Tahtoo lierihatun

Tiinalla menee varmaan pian hermot mun neuroottisen järjestämiseen. Siis ensimmäisenä päivänä kun toiset veti päikkäreitä, olin itse järjestellyt huoneen kuntoon. Teepussit omassa kupissaan ja sokeri omassa. Lisäksi hedelmille ja leivälle oli oma paikkansa. Jääkaappikin oli järjestetty. Onneks Tiina ei ymmärrä mun vaatteiden säilytysmenetelmästä, nimittäin niilläkin oli oma järjestys kaapissa että hyllyssä. Ja eilen ilmotin että oon pakannu jo suurimman osan tavaroista.. :D
En vaan pidä siitä kun asiat ja tavarat ovat missä sattuu. Kontrolli ja selkeä järjestys pitää olla.
Ja siirrytäänpä eilisen päivän tapahtumiin.

17.07
Tänään ollaankin sitten maattu vain altailla, tai itse jaksoin kokonaisen puolisen tuntia istua siellä ja jopa käydä lillumassa lastenaltaassa.  Ollaan huomattu että lämpö ei tee kovin hyvää mulle (yli 40astetta) niin palamisen kuin olonkin kannalta. Ja palamisesta puheenollen huomattiin Tiinan kanssa tänään että mulla on rajat kämmenselän ja sormien välissä. Huomaa että olen lukenut kirjaa. Lisäksi rinnassa on kunnon siksakki rajat kun oon pitäny millon mitäkin yläosaa ja naamaan on tullu aurinkolasirajat. Tällaiset jutut voi onnistua vain multa.
Toisten saavuttua takaisin hotellihuoneeseen hemmottelimme itseämme oma tekoisella välipalalla. Tiina teki Nikolle oikein herkkuvoileivät ja baklavaa vielä päälle. Siis baklava oli kaupasta ostettu ja se tuli leivän jälkeen, ei päälle. Ei sentään niin outo herkkuvoileipä.
Noi päätti ottaa päikkärit ja mä siinä ajankulukseni seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa, opettelin karttoja (vaikka kuin niitä lukisin ni en siltikään ymmärrä mitään), ja luin kirjaa. Niin ja suunnittelin meiän seuraavaa liikettä tosiaan sen kartan kanssa.
Ja eikun seikkailemaan minä kartan lukijana.
No ei se ihan onnistunu, luulin pitkään että me ollaan yhellä tiellä kunnes nämä kaksi päättivät valaistaa minua ja ilmoittaa että missä oikeasti olemme..
Löydettin liuta uusia kauppoja uusille suunnille lähtiessämme ja sain kuulla että Turkissa ei ole sellaista kun maidoton yogurtti. Turkissa yogurtti tehdään maidosta, se on kuulemma mahdotonta muuten..
Samanlaiset herkkuaamiaiset kuin eilen siis tiedossa mulle vielä viimeiset päivät. Suomeen kun kotiudun odotan niin: viiliä ja kuivattuja luumuja sekaisin, siemenettömiä viinirypäleitä ja mansikoita. Kotiuduttuani en pitkään aikaan syö tonnikalaa, katkarapuja enkä salaattia. HIEMAN tulee korvista ulos jo.  Tahtoo uunikasviksia. Mulle luvattiin, että tiistaina hotellilla tapahtuvassa Turkkilaisessa illassa (grillibileet, Nikon hehkuttama 15alkupalaa, napatanssia yms) on luvassa mulle sitten kasviksia. Piru ne vieköön jos siellä ei niitä ole.
Siirrytäänpä takaisin eiliseen iltareissuun.
Tiinalle löydettiin (vihdoinkin!!) kengät ja itse löysin lierihatun (vai miksikä sitä voi kutsua?). En tiedä missä tulen pitämään sitä suomessa, mutta täällä se on kätevä.

Tiina koki valaistumisen ensimmäisenä, sitten Niko. Löydettiin siis se Mc'Donalds. Meiltä ei edes kysytty halutaanko pieni annos, kai sellaista ei ole,  vaihtoehdot olivat medium tai large. Seinällä oli tosiaan mainos "Double the size,  double the flavor" ja luulin että se meinaa isompia juomia ja ranskalaisia niinkuin suomessakin. Ei. Se meinasi pihvejä. Kyllä. QP:n, Mc'Chickenin ja Big Magin ne oli kuvannut siihen tuplapihveillä. Niko meinasi ottaa Mega macin mutta pysyi lopulta tutun ja turvallisen kokoisessa tuoteessa.

Tämäkin piti siis kokea...

Matkalla löydettiin myös paikallinen marketti, (vastasi Lidl/Citymarket tyyliä) josta sain "huonoja" hedelmiä puoleen hintaan. Eli niissä oli vain joku yksi tummakohta tyyliin jossain, mutta syötäviä silti.
Kaupasta kotiin päättimmekin tulla rannan kautta. Oi kuinka kauniilta ranta näyttääkään illalla. Ja takana siintävä punainen torni valoineen. En yhtään ihmettele miksi niin moni pitää Turkista. Tulisin itsekkin toiste uudestaan. Ja paikasta jossa olemme on tämä Matkaoppaiden kuvailema seutu (TV-ohjelma) kauempana. Meidän ympärillä ei ole kuin yksi paikallinen ostoskeskus ja n.15min kävelymatkan päästä Oban kauppakatu mistä löytyy vaikka mitä! Kumpaan suuntaan vain rannasta lähdettäessämme on tiellämme kauppoja. Ei niitä siinä hotellilla tai vieressä tarvitakkaan.
Obasta puheenollen tänään onkin markkinat meillä suunnitelmissa ja paljon tinkimistä! Meistä alkaa tulla tässä hommassa jo aika hyviä. Niinkuin myyjistäkin. Tiinalle ensimmäisinä päivinä yritti kaupassa myydä pieni poika joka lopulta sanoi Tiinan särkevän sen sydämen kun se ei osta. Mitäs ei suostunut tinkimään hintaan.
Nyt siis aloittelemaan tätäkin päivää!

Ruokalista erään ravintolan edessä

Ostetaan vakaat kädet kiitos

Varastelevat aalloot

Huomenta. Niko ja Tiina lähti englantilaiselle aamupalalle ja itse jäin hotelliin, niin on aikaa ja rauhaa kirjoitella. Nikon kanssa eilen repeiltiin sille miltä ihmisten ilmeet näyttäis jos mäkin menisin aamupalalle ja tilatessani selostaisin "Ei kinkkua, ei makkaraa, ei munaa, ei pekonia.. jne" :D Ois siinä pitkään varmaan katottu.
Oma aamupalani koostui hedelmistä ja bonasta. :) 

Mutta siirrytäänpä eiliseen päivään.


16.07
Yllätin Tiinan ja Nikon aamulla tekemällä niille Suomalaisen aamupalan. Harmi vaan että Tiina heräs aikasemmin, en ehtinyt kun leikkaamaan ja asettelemaan vihannekset. Tarkotus oli vielä laittaa leipä, kinkku, juusto sekä juotavat valmiiksi. 
Ja mitä Tiina aikaisessa heräsi, sen Niko teki myöhemmin. Välillä se mumis tuolta peiton alta jotain, mutta ylös me saatiin se vasta myöhemmin. Pojalla ois sekä mahtavat unen- että syömislahjat. 
Lopulta kun oltiin aamupala syöty (nyt joudun pärjää ilman viiliä!), lähdettiin rannalle. Käytiin ostamassa vähän hedelmiä ja sipsiä samalla, ja kun saavuttiin rannalle mies sano mulle että rannalle ei saisi tuoda omia hedelmiä. Sipsit oli piilossa Nikon repussa. Mies anto meiän mennä sit tällä kertaa ja syyllisyyden tuntoisena tilasin samalla itselleni appelssiinimehun..
Ja voi luoja mitkä mielettömät aallot tällä kerralla oli. Niko siellä kellu enemmänkin mutta itse en uskaltanut mennä syvemmälle kuin polvenkorkuiseen veteen. Lopulta sekin kuitenkin oli aivan liikaa aaltojen vaikutuksesta. Jossain vaiheessa veti kaappas mut kunnolla ja työns eteenpäin. Onneks sentään pöksyt pysy jalassa, toisilla ei nekään. Niko löysi sieltä jopa puolikkaat bikininyläosat! Että niin hävyttömät aallot. 

Toi olen minä tuolla takana :D

Ajattelin viilentyväni mukavasti seuraavaksi meitä kohtaavassa riippuliidossa, mutta eiköhän jalat saanut taas vähän väriä siinä veneessä istuessani. Ja veneelle meidät vietiin vesiskootterilla! Ah.
Jonka kuski luuli mua väh. 15vuotiaaks ja saatuaan tietää että olen 26 (se oli 24v) sanoi että me voimme mennä illalla mäkkiin. Olin siis kysynyt missä Mc'Donalds on kun jossain kartassa oli ollut merkki. 
Ei mitään muuta sanottavaa, mutta onneks mun naama on jo muutenkin punainen. Liian ystävällistä täällä siihen mihin oon suomessa tottunu. Siellä edes kukaan ei puhu mulle, täällä sitä ollaan jo skootteriajeluita tarjottu ja mäkkireissua! Siis voi harmi tämä kielimuuri, muutenhan sitä pitäisi turkkiin jäädäkin.. Joo ei. 

Mira 26v ja Niko 14v. :D

Ja nyt hetki mitä ainakin mun rakas siskoni on odottanut, tietoa seuraavasta ruokailusta kuvien kera! Eli tosiaan meidän tarkoitus oli mennä samaan paikkaan missä oltiin aikaisemmin oltu jo, kun Nikon mielestä siellä on ollut parasta ruokaa (sveitsinleike kanasta sienikastikkeella), mutta päädyttiinkin viileesti uuteen ravintolaan. Ja tämän reissun jälkeen, tämä on se ravintola jota Tiina tulee ylistämään vielä pitkäänkin. 
Menu: katkarapusalaatti Miralle, pasta bolognese Nikolle ja katkarapukasari Tiinalle.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa sanoa vaan omalla kohdallani että pieni annos. Hyvä kun sain eilenkin syötyä tuskalla ja vaivalla tuosta ruastani puolet. 
Mutta sitten olikin hyvä täydellä vatsalla shoppailla. Myyjät yritti väkisinkin myydä mulle liian isoja vaatteita. Kun ei löytynyt 34bikineitä, niin tarjos heti 36 ja väkisin väänti kunnes melkein huusin TOO BIG! Sama kävi hupparikaupassa. Siellä tosin sitten myyjä päätti tivata että miksi minä olen xs kokoa. "Don't you like eating?" 
Herranjestas. XS on normaali koko jonka selitin sille myyjälle pienimuotoisen mulkaisun jälkeen ja lähdin pois. Tollasta jaksa alkaa kuuntelemaan. Myyjät muutenkin varmaan tykkää musta kun vaan mulkoilen niitä kun ne alkaa puhumaan "terve terve, mita kuluu", tai yrittää kaupata jotain väkisin. Noh, onneks muut suomalaiset on ystävällisempiä. 
Lisäks mua luullaan täällä englantilaiseks mun pisamien takia (joo vihaan niitä), joten syytetäänpä taas englantilaisia nyrpeydestä :P
Nyt kuulostaa jo tutulta läpsytykseltä ulkopuolella joten tämäkin aamu laitetaan siis käyntiin! Päätettiin pyhittää lepopäivä ja makoilla vain altailla. Katsotaan jos illalla jaksettaisiin lähteä kävelemään rannalle ja etsimään Nikolle se Mc'Donalds. 
Hyvästi tai niinkuin Turkissa sanotaan Güle güle!

Kolmen päivän kuulumisia

Hohhoijaa, ei siitä kirjoittamisesta päivittäin tullutkaan mitään. Nyt kun ollaan tutustuttu seutuun niin ollaan joka ilta oltu pitkin iltaa ostoskadulla. Eilen oltiin vielä Malavgatin risteilyllä, joten aina kun olen päässyt hotellihuoneeseen olen vain halunnut kaatua sänkyyn ja nukkua. 
Mutta kerrataanpas edellispäivien tapahtumia. 

Keskiviikko 13.07
Seikkailtuamme hetken illalla, löysimme hyvän ruokapaikan jossa Tiina ihastui turkkilaiseen leipään mikä kannetaan pöytään sekä vastapäätä ravintolaa oli Mira -ravintola. Tarjoilijamme tosin totesi sen olevan venäjäläisten omistuksessa. Kai halusi ettemme pitäisi siitä? :D

Camille löydettiin hänen pyytämä laukkukin. Nyt uskaltaa Suomeenkin palata!

Torstai 14.07
Vietimme koko aamupäivän rannalla, jossa (yllätys yllätys) paloin! Mulla on nyt punaiset polvet sekä ranteet. En tiedä itekkään miten just onnistuin ne polttamaan. No tietenkin nenä, posket ja selkä luonnollisesti punoittavat myös. Mutta polvet? Ja ne on ihan punaiset, miten se on mahdollista?! Noh kaikki näköjään on kun minusta puhutaan. Ehkä se voisi johtua siitäkin että ison osan ajasta vietin Nikon kanssa aaltojen päällä ratsastellen. 

Tänä päivänä ajoin myös skootteria! Oli aika huisia. 
Illalla sitten taas olimmekin seikkailemassa ostoskadulla ja Opan markkinoilla. Kaikkea kivaa löytyi, tuliaisia että itelle jotain pientäkin. 
Ruaksi otin tänään jotain muuta kuin salaattia (!!), eli uunissa haudutettuja sieniä kasvisten kera, josta olisin ottanut kuvan mutta se oikeastaan näytti suoraan sanottuna vain padalta. Ei värejä ei mitään. Sain vielä patani kylkeen pienen lautasen ranskalaisia, riisiä sekä kurkkua ja tomaattia. Pieni pettymys oli, sillä en tykännytkään niistä sienistä ja pataan oli sekoitettu perunaa (jotka siis noukittiin), mutta kesäkurpitsat pelastavat ruan kuin ruan. Nam. 
Tiinan ja Nikon annoksista olisin voinut ottaakin kuvan, mutta molemmat olivat niin nälkäisiä että ruoka katosi melkein heti pöydälle ilmestyttyä. Tiinalla oli mexicolainen kana ja Nikolla kanasta tehty sveitsinleike sienikastikkeella. Koristelut oli kyllä mielettömät. Harkitaan uudelleen menemistäkin.

15.07
Eilisen päivän fiiliksiä tuleekin pääsääntöisesti sitten kuvina! Käytiin tosiaan Malavgatin risteilyllä, joka oli koko päivän kestävä. Niko luonnollisesti nukahti bussiin meno- ja paluumatkalla. Perille päästyämme istuimme rannalla ennen ruokailua ja ostettiin tuoreita hedelmiä. Ihanalle ruokaa rakastavalle siskolleni tiedoksi, että ruoka tehtiin siinä rannalla isossa grillissä sillä aikaa kun olimme rannalla. Ja ruokana oli jotain oranssia kuskus ja nuudelisekoitusta, tai sit se oli sitä bulguria? Apua, en mä tiedä. No kuitenkin. Lisäksi oli kanavartaita, turkkilaisia jauhelihapihvejä, leipää, sekä kaalisalaattia. Luulin pitkään että salaatissa oli jalopenoa mutta se olikin vihreää suippopaprikaa. Sitä on vietävä äidille, äiti rakastaa punaista suippopaprikaa niin katsotaan mitä mieltä on vihreästä. 

Jokilaiva jolla matkattiin

Cami pupulle piti ottaa kuva marketin hevi osastosta :)

Tarjoilijat veti tiputanssia ym illan aikana

Pikkutyttö jammaili mukana

Ruan jälkeen Niko halusi vielä hattaran!

Kiusantekoa neitsytmatkalla

Helsinki-Vantaan lentoasemalla

Nyt istutaan sitten koneessa ja sulatellaan ruokaa. Nikolla onkin sulattelemista, sillä söi myös mun ja Tiinan lautaselta. Tosin kaikki taisi syödä jotain toisen tarjottimelta. Mun ruokalistalta löytyi pinaattitäytteistä pastaa (Tiina söi), kasviksia, sämpylä (Niko söi), ananasta ja mandariinia (söin myös Tiinan). Nii ja sitten jonkun tyylisiä voileipäkeksejä ja mansikkahilloa. (hyi yök en syö)

Odotettiin kyllä kaikki aamupalaa, mutta Niko tais saada vaan KUNNON aamupalan. Sämpylän lisäks sil oli tietenkin nakit ja munakas, sämpylä sekä muffinsi. En vaan ymmärrä miten siihen poikaa mahtuu, söi nimittäin Tiinankin annoksesta vähän jauheliha (tms) pihviä. Käsittämätöntä. Eli ei lentokoneruoka saanut taaskaan multa huippupisteitä. Mut lentoemännät oli kivoja, sekotettiin heti aamusta lentoisännän pää monilla laskun osituksilla ja jaoilla ja pikkukolikoilla..

Tiinan laktoositon

Aika meni kyllä hyvin, elokuvana pyöri The Morning Glory, jonka oon halunnut nähdäkkin.  Diane Keaton tanssi 50centinkin kanssa siinä! Aika huisia.

Nikon tavis annos

--
Mutta nyt täällä Alanyassa, asteita on sellaiset lähemmäksi 40astetta, ja muut valittaa kuumuutta kun itse nautin. Matka lentokentältä kesti sellaiset parisen tuntia, joiden aikana teki mieli lyödä yhtä nitisevää ja narisevaa pikkupoikaa. En kestänyt. Pojalla kuitenkin oli ikää jo yli 10v ja valitti JOKA ikisestä asiasta, ja mikään ei kelvannut.
Hotelli osottautu ihan kivaksi, tälläinen kaksio keittokomerolla. Ja se tärkein, mun viilit OLI säilyny. Nyt kyllä harmittaa kun en ottanut niitä enempää, ja en laittanut niitä matkalaukussa pussiin.. Yksi oli mennyt vähän rikki ja sotkenut siskon ostamat kaks uutta mekkoa sopivasti. Mutta onneksi olen nainen ja Tiinalta löytyi pyykkipulveria.
Loppupäivä menikin ihan rauhallisesti. Käytiin kaupassa hakemassa tarvikkeita, löysin mm. 6pack lemon light ice teetä. NAM.
Ja mua on ehditty kiusaamaankin jo. Tarjoilija heitti vettä mun päälle ja lopun aikaa vain virnuili, sekä sain taas kuulla että en millään voi olla suomalainen koska mulla on liikaa pisamia. Kiitti infosta. Inhoon pisamia.
Ainakin kierrän alakerran ravintolan ja henkilökunnan kaukaa tästä lähtien. Liian noloa.
Nyt ei kyllä tule yhtään järkevää tekstiä, että huomenna uudestaan. Katsotaan olenko jo palanut ja mitä kivaa tuolta kaduilta tänään illalla löytyy! Jos vaikka kaupasta löytäisin soijayogurttia. Oi kunpa löytäisin.

Herää pahvi, herää.

Olenpas ollut huono kirjoittamaan. Nyt yritän, yritän (ja onnistun?) päivittelemään useammin. Toisaalta, eipä kukaan ole varmaan kaivannutkaan :D


Mutta asiaan, huomen aamulla on lähtö 6:05 kohti Turkin Alanyaa. Ja ajattelin ihan vanhempienkin mielenterveyden vuoksi kirjoitella päivittän miten mennyt. Mielummin näin päin kun puhelimessa pienet maratonipuhelut. Voisin juosta sen jälkeen varmaan aika nopeasti postisetiä karkuun laskua tuodessaan.


Huomenna siis pitäisi kentällä olla jo kello neljän pintaan ja nukkumisen pitäisi tapahtua pian. Oikeastaan voisi tapahtua jo. Olen lähdössä matkaan siskon ja siskonpojan kanssa, (Tiina ja Niko) ja saakin seurata mitä seuraavasta yöstä tulee. Nukkuukohan sitä ollenkaan? Toivottavasti. 


Voihan sitä lentokoneessakin nukkua, voisi samalla skipata lentokone ruaan. Yammee, can't wait.. Pidän peukkuja että mulle on tulossa noin aikaisin aamulla vain hedelmiä. Lupaan ottaa kuvan aterioistamme. Ainoastaan Nikolle tulee tavallisen ihmisen ruoka. Me ollaan Tiinan kanssa sitten vaikeita, lentoemännät varmaan tulee pitämään musta. 


Mun mielestä suomessakin AirFinlandilla vois olla erikseen lentokonemenut mistä voisi valmiiksi tilata, turhaa tehdä ruokaa mitä katsotaan vain kerran ja sanotaan hyi yök en syö. Kyseinen lause on myös minun ja pupuni Camin kuuluisin motto. Onneksi me ei olla pahemmin ravintoloissa käyty, Hesburger on vaan saanut kärsiä meidän mottomme pieninä huudahduksina sekä tarjottimelle jätetyistä yökköpaloista. 


Mutta näin ei pitänyt mennä. Piti kertoa reissuunlähdöstä. Alku pakkailut tehtiin jo puolisentoista viikkoa ennen, ja koska olen hullu tekemään listoja, on listatkin tehty mitä tulee matkalaukkuun ja mitä käsimatkatavaroihin. Listoja on myös uusittu ja kirjoitettu puhtaaksi moneen kertaan. Viilitkin piti pakata mukaan valmiiksi aamupaloiksi, mutta Tiina päättikin romuttaa ihanat aamupala haaveeni kertomalla, että tuskin viilit säilyvät. Noh, can't blame girl for trying! Eli yrittämättä ei voida tietää! Onhan sit ainakin bonat vielä mukana.. 


Aiai nyt pitäis malttaa nukkua. Silmät kiinni ja unta nassuun. Piste. 

Hereillä. Huomenna. Itse.

Hereillä.

Näen, kuulen. Paljon paremmin kuin pitkään aikaan. 

Sydämen ja rakkauden palaaminen elämään sai aikaan monia asioita. Sai minut näkemään itseni kunnolla, kuinka kävelin vuoden haamuna, yrittäen tuntea jotain. Kuinka tein ja sanoin asioita, vain jotta en tuntisi kipua sydämen paikalla. 

Yritin olla näytelmässä eri roolia esittäen. En halunnut olla minä ilman sydäntä. Joten piilotin itseni naamion taakse. Valheiden, petoksien ja häpäisyn tielle. Tietämättä mitä tein. 

Opin jotain tärkeää sinä iltana. En saisi yrittää estää kaikkea tapahtumasta. Joskus kuuluukin tuntea olonsa kiusaantuneeksi. Joskus kuuluukin olla haavoittuva muiden nähden. Joskus se on välittämätöntä, koska sen ansiostaa ihminen löytää seuraavan osan itsestään, seuraavan päivän. 

      (c) Cecelia Ahern - Mitä huominen tuo tullessaan

Herääminen sai minut pyörittelemään päätäni. Mitä minä kuvittelin? Yritin saada tunteita kivun tilalle, nyt nähden kuinka kaikki olisi ollut mahdotonta. Näkien kuinka tekisi mieli pyytää anteeksi, mutta mitä? Anteeksi etten ollut minä? Anteeksi että käytin sinua hyväkseni, yrittäen pakottaa sinut minut näytelmääni, sanomaan minun kirjoittamani repliikkini. 

Mikä olisi selitykseni anteeksipyyntöön? En ollut oma itseni? 

Jos en olisi ollut minä, kuka sitten olisin ollut? Minä olin oma itseni, vain sekaisin. 

Olen edelleenkin minä, olen edelleenkin hän. Olen vain nyt kokonainen, olen nyt vain hereillä. 

Lapsellinen turvantunne

Lapsia pidetään kädestä kiinni etteivät he juoksisi omille teilleen tai karkaisi, mutta miksi sitten rakastavaiset pitävät käsiään yhdessä. Saako siitä jotain mielihyvää? Kyllä onhan se symbolista, yhteen liitetyt sormet jne mutta onko siinä myös jotain lapsuuden turvan tunnetta. Pidetään kädestä kiinni ettei toinen pääse karkuun? 


Onpa tyhmää luulla että joku pysyy vieressä vain kädestä pitämällä. Koska ennemmin tai myöhemmin kädet joututaan kuitenkin irrottamaan toisistaan. 


Symbolista sekin, joudut aina päästämään irti siitä mistä yrität pitää kiinni. Joten miksi edes ottaa kiinni alunperinkään?
Miksi sanoa jotain mitä joutuu katumaan? Tai toivoisi pystyvänsä perumaan. 


Loppujen lopuksi olemme kuitenkin yksin tässä maailmassa, olisihan se ihana juosta jonkun syliin ja paeta maailmaa, mutta aina se maailma tulee vastaan. Miksi rakastua, kun se meinaa ripustautumista hallitsemattomaan asiaan, luottamista johonkin muuhun kuin itseesi. Rakastuminen meinaa aina odottamista. Ja minä olen kyllästynyt siihen. Katsomaan kelloa ja kuulostellen oven kolahdusta. 


Odotetaan että joku tulisi, odotetaan että joku lähtisi. 
Yritämme hallita toisen ajatuksia, yritämme hallita liikaa. Yritämme hallita niin että hajoitamme turhaan asioita. 


Joten miksi rakastua, ei se tuo turvaa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kun rakkauden tuoma painolasti. 


Yksinäisyys on ainoa turva.