Pakolliset vapaat tyhjentävät kadut ja
antavat auringon koskettaa kaikkialle. Silloin kun kauppojenkin ovet on
suljettu on aikaa vain lähteä kävelemään, ja silloin sitä haluaakin lähteä.
Silloin kun vastaan ei tule juuri ketään, tai jos tulee on hän samalla asialla
kuin sinä. Vain kävelyllä rauhoittamassa hermojaan. Nykymaailmassa kun
jokaisena päivänä on kiirehdittävä ja juostava, tällaiset päivät ovat sitä
laatuaikaa mitä pariskunnat nimittävät omaksi ajakseen. Minä vietän laatuaikaa
elämän kanssa, koska tällaisina päivinä saan siihen rauhan.
Sellaisena eilinen aamuni alkoi,
rauhallisena ja niin zen tilassa että olihan sen pakko loppua. Loppupäivän
olinkin kuin ärsytetty ampiainen, tiuskin koirillekkin ja kärsin edelleen
omatunnontuskista sillä ne ärsyttivät
minua suuresti. Tahdoin kävellä sillä olin niin levoton, mutta ulkona
ollessamme Misa laahustaa perässä kun mikäkin ylipainoinen sika ja Rafi
pysähtelee jalkojeni eteen heti kun saan edes jonkin laisen vauhdin aikaiseksi.
Ja tämä kaikkihan johtuu edelleen siitä
kädestä.
Silti
tiesin, että kyse oli enemmästä. Pimeys oli nousemassa sisälläni, kohoamassa sisuksistani
kuin liukas myrkky, ja ulkopuolelta minua rusensi toisenlainen, raskaampi pimeys.
Se tuntui siltä kuin olisi ollut putoavassa hississä. ©Marian Keyes – Mercy Closen
mysteeri
Ja siitä että olen katsonut itseäni peilistä
pitkästä aikaan kunnolla ja inhoan jokaista kohtaa. Ruoka on syyllinen
kaikkeen, kaikkeen siihen ärtymykseen ja pahaan oloon mikä on kiusannut minut
niin pitkään. Huhtikuu siis alkaa kiukkuisena ja läskinä.
Niin se vain on.
June sinä olet koukussa, työnnät
ruokaa naamaasi jatkuvalla syötöllä. Kun lähden illalla, sinä syöt. Kun tulen
aamulla, sinä syöt. Joskus lähdet päivällä kotoa ruokapaketin kanssa.
-
Ne
ovat aamiainen, lounas ja illallinen.
Ei nimillä ole väliä. Joka
tapauksessa ne johtavat kuolemaan.
©Tv
sarja Asunto 23
