Ei ehkä pitäisi valvoa tässä iässä enää kovin myöhään. Taisin unohtua viestittelemään liian pitkään ja nukkumaan pääsin vasta tän päivän puolella.
Nyt aamu on jo täydessä käynnissä ja hirveässä hulinassa lähdin taas liikenteeseen. Naama on varmaan kuin pandakarhulla silmäpussien kera, ja toivottavasti paita on edes oikein päin.
Olisin voinut kyllä napata jonkun toisen laukun matkaan, jonkun sellaisen mikä ei kävellessä hakkais tuota takapuolen mustelmaa.
ILOVEME -messut täältä tullaan.
Tämä on vain tarinaa minun askeleistani tässä maailmassa, enkä tiedä löytyykö onnellista loppua.
