Ulkomaisia tosisarjoja on hauska katsoa, pystyy muodostamaan oman mielipiteensä ihmisistä. Ei ole mitään mielikuvia ihmisistä sillä he ovat tuntemattomia. Näissä suomalaisissa on se huono puoli että aina on mahdollisuus tutun naapurintytön hyppäävänkin silmien eteen. Ja nyt on käynyt niin aivan kirjaimellisesti.
Katson juuri Suomen Huippumalli haussa -ohjelmaa ja tosiaankin, siinä kisailee entinen naapurintyttö. Muistan kuinka olimme hänen siskonsa kanssa parhaat ystävät ja kolmisin olimme ainoat punapäät pihapiirissä. Hänen mumminsa pesi kerran minun suuni (oikeasti) saippualla kun haukuin omaa siskoani. Leijonakuninkaan katsoimme varmaankin tuhansia kertoja.
Nyt tämä joka seisoo edessäni ja katsoo minua television kautta, on nuori ja kaunis aikuinen nainen. Haluan pitää sen muistikuvan pienestä tytöstä leijonanasussa kuin myöntää ajan todellakin kuluneen ja itseni vanhentuneen.Ja aion pitää, vaikka televisio yrittäisikin muuttaa sitä, oman mielipiteeni kyseisestä naisesta. Onnea Eeville kamppailusta, pidän sinulle peukkuja täältä kotisohvalta ja syön kynteni jännityksestä!
--
Muuten kiukkuuntuneesta mielialastani johtuen tämä olkoon päivän ainoa avautuminen. Muuten voisi olla seuraavaksi luettavissa kirosanatulva ja sensurointiin ja piip -hälytyksiin olisi tarvetta.
