Ajattelin jo ihan että minä näpsäkkänä
tyttönä, näin sairaslomalla pystyisin kirjustelemaan vaikka minkälaisia
postauksia. Mutta ei tullut mieleen, eikä muistikaan pelannut, ettei ranteen
kanssa oikein voi tehdä mitään. Aamulla se on ihan hyvä, tietenkin kun yön
saanut levätä, mutta jo pienten kotiaskareiden ja koirien ulkoilutuksien
jälkeen (toi Misa neiti kun ei suostu
portaita kävelemään niin sitä on kannettava) ranne vaatii jo tuen sekä
levon. Iltaisin kipu on ärtynyt jo välillä sellaiseksi, että kännykällä ja
tietokoneella näpytteleminen on täysin mahdotonta. Joten ystävät toivottavasti
en ole ollut liian tyly tekstiviestien suhteen, niihin vastatessani tai
vastaamatta jättämättäni.
Pupu tosin tokaisi että voisinhan minä
yhdellä kädellä kirjoittaa, mutta minun hermoillani ja kärsivällisyydellä ja
vielä vasemman käden taidot tuntien pupukin ymmärsi tämän olevan täysin
mahdotonta. Ajatuksen tasolla kyllä, mutta Miran toteutuksella ei.
Olisi pitänyt kaivaa jostain aivojen muistilokerikon
syövereistä tämä tunne, kun sillä kädellä ei oikeasti saa tehdä mitään. Ja
kuinka särky vain aiheuttaa enemmän kiukkua ja muita oireita. Kuten nyt, päätti
korkeampi voima lisätä minulle vielä rannekivun lisäksi kuumeen sekä vatsa
vaivan. Tiistai yönä ryntäilin vessaan oksentamaan, ja päivän ruokakin oli
pientä verrattuna siihen kasvisten määrään mitä yleensä syön. On siinä melkein
itkua väännetty kun edes aamuisin ei se viili maistu. Teekin pyörii kupissaan
kunnes se on niin kylmää että on heitettävä pois.
Mitä minä olen sitten pystynyt tekemään?
No keskiviikkona kävimme ostamassa isin kanssa uuden pyykinpesukoneen minulle,
(aikainen synttärilahja) kun vanha
oli juo vuosia yrittänyt sanoa itseään irti. Lopulta me luovutimme tappelun
suosiolla ja suuntasimme Experttiin. Sitten olen vain maannut kotona tai
vanhemmilla, mikä ei todellakaan ole mieluista puuhaa. Tahtoisin nyt auringon
tullessa esiin tutkia uusia ulkoilureittejä koirien kanssa, tahtoisin laittaa
kotia, tahtoisin ajaa autolla Ikeaan ja tahtoisin ja tahtoisin ja tahtoisin
niin paljon, mutta argh! Liian moneen tahtomiseen vaaditaan oikeaa kättä.
Voi
kevään keijut ja pääsiäisen trullit, tulkaa korjaamaan käteni. Minä niin
tahtoisin!
