Tahtoisin NIIIIIN sen ajatuksen
siirtimen, mistä olen puhunut jo monesti. Tänäänkin koirien kanssa aamulenkillä
tuli vaikka mitä mieleen, varsinkin kun kuuntelin harakan naurua, se oikein
kiherteli. Sellainen kihertely minkä voisi olettaa kuulevansa vain piirretyissä,
mutta siellä rappusten yläpäässä se naureskeli, ei mikään ihmekään olinhan minä
juuri sängystä nousseen näköinenkin.
Lupailuni tiiviimmästä kirjoittelu
tahdista ei siis toteutunut, vaan viime viikollakin heti työvuoron jälkeen
suljin kaiken maailman ulkopuolelle väsymyksestäni johtuen. Camikin on
hermostunut monesti kun en ole vastannut puhelimeen tai viesteihinkään,
ilkeästi olen välillä vain laittanut puhelimeni äänettömälle ja antanut sen
surrata rauhassa. Anteeksi siis kaikille keitä olen laiminlyönyt viime päivinä
virtuaalisesti, aamu kuudesta iltapäivä kahteen saakka olen jaksanut hymyillä
ja olla pirteä, sen jälkeen olen antanut vain naamani rutistua kuin rusina ja sulkea
tosiaan koko maailman.
Nyt eilinen oli vapaapäivä, kuten on
tämäkin, ja olen suorittanut tehtäviä ehkä liiankin touhukkaasti, sillä nukahdin
eilen aurinkoon. Onneksi sentään en palanut, mikä onkin jo aikamoinen suoritus
tältä kesältä, en ole palanut kertaakaan, en edes pienesti! Mutta sekin on
sitten korvautunut pienillä työhaavereilla, poltin peukaloni bakery uunilla
leikkiessäni sunnuntaina, ja sormet on täynnä pieniä viiltohaavoja.
Mutta nyt yritän saada viimeisenä
vapaapäivänäni kirjoitettua jo valmiiksi postauksia jotka laitan ajastuksen
kanssa tulemaan. Ja nyt työkaverin, ketä olen tuurannut, palattua lomalta minun
työvuorotkin ovat pääosin taas iltapainotteista, joten aamupäivät voin kuluttaa
taas kirjoittaen.
Älkää siis huolehtiko, täällä minä olen
hieman kiireisenä vain ja yritän saada itseni jarruttamaankin hieman.
