Olen aina pitänyt lääkäreitä yli-ihmisinä joita on toteltava. Jos he määräävät lääkkeen minun on nieltävä se, jos he määräävät hoidon minun on otettava se. Lääkärin vastaanotolla istunkin aina katse alaspäin käännettynä, kuin alistuen omaan kohtalooni.Välistä täytyy olla vihoissaan, jok'ikisellä nyytillä on oikeus suuttua. Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla, hän ei puhalla mitään ulos, vaan vetää kaiken sisäänsä.
Mun pitäis kuulemma puhaltaa ulos ja kunnolla, ja olla vetämättä sitä ilmaa takaisin sisään. Siis ei vain puhkua ja puhista luovuttaen, vaan puhaltaa niin että tiilitalokin kaatuisi kumoon. Monet kerrat olen tämän kyseisen kehoituksen kuullut ja aina jäänyt miettimiään miten minä puhaltaisin kunnolla ulos muuttamatta sitä mitä minä olen? Jos puhallus pystyisi kaatamaan kokonaisen talon, olisi jokin vakaa kaatunut, se olisi rakennettava uudelleen. Tapahtuisiko sama ihmisten käsitykselle minusta?
Mitenkä minä saatoin hänelle suuttua, Tuhto pohdiskeli. Eihän siinä ollut mitään suuttumista, enkä minä ikinä ennen ole ollut äkäinen. Se vain tuli, se oli ihan niin kuin jokin olisi tulvinut ja läikähtänyt yli äyriään, se oli ihan kuin vesiputous! Ja minä kun olen niin kiltti.
Kuulemma vain sade ei riitä puhdistamaan ilmaa, välillä tarvitaan kunnon ukkonen ja salamointia ilman puhdistamiseksi. Eikä vain yöllinen kylmä tuulenpuuskahdus täydenkuun aikaan talvella. Sekään ei puhdista riittävästi. Vain kunnon pamaus.
Se on juuri niinkuin minä, aivan yksin ja yhtä pyöreä, ajatteli Miska surumielisesti. Hän tunsi itsensä niin hylätyksi ja haikeaksi, että hänen täytyi itkeä tirauttaa.
Eilen minun teki mieli puhkua ja puhista, huutaa ja raivota lääkärin määrätessä kohtaloni ja laittaen minut valitsemaan. Mutta minä olin vain hiljaa. En edes kuvitellut että voisin kapinoida ja sanoa ei. Voikohan soittaa lääkärille ja pyytää häntä perumaan puheensa? Saamaan kaiken sanomattomaksi ja tekemättömäksi.
Voi kunpa olisin näkymätön niin ei tarvitsisi pohtia näitäkään asioita. Olisikohan lääkärillä määrätä mitään pilleriä jolla muuttuisin näkymättömäksi, huomaamattomaksi, ongelmattomaksi.
-Katsokaa! Minä olen muuttunut vielä pienemmäksi. Minä en näe itseäni enää ollenkaan! -Ei se ole oikea peili, selitti Mymmelin tytär. Kyllä sinä totta totisesti olet olemassa.
[Lainaukset Tove Janssonin kirjoista: Muumipappa ja meri, Muumilaakson marraskuu ja Vaarallinen juhannus]
