimepäivinä kun kuulin siskoni kärsivän niin kovia astmakohtauksia
ettei henki kulje ja pitää viedä Jorviin, niin mitä ongelmaa minulla muka
olisi? Minä seison, elän ja hengitän. Pystyn käymään ulkona koiran kanssa,
asioimaan kaupassa ja nyt harmittaa että sairaslomaani jatkettiin. Olisinhan
minä työnteosta varmaankin selvinnyt, mitä sitten jos ruokailut eivät onnistu,
eihän töitä sentään joka päivä olisi ollut!
Kotona
ollessani energiaa on ollut liiaksikin. Keittiö, eteinen ja wc on
perusteellisesti putsattu, ja seuraavaksi olisi tiedossa olohuone jonka
sisustuksenkin tahtoisin muuttaa. Ja hommata vihdoinkin sen tietokonepöydän,
sillä tykkään enemmän kirjoittaa pöydän ääressä kuin läppäri sylissäni. Ja
keittiössä en tahdo vain huvikseni viettää aikaa joten kirjoittaminenkin on
ollut vähäistä. Ehkäpä sitä pitäisi IKEA:ssa pistäytyä jonain päivänä, samana
päivänä joku ihana voisi lahjoittaa minulle ylimääräiset rahansa.
I
wanna scream till the words dry out
So
put it in all of the papers, I'm not afraid
They
can read all about it, read all about it
