Lähdön koittaessa on oltava sydämetön

Onpahan taas viikko vierähtänyt nopeasti, kun muistaisi vielä mitä kaikkea olenkaan tehnyt. Ainakin nuo pyykit ovat vielä pesemättä ja petivaatteet vaihtamatta. No ainakin sain imuroitua. Kotiaskareita enemmän olen varmaan pohtinut tätä elämän nuoralla tanssia.

Jokaisella tulee elämässä varmaan eteen hetki jolloin on tehtävä valinta. Joskus valinta voi olla pieni ja helppo, toisinaan hieman isompi. Toiset valitsevat salmiakin ja lakritsan välillä, toiset punaisen ja purppuran välillä. Minä olen tänään listannut asioita lähtemisen puolesta ja vastaan.Tuntuu että joutuisin pyytelemään anteeksi sitä, että löysin vain yhden syyn miksi jäädä. Kuinka paljon voi kertoa totuutta satuttamatta ketään?

Pakkomielteeni kuitenkin on asioiden organisointi ja hallitseminen, tahtoisin hallita tilannetta silloinkin kun lähden. Kun lähden tahdon olla ilman sydäntä, sydämen on oltava muualla silloin. Lähtiessä on oltava sydämetön.

Ja jos ennen lähtöä saisi vaihdettua nuo petivaatteetkin. 

Äiti, minun täytyy jatkaa, joku kutsuu kulkemaan. 
Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. 
Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä sinipilven alla - siellä olen minäkin.
Älä pelkää, tulen kyllä. 
Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.

Läsnä itsessäni

Vapaus. Onko se nyt tässä ja onko se etu vai haitta? Miten matka jatkuu tästä vapauteen astuneena.

Päivät palaavat normaaleiksi. Ulkona Misan kanssa käyntiä sekä siivoamista. (jota onkin jo kertynyt)

Multa kysyttiin että mitä mulle jäi käteen kolmen viikon jälkeen. Vastaukseni oli nomination koru pikkumyy palalla sekä kaksi uutta ystävää, jotka ovat aivan takapuolesta juuri tuon pikkymyy nominationin takia.

En kuitenkaan vastannut täysin oikein. Ajattelinko varjelevani muita vai päässä pyörineitä ajatuksiani.

Kuule siis olen jotain ymmärtänyt..

Oloni oli kuin olisin ollut matematiikan tunnilla ja uuden laskutehtävän parissa.Ensin ajattelin kuuntelevani hyviin tarkkaan jotta varmasti pysyn kärryillä kuinka tämä ratkaistaan. Nähtyäni kuitenkin kuinka helppo laskutehtävä on muille ja kuinka he ymmärtävät suoraan mistä aloittaa minä luovutan ja piirtelen perhosia vihkooni. Kokeen tullessa muilla sauhuaa kynä sekä laskin, minulla valmis asenne en osaa enkä jaksa.

Palautuspäivänä on kuitenkin niin ettei minua hetkauta pieni arvosana mitenkään. Toiset iloitsevat, selittävät kuinka he lopulta tajusivat kaavan ja ratkaisivat sen. Ovat onnellisia vaikka eivät arvosanaksi täysiä kymppejä saaneetkaan. Heillä on onnistumisen tunne niin vahvoilla, että tietävät jatkossakin onnistuvansa jos vain yrittävät.

Tahtoisi kuitenkin muuttua hyvinkin näkymättömäksi ja käpertyä nurkkaan luokan perälle kun opettajan ilmeessä on sääliä sekä pettymystä arvosanaa antaessaan. "Olisit pystynyt niin paljon parempaan jos et olisi luovuttanut heti ensimmäisen esteen sattuessa."

Noh, ehkä minun ei olekkaan tarkoitus olla matemaattisesti lahjakas. Tai ehkä minä jonain päivänä saankin 'ahaa' -elämyksen ja palaan takaisin näyttämään opettajalleni mitä minä osaankaan.

Itse minunhan on päätettävä luovutinko, vai annoinko itselleni vain aikaa ymmärtää.

Anna minulle hetki aikaa,

hetki aikaa miettiä uudelleen.

Laittaa sanat oikeaan paikkaan,

sanoa mitä todella tarvitsen.

[Haloo Helsinki - Kuule minua]

Jaksamisen jaksaminen?

RAPU 11.10.2011

     Olet tavallista herkemmässä mielentilassa. Varoita siitä lähimpiäsi. Siten he ymmärtävät välttää piikittelyä ja kohdella sinua sen sijaan silkkihansikkain.

Ei Misa tullutkaan halittavaksi eilen. Haukottelin varmaan isille niin kovasti puhelimeen illalla että päätti paremmaksi määrätä mut suoraan nukkumaan. Tietenkin tottelin vaikka en ymmärtänytkään mistä yltiöpäinen väsymys voisi johtua. Tuntui että olisin voinut aloittaa suoraan talviunet.

Joskus sitä vois nukkuukin vaikka kuinka kauan.

Todistin sen tänä aamuna. Torkutin tuhansia kertoja herätyskelloani ja päätin aivan hetkeksi sulkea vielä silmäni.. Seuraavassa hetkessä huomasinkin sen lopettaneen soimisen ja näyttävän sen verran että nyt on noustava. Nappasin ensimmäiset  vaatteet mitkä käsiini sain ja työnsin hammasharjan laukkuun. En edes ehtinyt aamuteetäkään juoda.

Kanssamatkustajat bussissa varmaan huomasivat myös minun kiukkutuulen ja antoivat minun rauhassa istua yksin. Onneksi ei sentään satanut niinkuin eilen, (sateenvarjo on nyt entinen) muuten kiukkuisuuteni olisi noussut äärimmäisyyksiin.

No eihän se huono aamu tietenkään siihen loppunut. Aamu alkoi murrosikä kiukulla "ihan sama, joo, no ihan sama, ei kiinnosta, joo älä jaksa", onneksi sentään Haisuli on täällä kiukuttelemassa kanssani. Tietävätpähän ettemme turhasta jankuta. Harmi vain että se piti saada todeksi vasta puurolautasen jälkeen. Aamua olisi nimittäin huomattavasti piristänyt se viili. No ainahan on huominen..

Ja juuri kun pääsin keskittymään ja nielemään aamu pettymykset ärsyttävä itikka päätti majoittautua juuri minun korvan viereeni ja pörrätä siinä ikuisuuden.

Ois pitäny aamulla vaan kuunnella itseään, kääntää kylkeä ja jatkaa unia.
Kuka kertois pitääkö mun vielä kauan jaksaa?

Aikataulutettu päiväni

Maanantai 10.10.2011

Klo: 02:01
Hei miksei mua nukuta? Tosin menin nukkumaan jo yhdeksältä kun en jaksanut enää valvoa mutta silti. Enkö nyt ois voinu nukkua kiltisti kellon soittoon. Enpä tietenkään. Nyt on sit ainakin luettu viimesimmät BB -uutiset ni tietää mistä huomenna puhutaan. Pitäisköhän varmuuden vuoks viel kattoo torstain ja perjantain salkkarit?
ps. On aika ihanaa kun varpaita lämmittää yks tuhiseva koira.

Klo: 07:00
Hei hyi yök kuka tän sateen nyt tänne toi. Bussipysäkillä sateenvarjo tuntu vetelevän viimesiään ja se oiskin puuttunu jos se ois kaatosateen aikana hajonnu. Oisin ollut aikamoisen märkä. Onneksi bussi tuli sentään ajallaan mutta tyhmässä ruoholahden s-marketissa ei ollut vielä päivän lehtiä joten jouduin hakemaan sen töölön ärrältä. Sinne meni nekin bonuspisteet.

Klo: 12:30
Kiltti Ravioli, opetelkaa tekemään irtonaista riisiä tuon puuromaisen tahnan sijaan kiitos.

Klo: 15.40
Hei oikeesti, nyt äkkiä jotain tekemistä. Tylsyyden vuoksi olen joutunut ajattelemaan liikaa asioita ahdistuen taas entistä enemmän. Pitäiskö vaan lopettaa, pitäiskö vaan lähteä? Miksi ihmeessä olen paikassa jonne en kuulu. Tarvitsee olla jotain määrättyä ja minä en ole, pitää olla pieni pysyäkseen klubissa.

Klo: 16:40
Päätettiin lähteä Haisulin kanssa kävelyllä ja apteekissa käymään. Onhan sielä pieni tuulenvire juu. No ainakin kului aika. Ja tuntui että ne viimeisetkin "järkevät" ajatukset lähtivät tuulen mukana.
Hei olen Mira 26v ja olen edelleen samaa mieltä kuin 12 vuotiaana seistessäni vaa-alla.
Huominen päivä, tuo mukanasi lämmin tuuli ja jotain tekemistä.

Vielä parisen tuntia ja saan Misan taas kainalooni<3

Hiekkalaatikon muurit

Jos joku on aiemmin jo lukenut, tietää ettei minun pitänyt tutustua saati ystävystyä kenenkään kanssa tarhassa ollessani. Ei koskaan pitäisi sanoa ajatuksia tai aikomuksia ääneen, sillä eihän se voi muuta tarkoittaa että tapahtuu täysin päinvastaista. Niinkuin minullekkin. Kaksi ihmistä tunki itsensä väkisinkin hiekkalaatikon ympärille pystyttämän suojamuurin läpi ja tulivat rakentamaan kakkuja kanssani. Välillä olimme hiljaa, välillä kommentoimme toistemme rakennuksia.

Ensin ajattelin olla vain hiljaa, toivoa toisten lähtevän jos he huomaavat kuinka olet mielummin yksin. Mutta kuinkas sattuikaan, lopullisesti meidät kolme sitoi yhteen yhteinen ärsytyksen kohde. Hiekkalaatikolle tunki neljäs osapuoli, oikea päällepäsmäri, joka oli joka välissä valmis kertomaan oman mielipiteensä miten meidän pitäisi rakentaa linnamme ja kuinka saisimme niistä kauniimpia ja kestävämpiä lisäämällä hiukan vettä seokseen.

Meitä ärsytti. Hän ei selvästikkään ymmärtänyt ärtymystämme ja sitä kuinka emme antaneet hänen koskea leluihimme.

Jokainen saakoon rakentaa linnansa omalla tavallaan, rauhassa. Jos se sortuu on jokaisen itse ymmärrettävä miksi, ja opittava miten pahoilta kakuilta vältytään.

Tai aina on hyvä olla myös kavereita laatikon reunalla jotka auttavat  kestämään päällepäsmäreitä.

Ärsyttävä nahkatakki

Olen yrittänyt ja yrittänyt, yrittänyt niin kamalasti ottaa omakseni tuota nahkatakkia joka vaihtui BigBrother talkshowssa parisen viikkoa sitten. Mutta ei, ei se vaan ole takki joka kuuluu minulle. Ensinnäkin olen huomannut sen olevan ohuempaa kangasta kuin edelliseni, eli viileämpi. Lisäksi se on erittäin ärsyttävä monella tapaa.

Yksi, taskut. Niissä ei ole vetoketjua (niinkuin edellisessä) ja kännykkäni tippuukin (useammin kuin normaalisti) maahan aina kumartuessani tai häslätessäni jotain muuta. Avaimetkaan eivät pysy siellä, eikä matkakorttilippukaan. Aivan vääränlainen takki siis minulle.
Voi kuinka kaipaankaan nahkatakkiani, toivottavasti shoppailuterapia auttaa tähän sydäntä raastavaan ikävään.
Ihana GinaTricot piristä päivääni ihanan värisillä pitkillä topeilla jooko?

Ainoa vaihtoehto kun valintoja on kaksi

Päätin lähteä käymään Sokoksen 3+1päivillä pitkän viikon päätteeksi. Ehkä palkitsemaankin hieman itseäni. Paikalle minut oli houkutellut muumimuki tarjous, Sosuli -muki vain 10euroa! Sehän olisi ollut aivan käsittämätöntä jos minä kaikista ihmisistä, olisin antanut tämän vain mennä ohitseni.

Suunnitelmana oli siis vain ostaa tämä yksi muki. Hieman olin harkinnut jopa kulhon ostamista seuralaiseksi. Paikalle päästyäni minut valtasi ahdistus ihmisvilinästä joten päätin vain napata mukin ja häipyä. Ei se sitten ihan niin sujunutkaan.

Tarjouksessa olivat myös kaksi muuta mukia joita en vielä omistanut. Tällainen odottamaton käänne sai minut hyppimään jalalta toiselle sillä en todellakaan tiennyt mitä tekisin. Minkä niistä kolmesta haluaisin eniten? Poliisimestari -mukin päätin antaa suosiolla jäädä hyllyyn, joten päätin tehdä sen mitä yleensä teen kun joudun valitsemaan kahden asian väliltä.

Otin molemmat.

Joten joulupukki jos olet jo kuulolla tahtoisin mukeihini myös niihin kuuluvat kulhot, koska nyt ne jäivät sinne hyllylle odottamaan tuloa kaappiini.