Vaikka
työtunteja lisätäänkin vähitellen, tuntuu että vapaa-ajan kiire sen kun vain
kasvaa supervauhdilla. Seuraava vapaa hetki onkin vasta viikon päästä
perjantaina. Sitä ennen olisi töitä, risteilyä ja synttäreitä. Ja niitä
pakollisia kodin askareita.
Kokoajan
lisäilen tekemistä siihen loputtomaan listaan, jonka alkuunkaan ei ole päästy
käsiksi. Olen miettinytkin olenko aina kasannut näin loputtomia listoja
tekemisten suhteen, vai onko niiden aloittaminen vain nykyään hitaampaa.
Listalla olisi ihan niitä perusasioita, kuten imurointi ja Misan kynsien
leikkaus joka veisi vain minuutin tai kaksi ajastani, mutta siihen tekemisen
aloittamiseen tuntuu kuluvan miljoona kertaa enemmän aikaa kuin itse siihen tekemiseen.
Isäni ehkä kutsuisi minua sopivalla sanalla, saamaton ja aikaansaamaton. Iskee
kuin voi veitseen. Onneksi sentään roskien vientiin ja suihkussa käyntiin en
tarvitse muistutusta. Eiköhän hajukin ilmottaisi itsestäänkin jos ne askareet
unohtaisin.
Lisäksi
listalle on ilmestynyt kunnon siivouskuuraus kohteena keittiö, nyt aamulla
kaapin ovea hinkatessani huomasinkin että se voisi olla valkoisempikin..
Sitten
pitäisi tavata poikaa, tai tässä iässä jo voisi sanoa että miestä. Ihan vain
kaveripohjalta, seurustelu kuviot ja niihin liittyvät jutut eivät ole nyt
mitenkään ajankohtaisia haluamisenikaan kohdalla. Katsotaan sitten muutaman
vuoden kuluttua uudelleen. Ennen olisin tämän pojan, siis miehen, takia tehnyt
mitä hyvänsä ja laittanut hänen näkemisensä tärkeimmäksi toimeksi, ja nyt
laitan tärkeämpiä asioita hänen
näkemisensä edelle.
Jos nainen pystyi pitämään huolen
itsestään, tarvitsisiko hän miestä mihinkään? Tai halusiko hän edes miestä? Ja
jos ei halunnut, millainen nainen hän oli? Oliko hän nainen ollenkaan? Vaikutti
nimittäin siltä, että jos oli nainen, ainoa asia jota todella piti haluta oli
mies. ©Candace Bushnell – Carrien nuoruuvuodet
Tätäkö
se aikuistuminen on kun joutuu oikeasti
katsomaan kalenteristaan sopivaa aikaa. Ja joutuu jopa selailemaan kalenterinsivuja
eteenpäin aikaa löytääkseen. Sitten olisi nähtävä Haisulia, Tuutikkia ja
Camipupuakin oikein ajan kanssa. Ja tutustuttava uuteen ihmiseen, Mirppuun.
Tätä odotan innolla. Olen mieltynyt tähän tyttöön jo kumman paljon, jo vain
internetin välityksellä.
Nyt
siis on aloitettava tämä tekemisen putki kunnon teekupin voimin ja tartuttava
siihen kunnolla, jotta siitä riittäisi voimia runsaasti pitkin viikkoa.
