Näen
pitkästä aikaa pupuystävääni Camillaa kun vietetään heillä leffailtaa. Sami me
pakotetaan saunaan, ok olis se menny muutenkin, mut nyt on ainakin mentävä!
Illalla
on tiedossa siis porkkanakurkkudippiä, peiton alle kietoutumista, salaisuuksien
vaihtamista, tyttömäistä kikatusta ja Twilight Aamukoi1:n katsomista. Ja Misa
tietenkin mukana. Kaikki onnistumisen eväät siis iltaan.
Tänään
on myös juhlapäivä siinä mielessä, että Misa palasi vuosi sitten takaisin
luokseni kotiin monen taistelun ja pelon jälkeen. Lyhyesti paha virsi; Misa
lähti kasvattajalle astutettavaksi, juoksuja ei tullut, kasvattaja ilmoitti
pitävänsä koiran itsellään vedoten koiran huonoon kohteluun osaltani (mm. koira
oli aivan liian lihava) joka sai minut romahtamaan. Onneksi äitini otti
yhteyttä kennelliittoon ja vuoden pituinen taistelu alkoi päättyen lopulta
siihen, että hain (ironisesti kyllä) luurangoksi laihdutetun koirani ulosottovirastosta.
Tuuhea turkkikin oli stressin seurauksena lähtenyt ja en ollut tuntea koiraa.
Nyt
on siis koira kotona ollut jo tasan vuoden ja pieni pirteä karvapallero on oma
entisensä kuin ei olisi poissa ollutkaan.
Rakkauspäivän
johdostakin olo on mitä mahtavin, en tiedä olenko vahingossa pistänyt itseäni
isäni insuliinipiikillä, kun bussissa jo yksikseni naureskelin. Kotiin takaisin
päästyäni katsoin hissin peilistä itseäni ja mietin että tuollaiselta siis ne
iloiset silmät näyttävät!
