Monta
kertaa päähäni on tullut ajatuksia joista kirjoittaa, tunteita joita selittää
ja hetkiä joita piirtää. Mutta kun tulen koneella huomaan jonkun toisen jo
kirjoittaneen samankaltaisen tekstin kuin ajatukseni, enhän minä enää voi
kirjoittaa siitä, se tuntuisi toisen tunteiden kopioimiselta.
 |
| ::Haisulilta lahjaksi saatu:: |
Joten
viikon ajatukset on taas katkaistu ja kadotettu. Viime viikosta on vain
muistissa kuvia, tunteita ilosta pelkoon, sekä poimittuja lauseita. Maanantaina
en muista missä olin, tiistaina tapaaminen hoitajan kanssa, keskiviikkona piti siivota
mutta se jäi, torstaina sisätautilääkäri ja perjantaina aloitettiin taas
tutuksi käynyt syömisviikonloppu Haisulin kanssa. Päivän lopputuloksena
picnikkiä yhdessä sekä frozenyogurttia yhdellä ystävän lisäyksellä.
Lauantai
aamuna kaksi reaktiota yönaikana sataneesta lumesta, koiralumienkeleitä ja autoille ärisemistä. Ja Subway joka osoittautui pettymykseksi, sillä
makeasipuli kastike ei maistunutkaan yhtään samalta tonnikalapatongissa ja
actimel-kojun ohitusta. Ja olihan siellä se Atriankin leikkele-salaatti-koju.
Subwayssa kokemani pettymyksen myötä harkitsin jopa kalkkunan lisäämistä ruokavaliooni,
mutta illalla katsoin taas ohjelman missä lintu kynettiin. Joten ei. En
mielelläni haluaisi lautaselleni (ja suuhuni) väkivaltaisesti tuotettua ruokaa.
Ja välipalaksi värikästä jäätelöä.
Sunnuntaina
koira kainaloon ja kohti Haisulin koloa. Tiedossa oli hajoavat falafel-pyörykät
sekä aikaisemmat Risto Räppääjä elokuvat. Miksi jokaisessa sairaalassa ei voisi
olla aamuisin kuntopiiriä kuten tässä elokuvassa, tai ainakin yhtä inspiroivaa
ja kannustavaa laulua siihen osallistumiseen. Koirakin lähti haisulin kolosta
onnellisesti pyöreänä, balkanmakkaraa ja peräti kaksi jäätelöpikaria sai
nuoltavaksi. Eiköhän ne riitä taas vähäksi aikaa, eli iltaan asti jos menen
vanhemmillani taas käymään. Jotkut voisivat sanoa mummola tai pappala, Misa
sanoisi vain herkkula.
Ja
aamunkuntopiiri alkakoon koiran viemisellä ulos :)
