Miltä
tuntuisi elää maailmassa, jossa kaikki tulevaisuuteesi liittyvät asiat olisi
ennalta tiedossa. Vanhempiesi geenien, asuinympäristön sekä lähipiirin
vaikutteet osattaisi laskea koneella niin täydellisesti, että tietäisit mistä
pitäisit ja mistä et. Tulevaisuuden ammattisi ja opintosi olisi laskettu
tarkkaan, joita varten sinua valmisteltaisiin pienestä iästä asti. Myös tuleva
parisi paljastuisi sinulle 17 vuoden iässä, ja 21 vuoden iässä
avioliittosopimus solmittaisiin. Kaikki olisi tilastollisesti laskettu, eikä
sinun tarvitsi kuin vain olla onnekas kun saat asua Yhteiskunnassa jossa
virheitä ja yllätyksiä ei ole, eikä niitä edes sallita.
Emäntä oikaisee minua lempeästi:” Ette ole onnekkaita
Cassia. Yhteiskunnassa ei tarvitse turvautua onneen.” Nyökkään. Tietysti. Olisi
pitänyt tajuta olla käyttämättä sellaista vanhentunutta, epätarkkaa sanaa.
Nykyään on vain todennäköisyyksiä. Laskelmia siitä, miten oletettavasti jokin
tapahtuu.
Kirjan
päähenkilö Cassia asuu tulevaisuuden Yhteiskunnassa, ja on juuri täyttänyt
17vuotta ja saamassa tietää tulevan parinsa. Tähän asti Cassia on kuuliaisesti
elänyt yhteiskunnan antamien sääntöjen mukaan, Yhteiskunta päättää mitä ihmiset
syövät, kuinka pukeutuvat, missä työskentelevät ja missä kuolevat. Lukija saa kuitenkin jo alussa pienen
tunteen, ettei tyttö ole pystynyt täysin tukahduttamaan luomisen, haaveilun ja
oman ajattelemisen puoltaan. Ja kun hän näkeekin katsoessaan myöhemmin
Yhteiskunnalta saamaltansa mikrokortilta parinsa Xanderin, joka on hänen paras
kaverinsa, tietoja, ruudulle ilmestyy eri pojan kuva ja tiedot, hän alkaa
kyseenalaistaa enemmän Yhteiskunnan tietoja ja laskelmia.
Voiko jokin, mikä
on väärin, olla totta?
Ruudulle
ilmestyneet kasvot eivät nekään ole tytölle tuntemattomat, ruudulle ilmestynyt
poika on samassa piirissä elävä Ky, joka on kuitenkin poikkeava, tyyppi kenestä
ei koskaan voi tulla toisen ihmisen paria. Poikkeavat ihmiset ovat niitä jotka
tai joiden sukulaiset ovat tehneet aikaisemmin jonkinlaisen rikkomuksen, eikä
Yhteiskunta voi olla ottamatta huomion sellaista seikkaa, vaikka salliikin
heidän asuvan samassa piirissä muiden kanssa. Cassia kiinnostuu mysteerisestä
Kysta entistä enemmän, miksi hän on poikkeus ja miksi juuri hänen kasvot
ilmestyivät hänen ruudulleen. Oliko kyseessä virhe joita Yhteiskunnassa ei
juuri ikinä tapahdu, vai onko kyseessä sittenkin hänen optimaalinen
kumppaninsa?
Vaikka
samasta aiheesta on tullut monia kirjoja, kuten Nälkäpeli, Outolintu tai muut
sellaiset, suosittelen myös tutustumaan tähän kolmiosaiseen kirjasarjaan. Kirja
ottaa heti alusta mukaansa ja kuten toiset kirjat, tämä ei kuulosta kovin
kaukaa haetulta tai mahdottomalta tulevaisuudelta mielestäni. Nykyajan
digitalisaatio, virtualisoituminen, keinoäly sekä muut
teknologiseen liittyvät nousevat kehitykset ovat vain hyvää alustusta siitä
mistä kirjan Yhteiskunnassa on kyse.
Toisaalta
kuitenkin toivon että toisin kuin kirjassa, oma päätösvalta, kyseenalaistaminen
sekä niinkin pienet ja yksinkertaiset asiat kuten kirjoitustaito, säilyisivät
tulevaisuudessa. Vai mitä itse olet mieltä, onko parempi elää tilastollisesti
suunnitellussa tulevaisuudessa vailla mielikuvitusta, vai elää pitäen vielä
kiinni omasta päänpäällä olevasta haavekuplastaan ja sen eteen tehtävistä
valinnoista.
[Kursivoidut lainaukset
kirjasta]