Maailmankaikkeuden pudottama

Maailmankaikkeudella tai sen jumalilla tais olla erittäin kivaa eilen sillä se halus masentaa mua joka paikassa. Edellisen ihanan päivän jälkeen olin jo valmiiksi synkistymässä tulevaan työpäivääni maailmankaikkeus halusi tehdä siitä vielä mustemman. Kaikki alkoi siitä kun lähdin kotoa. Sade päätti ilmoittaa itsestään ensin.

Ajattelin ensin ettei työpäivästä voisi tulla kamala sillä meillä oli yksi ylimääräinen ihminen töissä, mutta kyllä vain, oma mielentila voi vaikuttaa hyvinkin paljon aivan kaikkeen. Olin mielestäni hidas, tuotteet loppuivat kesken vastoin odotuksiani sekä maailmankaikkeus päätti leikitellä ironialla. Jos se nyt oikea sana tähän tapaukseen onkaan.

Siinä keskellä työpäivää, kesken ihanan synkistelyni, tuli asiakas tiskille. Kysyin mitä saisi olla ja hän halusi kreikkalaista salaattia lisätoivein, paljon fetaa eikä oliiveja. Taisin palvella selkeästi itse yhtä maailmankaikkeuden jumalista, sillä tuollaisen salaatin teen aina vain Camillalle. Teki mieli kysyä "laitetaanko katkarapuja päälle?" palvelun päätteeksi. Asiakkaan lähdettyä soitin itkukurkussa Camille ja ilmaisin ikäväni.

Seuraavaksi, ei se ei loppunut siihen, viedessäni maitokaappiin juustoista löytyneen kerman kävelin säilykehyllyn ohi mennessäni takaisin tiskille. Säilykehyllyssä, tonnikalapurkkien vierestä löysin toisen kuulumattomassa paikassa olevan tuotteen, pastapussin. Eikä minkä tahansa pastan vaan tricoli simpukka pastan. Siitä pastasta teen aina tonnikalasalaattia -Tuutikille. Ikäväni kasvoi entisestään sekä synkkyys, sillä haluaisin viettää aikaa enemmän Tuutikin kanssa, niinkuin ennen. Teetä juoden sekä rupatellen.

Tuutikki on yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni, sellainen harva joka on jäänyt vaikeiden aikojen jälkeenkin. Nykyään näemme enää hyvin harvoin sillä hänellä on kaksi ihanaa poikaa, ja minä käyn vuorotöissä joten yhteistä aikaa on vaikea löytää. Hänen takiaan söisin jopa valkosipulituorevoilla päällystettyä suolakeksiä.

Ikävän iskiessä veistään ja ripotellen suolaa haavoihini, jatkoin töitäni synkistellen. Onnistuin jopa viiltämään veitsellä itseäni sormeen sekä polttamaan kyynärpääni.

Kipu korvaa ystävän..

Valmistautuessani kotiin lähtöön mieleeni juolahti että taidan olla ainoa ystäväpiirissäni joka on sinkku. Pariton. Ilman sellaista jonka kanssa voisin tehdä yhteisiä ystävien kesken olevia pariskunta juttuja. Yhteisiä elokuvailtoja yms. Yksin en voi, olen vain kolmas pyörä.

En haluaisi poikaystävää mutta tällaisia tilanteita varten olisi hauska omistaa korvauspoikaystävä. Sellainen joka tekisi kanssani näitä pariskuntajuttuja ettei tarvitsisi vain harmitella.

::Maailmani kaikkeus::

Kaiken päivän aikana tapahtuneen synkistelyn vuoksi olikin ihana palata kotiin jossa minua odotti taas se pieni piristävä hyperventiloiva pakkaus. Maailmankaikkeus voi painua peiton alle yksin, minulla on seuranani sentään chihuahua.
Lämmin turkki vasten poskeani lievitti synkistelyä juuri sopivasti, että nukahtaminen oli vaivatonta. Kuka tarvitsee poikaystäviä (tai maailmankaikkeuksia) kun on chihuahuat sekä ystävät, joiden tietää ikävästä huolimatta olevan olemassa.
Kiitos ystävät että olette saaneet minut tuntemaan ikävää.