Sunnuntain tunteet

Vaikka kirjoitankin paljon, toiset julkaistaviksi toiset omille silmille, asioiden sanominen ääneen on aina ollut vaikeus. Vaikka osaisinkin luonnehtia kirjaimilla paperille kuinka olen ihminen joka on joskus liian toiveikas ja innokas, ja joka on pystyttänyt myös muurin eteensä, suoraan silmiin katsottaessa osaan vain kohauttaa olkiani. Kuin ne asiat sanottuina eivät olisikaan enää samat sanat kuin paperille kirjoitettuna. Ja joskus sormet menevät ristiin kirjoittaessakin, miten oikein kuvailla tunteitaan, miten selittää se tunne mitä toinen ei ymmärrä, ja kun vastaus näin minä tunnen ei riitä.

Tai sitten ajatukseni pyörivät liikaa ja odottavat liikaa jopa itseltään, yhdestä ajatuksesta ja sanasta on saatava kokonainen lause jotta sen voi selittää. Kun kukaan ei kuitenkaan voi täysin tietää mitä tunnet, toiset sanovat rakkaus ja he tuntevat iloa ja lämpöä, toiselle se on tunne joka pitää saada järkeiltyä, onko vielä niin, onko vielä niin lämmin, onko vielä oikein. Toiset ihastuvat tuosta noin vain, unohtavat huomenna. Toiset taas miettivät jokaisen askeleen, ei en ole vielä ihastunut, minä vain mietin vielä sinua, punnitsen ja pohdin, eihän vielä ole oikein. Voiko tunne olla aito kun vielä epäilee?

Miksi minä heti epäilen kun joku sanoo minusta positiivisen asian; mitä se oikein tahtoo minusta, miksi ihmeessä se noin sanoo ja se luonnollisin ajatus mitä se nyt minusta vitsailee ja pilkkaa.

Toisinaan toivoisin olevani ihminen joka ei miettisi ja pohtisi liikaa asioiden taustoja ja merkitysiä, osaisi vain heittäytyä, sanoa kiitos kun kuulee kohteliaisuuden, hypätä kun vieressä olisi suora polkukin. Mutta ei, olen ihminen jonka on laskettava jokaisen sanan matemaattinen yhtälö ja tarkka määritys. 

Kiukkupäivä

Normaalisti ihmisille sunnuntai olisi mitä mainioin lepopäivä, vailla mitään murheita. Aloitetaan aamu nukkumalla pitkään ja tekemällä brunssin tyylinen aamupala, ja laittamalla pöytään ne paremmat astiat. Kun aamupala olisi alta pois vuorossa olisi joko pitkä lämmin suihku spatyylisesti vedellä ja tuoksuvilla shamppoilla ja hoitoaineilla lotraten. Ja niin edespäin.

Ei minun maailmassani.

Ensinnäkin aamu alkoi vatsakivulla puoli viiden aikaan, joka jatkui aina sinne puoli kuuteen. Kun unen päästä saan lopulta kiinni, ulkona päättää liikahtaa joku haamu minkä vuoksi koirat hyppäävät kaikki ylös ärisemään, ihankun niistä olisi mitään vastusta jos joku sisään tulisikaan..

No aamu jatkui ”lenkillä”, äitini nyt kun on hiihtolomansa kunniaksi saanut innon alkaa liikkumaan. Paljonko vetoa että se into kestääkin vain sen viikon. Millainen tytär sellainen äiti..

Ja oikeastaan tämä seuraava kiukku ei vielä ollut suurempi kiukku eilen, mutta nyt aamua alottaessani kun päivää on vielä monta tuntia jäljellä, se kiukuttaa ja kismittää pahasti. Nimittäin minun autoni, se päätti eilen aloittaa pitämään jonkinlaista laahausääntä, joten huoltoonhan se on vietävä, mikä aukeaa vasta huomenna maanantaina.

Olen niin tottunut siihen että voin liikkua vapaasti, lähteä ja tulla milloin haluan, ja oikeastaan välimatkakaan ei ole este. Mutta nyt, tänä aamuna se iski. Voin tosiaan liikkua vain omilla jaloillani tai pummimalla isiltä kyytiä. Ja tällä viikolla vielä kun on tullut käytyä huonosti salilla ja olin ajatellut hyvittää sen olemalla viikonlopun salilla. No onnistuihan se eilinen mutta tänään, pitää varmaan kaivaa vanhat jumppadvdt laatikoista ja tehdä kotijumppa.

Ja entä jos tuleekin joku hirveä tarve, esim karkkihammasta kolottaa, eikä sinne hyvään kauppaan pääse! Voi salmiakit miksi ette sijaitse myös lähikaupassani..

Eli kiukkusaldo tähän mennessä; auto, ei salilla käyntiä, lähikaupan huonokarkkivalikoima.. Ja ainahan saa syyttää myös säätä, märkää ja liukasta, siis kiukuttaa. Enköhän tänään sitten onnistu telomaan jossain tuon takapuolenikin ihan vaan ettei kiukku helpottuisi.

Mutta yksi syy miksi ei tarvitse kiukutella, hankin perjanaina uuden koneen! Tarjous osui silmiini Citymarketista, kone jolle Pupukin antoi siunauksensa, ja edelliseen tämä toimii kuin unelma. Vielä on vain vähän hakusessa tämä kirjoittaminen, sillä edellisen koneen näppäimistö oli tästä puolet pienempi joten sormet ovat kokoajan hakkaamassa vääriä kirjaimia.

Ja hei toivottavasti muilla sunnuntai sujuu ihanasti ettei muita kiukuttelijoita olisi liikkeellä!  Vai onko? 

Tekniiikka hakusessa

Tarvitsen uuden tietokoneen. Tämä kirjoittaminenkin olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi kuluttaa koko aamua siihen, että saan vain yhden lauseen kirjoitettua, huippua tietysti on sekin että saan lauseen tallennettua ennen kuin kone päättää kaatua.

Onneksi minulla on tuo tekniikkanero Pupu joka on luvannut auttaa minua hyvän koneen hankinnassa, tosin olihan siinäkin vääntäminen miksi haluan kannettavan enkä hyvää pöytäkonetta. Tai miksi sen koneen pitää olla niin pikkupikkuriikkinen.

Kun ne on niin söpöjä..

Kyllähän tuo Applen macbook air lämmittäisi sydäntäni, mutta koska raha ei kasva ainakaan minun takapihani puussa, on katsottava halvempia vaihtoehtoja.

Joten hyviä, edullisia, kannettava ehdotuksia otetaan vastaan! Tärkeintä tietysti olisi että saan tehtyä sillä kaiken sujuvasti ja nopeasti, eniten tietysti tulisin sillä kirjoittamaan. Ja jos kouluun pääsen, niin tietysti myös siihen tarkoitukseen sopivaksi.

Sydänpäivä

Hyvää ystävän päivää kaikille!Viime viikot  mennyt hieman hulinassa, aloitin kuntosalilla käynnin ja innostuin spiningistä! Viime viikolla kävin kolme kertaa ja tämä viikko aloitettu jo eilen menemällä, vaikeinta on se lähtö sinne mutta niin hyvä fiilis sieltä poistuessa!

Lisäksi auttelin siskoa järjestämään siskonpojan syntymäpäiviä ja syntymäpäivä yllätystä. Tosin ei taideta vähään aikaan yllätellä siskonpoikaa, ei mennyt tämä ihan putkeen..Niistä lisää myöhemmin jos kone antaa minun kirjoitella niin paljon.

Viettäkää kaikki ihana päivä vaalenpunaisten asioiden kanssa ja muista halata ystävää ja kertoa kuinka paljon tämä sinulle merkitsee!

Itse vietän tämän päivän siskoni ja siskonpoikani kanssa elokuvien merkeissä, joten..

Jos tahdot tietää missä meen kato somesta

[instagram ja snapchat löytyy miramyy nimen alta]

Helmikuu vuosina

Olen aivan ihastunut Facebookin muistot osioon, sitä ei välillä muistakaan mitä on tehnyt tai että oliko mitä tuntui tapahtuvan eilen jo kolme vuotta aikaa. Blogiakin on ihana seurata taaksepäin, katsoakseen mitä minulle silloin kuului ja monen blogissa onkin näkynyt katsauksia vanhoihin asukuviin mutta minä päätin nyt kertoa mitä silloin kirjotin.

8 vuotta sitten opiskelin lehtijournalismia, ja aloitin tämän blogin vanhan sijaan. Blogin teksit kuten nykyäänkin olivat enemmän pohtivia, ja silloin mietinkin rakkausasioita näköjään, tai enemmänkin sitä läheisyyden tunnetta ja kaipailin kainalokaveria.. Entä jos on löytynyt jo sopiva kainalo, mutta omistaja ei ehkä halua sovittaa mua siihen.

Pari vuotta siitä eteenpäin vuonna 2011 olinkin jo luovuttanut rakkaudesta haaveilemisen, ja pidinkin sitä lapsellisenaturvantunteena.. Onpa tyhmää luulla että joku pysyy vieressä vain kädestä pitämällä. Koska ennemmin tai myöhemmin kädet joututaan kuitenkin irrottamaan toisistaan.

2012 olikin jo aika ruokapainotteista ja osastokuulumisia kertoillessa. Ja tulihan sitä uniongelmaisenakin viattomana alkanut päättyi sekopäiseksi.. Laskis vaikka Misan karvoja jos muuta ei keksi. 

2013 Helmikuussa yritin toteuttaa 30pv haastetta mutta sekinhän on vielä kesken, sekä kärsin eläinlääkärillä rakkaushuolia.. Pieni tuskin kynnenkokoinen silmä minun kömpelöiden käsieni hallittavissa.

2014 kärsin jo pieniä kirjoitusongelmia ja ajatuksen katkeamisia, kun päässäni kirjoitetut tekstit vain hävisivät heti kun sain sormeni näppäimistölle. Hain myös uusia työpaikkoja onnistumatta kuitenkaan, mutta samalla sain tietooni että työkaverini jota en edes tuntenut lukee blogiani ja sainkin kokea ystävyyttä pohjalta.. Mutta voi pyhä kolminaisuus, enhän minä kelpaa.

2015 talvena en hirveästi kirjoitellutkaan, uusi työ vei niin paljon aikaa ja energiaa että jostain oli karsittava, mutta virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön tuo.. Sittenkun yritti jossain määrin sosiaalistakin elämää kasvattaa, ei ollut ihme että vain oksan rasahduskin saisi minut kaatumaan.

Viime vuonna ei niitä kirjoituksia sitten talvelta tullutkaan, mutta nyt olen taas tässä.

Mitä mieltä olit tällaisesta katsauksesta? Toteuttaisinko näitä muistojen tekstejä enemmänkin?

Aikuisten kaverikirja

Lapsena rakastin vastata ja saada vastauksia näihin, lopulta vakiokysymyksiä sisältävät ystäväkirjat tulivat syrjäytetyksi slämyjen, eli vihkojen jotka oltiin täytetty omilla kysymyksillä, tieltä ja niitä löytyy vielä muistolaatikoista muutama.. Joten kun sain Cami-pupulta tämän haasteen ajattelin muokata sitä hieman ”slämymäisemmäksi”, eli kirjoittamalla perään yhden oman kysymykseni. Ideahan tässä on se että kyselyä tosiaan jatkettaisiin sitä mukaan kun sitä eteenpäin toisille siirrettäisiin. Joten vaikka ehkä alkuperäinen idea näissä ei ole haastaminen, minä nyt heitän haasteita eteenpäin. Joten haastan Janeten, Mervin ja Nooran.

Nimeni on *Mira Maria

Jotkut tosin kutsuvat minua *pikkumiraksi, myyksi, mirtsuksi ja pupuksi

Olen syntynyt vuonna *1985, eli olen siis mielestäni *30-vuotias.

Lapsuuskotini langallinen numero: *8013513

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: *lastenhoitaja tai kirjailija

Mutta isona minusta tulikin: *kassaneiti

Täydellinen puoliso: *on vielä haussa, mutta uskon että niitä löytyy vain kirjoista

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: *liikkuisin enemmän, nukkuisin enemmän, kirjoittaisin enemmän

Harrastan nyt: *käden kuntouttamista, ulkoilua koirien kanssa ja epäsäännöllisesti valokuvausta,

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: *tai teemukillisen jälkeen Alessia Caran – Scars to your beautifull

Noloin teeveeohjelma josta pidän: *Solsidan, Emmerdale

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): *juustomunakas koirille

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: *katson Misan pentukuvia

Lapsuuteni lempilelu: *Polly Pocket, ne alkuperäiset taskuun mahtuvat, Trollit

Lempilelu nykyään: *IPhone 7plus

Salainen paheeni: *kynsien pureskelu

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: *kaiken aikatauluttaminen

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: *Elämä antaa meille vain sen verran kun jaksamme kantaa

Lause jonka kuulee suustani liian usein: no mun piti..

Huono äiti

Tai siis, koiranomistaja.

Otin ensimmäisen koirani sen aikaisen poikaystäväni kanssa, ja vaikka ehkä vähän vastaan laittoikin, meille tuli chihuahua. Olin ennen ollut henkeen ja vereen kissa ihminen, mutta tutustuessani enemmän tähän rotuun ihastuin ja menetin sydämeni täysin. Tietysti pieni ja suloinen koko oli siinä yhtenä osapuolena, en välittänyt muiden mielipiteistä räksyttävästä rodusta  ja niiden niin sanotuista haitoista, olin tehnyt päätökseni.

Sääntö nro 1: Tutustu eri koirarotuihin rauhassa ja mieti mikä sopii sen hetkiseen että tulevaisuudessa elämäntilanteeseesi, hankaloittaako elämääsi pitkät iltakävelyt ja että olet kokoajan sidottu kotiin jos et löydä hoitajaa. Ota myös huomioon mahdolliset eläinlääkärikulut yllättävien tapahtumien vuoksi, onko sinulla varaa ja aikaa olla koiran kanssa?

Jo ensimmäisen kerran kun sain syliini alle kilon kokoisen nyytin, tiesin menettäneeni sydämeni lopullisesti. Vaikka olinkin untuvikko koirien kanssa, minulla oli takana poikaystävän puolelta sukua auttamassa ja neuvomassa. Isoin kiitos kuuluu etenkin hänen tädilleen joka antoi minulle hyviä koulutusneuvoja, rauhoitteli kun hermoilin turhia ja jokaisella kerralla kertoi kuinka onnellinen koirani on minun luonani. Koirasta tuli minun vauvani, ja kutsuin itseäni äidiksi, poikaystävääni isäksi, vanhempiamme papaksi ja mammoiksi, ja häntä kutsuin rakkaudeksi.

Sääntö nro 2: Sinä olet koiran pomo, ja sen on toteltava sinua. Koira tarvitsee sääntöjä ja kureja, se ei päätä mitään vaan omistaja, pomo, on vallassa. Koira on perheenjäsen mutta ei lapsesi, kohtele sitä kuin koiraa.

Yhden vuoden aikana pelkäsin päivittäin menettäväni koirani, ja elinkin ystävieni sanojen mukaan transsissa. En pystynyt olemaan kotona, sillä siellä odotti tyhjä asunto, ilman tervehdystä kaaduin vaan maahan itkemään asunnon tyhjyyttä. Öisin näin painajaisia ja herätessäni heräsin painajaiseen sillä kukaan ei nukkunut vieressäni. Olin yksin. Eikä kukaan tuntunut ymmärtävät miltä minusta tuntui. Joten kun sain koirani takaisin, pidin siitä tiukasti kiinni ja päätin että en murehtisi enää olenko kouluttanut koirani oikein, vai vetääkö koirani lenkillä. Tai kokisi huonoa omatuntoa siitä että minulla oli öisin varmuuden vuoksi sanomalehteä lattialla. Minä olin vain niin onnellinen, etten ollut enää yksin.

Sääntö nro 3: Koira tekee tarpeensa ulos ja se on tehtävä pennusta lähtien sille selväksi.

Joten kun sain tilaisuuden toiseen, ja lopulta kolmanteen koiraan, en miettinyt pidempään. Suurin pelkoni ei ollut miten saisin toiset koiran tottumaan uusiin tapoihin tai ihmisiin, se oli kuinka osaisin jakaa rakkautta. Varmaan jokainen äiti miettii joskus samaa kun toinen lapsi tulee perheeseen.

Vaikka tiedän etten ole paras koiranomistaja sääntöjen ja rutiinien suhteen, tiedän tekeväni jotakin oikein, sillä koirani tottelevat minua ja luottavat minuun. Ja vaikka kotiin tullessanikin koirani tervehtivät minua hyppien ja sormia syöden, en katso sitä pahalla, olen vain niin onnellinen että ne ovat siinä.

Sääntö nro 4: Koira tervehtii sinua vain luvallasi, hyppiminen ja innostuminen on kielletty.

Aiemmin arka koira joka ärisi ihmisten tullessa liian lähelle, nukkuu nykyään aivan kiinni minussa nenä nenää vasten. Ja koira joka oli niin levoton ettei pystynyt nukkumaan jos liikuin vähänkin, kuorsaa nykyään kaikista kovimmin minun häärätessäni kotitöitä ja muita askareita.

Sääntö nro 5: Koiran paikka ei ole sängyssä eikä sohvalla.

Ja tuo ensimmäinen rakkaus on nykyään 11vuotias, se tunnistaa sormet peukalosta pikkurilliin, tietää milloin ei on ei, ja tietää milloin lupa on annettu. Ruoka-aikaan meillä ensin istutaan ja otetaan katsekontaktia, sitten vasta saadaan ruokakuppi nenän eteen.  Ja jotakin olen varmaan tehnyt oikein sillä jokainen heistä rakastaa minua virheistäni huolimatta.

ps. säännöt eivät ole suoria sääntöjä vaan muiden minulle tokaisemia mielipiteitään koirien kasvatuksesta. eikä niitä tulisi ottaa tosiaan.