Sinkun outo tapa olikin seurustelun siunaus

Kun vietät suurimman osan ajastasi tyypin luona, on tietysti luonnollista, että juuri se vaate tai tavara mitä etsit, sijaitseekin tyypin luona. Mutta miksei tätä muista ikinä, kun lähtee kotiin pitkästä aikaa. 

Ehkä vedin, ehkä en, (ok vedin) pienet itkupotkuraivarit kun suunnitellusta asusta toinen puoli majaili toisella puolella metrolinjastoa.

Mutta tähänkin olen huomaamattani jo sinkkuaikoinani kehittänyt ratkaisua jota moni muu kummaksui. Vaatekopiot! Jos joku vaate miellyttää, hankitaan toinen samanlainen. Nyt tyypin luona majailee moni vaate mistä on tuplaversio kesäasunnolla (eli minun luonani, kutsumme sitä kesäasunnoksi koska piha). 

Nerokasta ennakointia ellen sanoisi?

#tyyppi

Niin tyyppi, elämässäni on nykyään sellainen. Hän ei ole muumihahmo, hän ei ole muusikko, hän on vain tyyppi ja pidettäköön hänet sellaisena. Sillä joskus tuntuu, että se mistä kerrot, katoaakin jokaisen sanan mukana. 

Tyyppi ei kuitenkaan ole vain tyyppi, tyyppi on tunne. Tunne jonka luulin tietäväni, tunteen jonka tajusin juuri löytäneeni uudestaan. Enkä minä pidä siitä. Tunne joka tekee sinusta haavoittuvan niin helposti, tunne jota sinä et voi hallita.

Mutta perhana, tunne on silti hyvä. Koska se tunne on rakkaus.

Ja se on pelottava tunne, koska voiko koskaan joku oikeasti olla vain hyvä ilman kysymysmerkkiä perässä?

#ihanaa

Käännätkö korttisi oikein?

Omistan outoja tapoja, tai pikemminkin outoja sopimuksia maailman kanssa ” jos nyt näen perhosen saan syödä tämän karkin, jos nyt tuuli tekee lehtipyörteen, on minun parempi valita vasen, jos nyt ukkonen iskee niin minä ja hän, ollaan kokonaan loppu.

Mutta entä jos olisinkin tehnyt asiat käänteisesti, mihin sitten olisin päätynyt? Olisinko kuitenkin syönyt sen karkin, oliko oikealla sittenkin se parempi polku. Niin paljon pystyisi katsomaan toiselta puolelta, mutta se toinen puoli jäisi ikuiseksi mysteeriksi. Pakohuoneeksi jonne ei edes pääse tekemään ratkaisuja.

Miksei elämässäkin voisi kääntää kortteja ympäri valinnan tehtyään, kuin napakympissä, käännetään tuoli ympäri ja katsotaan millainen neiti B olisi ollut. Mutta saisiko sitten valita toisin, kaduttaisiko? Entä jos taaksepäin ei voisi kääntyä? Olisiko parempi ampua itsensä suoraan jo risteyksessä, jotta valinta olisi helpompi?

Jos voisitkin jättää mustan maijan pöydälle, jonkun toisen löydettäväksi. Antaisit toisen hävitä.

Mutta mikä hauskuus siinä enää olisi? Kun eikö kuitenkin olisi hauskempi elää tunteisiinsa nojaten? Vai olemmeko silloin tyhmiä? Kenen tunteet muka kertoisivat koskaan totuuden. 

Kun minä ajattelen tunteilla, sanotaan toruen etten ajattele järjellä, katson asioita punaisten lasien läpi, pitävätkö he siis minua tyhmänä? Tyhmänä jos päätän sydämeni päättää ja ottaa taas riskin, riskin että se murenee taas enkä pääse  päiviin ylös sängystä, riskiin että ruokahaluni menee ja pudotan huomaamattani painoa, riskiin että  olen valmis nielemään ne punaiset pillerit ja unohtamaan kaiken.

Kyllä, ihminen joka on leikkinyt elämällään puolet elämästään ja seisonut reunalla, tuntee että riski on sen arvoinen. Kyllä se on sen arvoinen, varsinkin kun riskin vastakohta on mahdollisuus. Mahdollisuus siihen, ettei enää reunalle tarvitse mennä. Se että reunaa ei enää ole?

Se että mahdollisuutena on elämä. 

Tunteiden siivousfriikki, poissa silmistä poissa mielestä?

Tuntuu, että olen kadottanut sen taidon mistä olen ollut ylpeä, sen taidon minkä varaan tämäkin sivusto nojaa. Kirjoittamisen taitoon.

Muistan, kuinka ennen pystyin kirjoittamaan mistä vain sanasta joka putkahti päähäni, kehittämään siihen tunteita ja herättämään sen henkiin. Vai pystyinkö? Tuntuuko se nyt vain siltä, kun yhdenkin sanan kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia. Kuka minä olen enää ilman sitä? Kun kyseessä olisikin vain kirjoittamisen tukos, tuntuu että myös ajatuksissani ja tunteissani on tukos.

Tukos jonka syynä on pelko.

Mitä sitten ajatuksissani on pelättävää, miksi en enää uskalla laittaa lauseen perään pistettä. Ehkä pelkään kirjoittaa jotain, jonka joudun kuitenkin pyyhkimään, ehkä pelkään kirjata asioita, jotka myöhemmin heitän eteeni todistusaineistoksi siitä kuinka hyväuskoinen ja tyhmä olinkaan, taas.

En uskalla kirjoittaa onnesta, koska jos kirjoitan siitä, minulla on vain lisää todisteita ja syitä miksi vihata itseäni. Koska onnea minun elämässäni ei koskaan kirjoiteta kuulakärkikynällä, se on vain vesiväri, joka liukenee niin nopeasti, ettei se ehdi edes kuivumaan.

Joten miksi koskaan kirjoittaa jostain, kun siitä ei muuta todistusaineistoa jää kuin vain tahra lattialle. Ja vaikka kuinka pyyhkisit lattian puhtaaksi, tahra ei koskaan poistu sieltä mistä sen pitäisi, oman mielen nurkista.

Ja olen vain niin väsynyt siivoamiseen, jokaisen tunteen läpikäymiseen ja siihen ettei ne kuitenkaan mene pois. Joten olisiko parempi vain olla aiheuttamatta sotkua?

Koska, onko muutakaan vaihtoehtoa?

Mä koitan keksiä järkevää suuntaa mut sitä ei oo,

on nii vaikeet antaa valojen sammua

vetää vihdoin liipasinta ja ampua

Etikettivirhe

Tapailu, deittailu, treffailu, tuo niin pieni yksinkertainen sana voi tehdä kaikesta hyvinkin vaikeaa. Olen oppinut että siinäkin on etikettinsä, ja että minä olen tietämättäni tehnyt virheen kaikissa.

Joko minä oletan liikoja, oletan liian vähän, luotan intutiooni tai en luota siihen laisinkaan. Luen väärin rivien välistä tai rivit hyppivät silmilleni ilman että osaan lukea. Kuin kaikki olisi pelin koodia, jonka purkamalla menettää jotakin itsestään. Koska kuten elämäkin, koodi voi aina muuttaa muotoansa. Eilen se mihin luotin ja uskoin, onkin huomenna osoittettu toisin, rikkoutuva koodi mihin minulla ei ole ohjetta. Ikean paketti ilman ohjeita.

Vuosia sitten ajattelin, että asettamalla muurin ympärille säästyisin kaikelta, ja hyvin pärjäsinkin, elin muurini sisällä vuosia ja sitten silti jokin teki reiän muuriin ja kun pieni pala mureni, mureni samalla koko muuri. Ja vain siksi, että tein ensimmäisen virheen, lankesin hymyyn ja kauniisiin sanoihin. Isomman virheen siitä teki se, että uskoin kaiken.

Nyt olen ottanut iskuja vastaan liikaakin. Sanovat että tapailen vain väärejä tyyppejä, mutta miksi ja miten nämä väärät tyypit sitten löytävät minut? Olen tapaillut narsistia, tyypiä joka kaipasi kamaa enemmänkuin minua, työnarkomaania. Samoin minut on ”jätetty” kertomatta mitään, katoamalla kartalta, kertomalla radiossa naisseikkailuistaan. Olen ollut tajuttoman sinisilmäinen siihen nähden että omistan ruskeat silmät.

Väkisinkin herää kysymys, mikä minussa on vikana? Olenko minä se virhe etiketissä?

”Sulla ei oo hajuukaan miltä se tuntuu musta, hyväkskäytät vaan mun luottamusta”

En tiedä kumpaa aikaa kaipaan enemmän, muurin tuomaa turvaa vai ennen sitä, kun olin muuriton. Vai onko kaikki vain vaikeampaa kun ikää tulee enemmän. Vai vaadimmeko silloin (itseltämme?) enemmän?

Entä jos panoksena ei ole mitään, miten silti voi hävitä?

                            

Sanotaan että löydät vielä sen oikean, mutta jos ei usko että sitä on olemassakaan. Tai jos sellainen oli, ja koodien muutosten takia muuttui jonkun toisen oikeaksi, muuttuiko myös minun vääräni oikeaksi?

Suoraan sanottuna, kuulostan sitten kyyniseltä tai katkeralta, en usko että lukemattomien iskujen jälkeen on mahdollista edes rakastua kunnolla, kun odottaa vain sitä seuraavaa iskua. Voiko edes ihastua jos etsii aina niitä luurankoja kaapista tai pölypalloja mattojen alta?

Etiketti on että koputukseen avataan ovi, virhe on päästää vieras sisään.

”Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät vielä elossa oot”

Minä hengitän taas, olenko se oikeasti minä joka hymyillen herää uuteen aamuun, pienet kiukuttelut tietyst niinkuin jokaisella päivän mittaan, mutta enemmän minä hymyilen kuin ennen. Enkä koskaan kaksi vuotta sitten aloittaessani uuden työn, tiennyt sen tuovan elämääni lisää sydämeen meneviä ihmisiä.

Olen pitkästä aikaa tuntenut kelpaavani joukkoon omana sekona itsenäni, eikä tarvitse häpeillä miltä näytän ulospäin tai mitä ja miten ajattelen. Tietysti onhan itseäänkin taputettava selkään siitä hyvästä että uskalsin lähteä kotona ja avata elämäni ovet uusille tuulille.

Nyt kiitos kaiken tämän ryhmän ansiosta, ja etenkin toiset muita enemmän ovat saaneet minut taas hengittämään ja näkemään että elämä on tässä ja nyt. Turha miettiä huomista, sillä se on jo mennyttä.

Mitä positiivisia muutoksia tämä on tehnyt elämääni?

Minä tahdon poistua kotoani enemmän, tahdon lähteä ulos. Tahdon kikatella ravintolan sohvilla kippurassa vatsa kipeänä inside jutuille ja laitella epämääräisiä snäppejä muille työkavereille.

Minä puhun enemmän, tietysti on osia mitkä tulee aina olemaan vain minun tiedoissani, mutta jo se että osaan sanoa kun ahdistaa on paljon.

Minä vaihdoin työpaikkaa. Toimistotöihin.

Vihdoinkin alkaa tuntumaan että ehkä tämä elämä tästä sittenkin saa palaset paikoilleen.

70 asiaa liikaa

Pupu postasi löytäneensä facebookista kaverinsa seinältä tämän hauskan testin, jonka itsekin muistan tehneeni usein irc-galleriassa tms. Ja koska ikää ja kokemuksia on tullut lisää, onhan se hyvä päivittää mitä sitä onkaan tehnyt. 

Testin nimi on siis "Jos saat yli 70, olet kokenut liikaa". 

[1] Suudellut poikaa/miestä

[2] Suudellut tyttöä/naista

[3] Käynyt huussissa

[ ] Ratsastanut kamelilla

[4 ] Harjannut kissaa

[5] Ollut jälki-istunnossa

[6] Lyönyt kaveria

[7 ] Halannut naapuria

[8] Juonut samppanjaa

[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta

[9] Yöpynyt hotellissa

[ ]Käynyt Amerikassa

[10] Puhdistanut wc-pönttöä

[11] Käynyt Puuhamaassa

[12] Polskutellut Serenassa

[13] Valehdellut äidilleni

[ ] Ollut musiikkivideossa

[] omistanut syyliä

[14] Tanssinut napatanssia

[15]Varastanut

[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita

[16] Valvonut koko yön

[] Rikkonut ikkunan

[17] Sanonut "rakastan sinua"

[18] Ollut rippileirillä

[] Nukkunut villasukat jalassa

[ ] Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun

[] Syönyt kuivattuja banaanilastuja

[] Mokannut kotitalouden tunnilla

[ ] Tehnyt yli 80€ kännykkälaskun

[19 ]Leikannut koiran kynsiä

[20] Pessyt vauvan pyllyä

[21] Ollut päivän syömättä mitään

[] Ajanut traktorilla

[22] Tilannut taksin

[] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä

[23] Pureskellut kynsiä

[24] Soittanut pilapuheluita

[ ] Ollut Ankkarockissa

[25]Käyttänyt mikroshortseja

[26] Rikkonut lupaustasi

[27]Ollut moottoripyörän kyydissä

[28] Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa

[ ] Soittanut seksilinjalle

[] Haukkunut hoppareita

[] Soittanut bassoa

[] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto

[29] Uinut vaatteet päällä

[30] Kuunnellut klassista musiikkia

[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen

[31] Röyhtäissyt ruokapöydässä

[ ] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan

[32] Nielaissut jääpalan

[ ]Tippunut ponin selästä

[] Haukkunut hevareita

[] Ollut vaahtobileissä

[33] lähettäny viestiä chattiin

[34] Soittanut väärään numeroon

[35] Oksentanut puskaan

[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla

[] Halannut julkkista

[] Itkenyt ilman mitään syytä

[] Laskenut pulkalla katolta

[] Nostanut lippua salkoon

[] Ollut järjestämässä discoa

[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta

[] Matkustanut peräkontissa

[36] Siivonnut lattialta oksennusta

[] Kävellyt yli 10cm koroilla

[] Karannut kotoa

[] Tilannut Mix-lehteä

[37] Saanut 4 kokeesta

[38] Käynyt eduskuntatalossa

[ ] Vastannut seuranhakuilmoitukseen

[39] Nähnyt kaupassa julkkista

[] Pelännyt hämähäkkejä

[40] Ihaillut gootteja

[41] Hävennyt kilojasi

[] Ollut puolukassa

[42] Rakastunut

[43] Poistanut punkkia

[44] Pitänyt stringejä

[45] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä

[46] Laulanut kun olet ollut kävelyllä ja kuvitellut ettei kukaan kuule...

[] Hypännyt 10 metristä pää edellä

[] Liftannut leikillä

[47] Kerännyt mansikoita

[] Ajanut mopolla päin puuta

[] Seisonut hevosen selässä

[] Käynyt navetassa

[] Kokeillut vanhusten vaippoja

[] Esittänyt Güntheria

[] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin

[48] Tuntenut mielisairasta

[ ] Hypännyt benjihyppyä

[] Ollut yksin lentokoneessa

[] Eksynyt kaupungille

[] Hävittänyt laukun Linnanmäellä

[] Koulussa tiputtanut terveyssiteen lattialle

[48] Laulanut mikrofoniin

[49] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa

[] Astunut lehmän paskaan

[50] Nielaissut purukumia

[] Ollut/vieraillut vankilassa

[51] Itkenyt itseäsi uneen

[52] Ajatellut itsemurhaa

[] Tykännyt The Rasmuksesta

[53] Täyttänyt 14 vuotta

[54] Seurustellut

[55] Käyttänyt narubikineitä

[56] Laihduttanut

[57] Keräillyt kaljapullojen korkkeja

[58] Juonut Hyla-maitoa

[] Fanittanut RAW:ta

[59] Hengittänyt heliumia

[60] Käyttänyt ripsentaivutinta

[61] Koskettanut käärmettä

[] Juonut venäläistä valkoviiniä

[62] Tehnyt heräteostosta

[63] Hävennyt tyttöystävääni/poikaystävääni/kaveria

Mentiinhän sitä alle 70, eli vielä olisi asioita tehtävänä jotta olisi kaduttavaa!

Kuinka monta sinä sait?