Anteeksi
hiljaiseloni. Netti ei vieläkään toimi uudessa asunnossani (kiitos Elisa) ja miniläppäri jolla
normaalisti kirjoitan, on valjastettu muihin hommiin eli sarjojen
pyörittämiseen. Arki on aivan omituista kun käsissä ei olekaan kolmea
elektronista laitetta jotka kaikki toistaisivat jotain ohjelmaansa, vaan on
tyydyttävä miniläppäriin ja kännykkään. Ja kännykällähän minä en osaa
kirjoittaa mitään tekstiviestiä pidempää. Hermothan niihinkin menee kun teksti
ei muodostu näytölle yhtä nopeasti kuin ajatuksissa. Edelleen se ajatuksen
siirrin iPhoneen tai muuhun mahdolliseen olisi hyvä idea toteuttaa, joku nero
siellä näytön toisen puolella, hommiin siitä!
Mutta
viimeaikoina siis olen vain siis katsonut sarjoja koneelta ja yrittänyt kestää
kotona oloa. Levottomuuteni yhdessä ärsytyksen kanssa on vain kasvanut
sairaspäivien lisääntyessä ja käden särkiessä aina vain lisää, huomenna
kuitenkin aion mennä töihin! Tällainen kotona oleminen tekemättä mitään saa
minut vain hermostumaan. Vaikka kuinka joskus työpäivät väsyttävätkin, on tämä
paikallaan oleminen ja tekemättömyys vielä pahempaa.
Viime
viikolla oli myös nyt aika katkaista Rafin kilkuset, ja samalla lähti myös 11
hammasta suusta. On yrittänyt kaivaa muistoja Misan pentuajoista ja miten
silloin meni, mutta kyllä neidillä lähti kaikki hampaat itsestään. Tosin on nuo
kaksi aivan erilaisia luonteeltaan että pentuajoiltaankin. Nyt tosin
leikkauksen jälkeen olemme olleet nuorenherran kanssa kahdestaan kun vanhemmat
kaappasivat Misan hoitoonsa. Isi on jo niin tottunut että katsoo saanko
minisikaani enää takaisin..
Viikko
siis aloitetaan käyntiin vanhasta luopumisella, (sain myytyä vanhan keittiön lamppuni ja tänään luovutan sen uudelle
omistajalle) ja uusien asioiden suunnittelulla. Muutoksia on siis tulossa
siis myös blogiin. Pikkuhiljaa askel kerrallaan..
