Marian Keyes – Mercy Closen mysteeri

   

On ihanaa taas seurata niin tutuksi tulleen Walshin perheen elämää, tällä kerralla nuorimmaisen Helenin silmin. Perheen elämää on voinut seurava kirjailijen aikaisemmissakin kirjoissa.

Naura Clare Naura kertoi  nimensä mukaisesti Claren elämästä. Siitä kuinka sairaalavuoteella vastasyntynyt sylissään hän kuulee mieheltään tämän rakastuneen toiseen naiseen. Siinä sitten pakataan kimpsut ja kampsut ja palataan takaisin vanhempien luokse. Jossa odottaa yksi jos toinenkin oivallus ja ihminen. 

”Heti kun elämääni ilmaantuu vähäisinkin huolenaihe, Vastuuntunto sulkeutuu aivojeni kylpyhuoneeseen eikä suostu tulemaan ulos, ei vaikka Velvollisuus ja Kunniallisuus häntä miten houkuttelisivat. Siellä hän kyyristelee lukkojen takana, kunnes kaikki traumat ja draamat ovat ohi”

Rachelin Loma liippasi kirjailijan mukaan läheltä hänen omaa elämäänsä. Rachel joutuu huumevieroitukseen, paikkaan jonka hän luulee olevan täyskylpylä kuuluisuuksineen, mutta joutuukin pettymään. Ja hoitosopimuksen allekirjoituksella hän on sidottuna hoitoihin joita hän ei omasta mielestään tarvitse. Hoidossa hän kuitenkin tapaa toisiakin riippuvaisia sekä muita ongelmiensa kanssa kamppailevia.  

”Mikä saa tuon naisen kuvittelemaan olevansa joku asiantuntija näissä jutuissa? ihmettelin ärtyisästi. Hän on pelkkä hiton sairaanhoitaja. Paras kun tyytyisi vain tunkemaan kuumemittareita ihmisten takapuoleen!”

Enkelit kertoi vuorostaan Maggiesta joka oli kyllästynyt elämäänsä ja avioliittoonsa. Kaikkeen tyytymättömänä ja töistään irtisanottuna hän lähtee ystävänsä luokse Los Angelesiin missä kaikki ovat kauniita ja laihoja. 

”Saavumme hetken kuluttua Los Angelesiin. Olkaa hyvä ja varmistakaa, että istuimenne on pystyasennossa, että painatte alle viisikymmentä kiloa ja että teillä on erinomaiset hampaat.”

Kuuleeko kukaan kertoi taas Annasta, ja hänen koettelemuksistaan palattuaan pahoin itsensä loukanneena vanhempiensa luokse. Hänen miehensäkin tuntuu kadonneen ja miehen elämästäkin paljastuu kirjan myötä lisää yllätyksiä. 

”Toistaiseksi kukaan ei ollut vielä kehdannut olla töykeä minua kohtaan, mutta tuskinpa tämä kiltteys ikuisuuksiin jatkuisi, joten parasta käyttää sitä hyväkseen nyt.”

Ja nyt tämä ihana uutuus Mercy Closen mysteeri kertoi tosiaan nuorimmaisesta Helenistä. Helenin etsivätoimisto, joka käynnistyi Kuuleeko kukaan –kirjassa jatkaa kulkuaan ja nyt on etsittävä kadonnut artisti. Oma elämäkin tuntuu olevan yhtä etsimistä siitä kuka on, ja millä mielellä herätään seuraavaan päivään. 

”Pidin ajamisesta. Se tuntui samalta kuin olisi ollut jonkinlaisessa kuplassa. En ollut  enää siellä, mistä olin lähtenyt, enkä vielä siellä, minne olin menossa. Aivan kuin olisin lähtiessäni lakannut olemasta olemassa, ehkä palaisi ennen kuin saapuisin perille, ja tällainen olemattomuuden tila tuntui hyvin miellyttävältä.”

Perhe on yhtä ihana hullu itsensä, vanhemmat eivät tunne sanaa kokkaus vaan turvautuvat leivonnaisiin ja mikroruokiin. Ihanaa kun tarina vain jatkaa kulkuaan monien kirjojen ja vuosien jälkeenkin.

Ah. Aina vain tämä kirjailija osaa yllättää minut osaamisellaan. On hienoa kun joku jolla on kirjoittamisen lahja, käyttää sitä juuri oikein. Kunpa minäkin osaisin kirjoittaa noin hyvin ja taidokkaasti, humoristisia lausahduksia viljellen ja tunteisiin vetoamista. Kirjailija itse kertookin käyttävänsä kirjoissaan omaan elämäänsä liittyviä tapauksia, joten ehkä siksi hän osaakin vedota niin kovasti tunteisiin. Tyyli on aina uskollista chicklittiä ja juuri sellaista jonka ääressä aika kuluu kuin siivillä ja hyvä olo valtaa mielen.

Voi kunpa ilmestyisi jo kirjailijalta uusi kirja!