Etanan aamusuihku

Misan ja minun aamulenkkipolulle on ilmestynyt viimeaikoina muitakin kulkijoita. Nimittäin etanoita. Tie on etanoista niin täynnä että itse meinaan kompastua joka toisella askeleella, kun Misan askeleet taas menevät sirosti niiden ohi ja ylitse. Tosin tänään aamulla Misa reagoi ensimmäistä kertaa maassa lojuvaan etanaan, pissasi sen päälle. Anteeksi etana. 

Etanoista tulee mieleeni aina Gordon Ramsayn – Pannu kuumana (The F word) ohjelman jakso, jossa Gordon keräsi lapsiensa kanssa kotipihasta etanoita ja valmisti niistä aterian. Mietin aina kuinka halpaa olisikin (jos etanoista pitäisin) ruokkia itsensä ”luonnon antimilla”. Nokkoset, voikukat, ketun leivät jne.

Etanoista eimiin. Tai siis Rillit huurussa (The big bang theory) roolihahmo Amyyn. Ensin olin skeptinen miten tämä uusi henkilö sopisi sarjaan, joka näin neljännen tuotantokauden alussa tulikin kuvioihin mukaan enemmän. Kolmannen tuotantokauden lopussahan Raij sekä Howard tekivät kokeilumielessä Sheldonille profiilin deittisivustolle joka lupasi löytää vastaparin. Ja se tulos oli Amy Farrah Fowle.

Kannattaa kurkata sarjaa jos ei ole sitä aikaisemmin katsonut, suosittelen. (SubTVltä tiistaisin klo: 20:00)

Amy:                    Ennen kuin tapasin teidät kaksi, käsin vessassa vain tarpeillani. Nyt on lisäksi sosiaalinen puoli.

Bernadette:        Kai olet ennenkin käynyt porukalla naistenhuoneessa?

Amy:                    Tuntemattomien kanssa. Kavahtuivat kun yritin jutelle pöntöltä pöntölle.

Bernadette:        Jotkut lyylit eivät välitä kaveerata kun on pikkarit kintuissa.

Ei vastauksia ilman kysymyksiä

Ajattelin paneutua tänään kunnolla kysymyksiin joita ihanaiset ovat minulle laatineet. Eli jos haluaa tietää jotain vielä minusta niin kysymyksiä tulemaan. Ehtii vielä!

Nyt tämä tyttö lähtee äidin kanssa lounaalle!

Rasti vailla ruutua

Polilla hoitaja kysyi tänään mielialaani. Rupesin pohtimaan olenko ollut muuta kuin - no vain ollut. Pohdin sitä vielä kävellessäni Misan kanssa metsässä. Kyllä iloitsen (vai iloitsenko) asioista ja olen toisinaan suruissani, mutta en tunne. Hymyilen jos näen oravanpoikasen ylittävän tien, ja nauran kun siihen on aihetta. Mutta tunnenko tosiaan niin, vai teenkö tunteita tavan vuoksi, koska ne kuuluu tehdä? Tai koska ne ovat vain tunteita joita tunnetaan. Mutta miten ne tunnetaan? Tunnenko jos epäilenkin?

Asiat mitkä olisivat ennen liikuttaneet minua, eivät juuri hetkauta suuntaan tai toiseen. Kuten olemassa olonikin, tunteenikin tuntuvat vain joltain. Tuntuu kuin olisi vain kädestä toiseen siirtynyt esine joka vain on paikallaan ilman kummempia tarinoita. Ei sitä ihan viitsi heittää poiskaan muttei siihen tunteitakaan liity. Se vain on. Jokin. Jotenkin. Jonkun vuoksi.

Mutta miksi?

Toiset hukuttavat itsensä lääkkeisiin ja alkoholiin, käyvät kumartamassa posliinijumalaa tai juoksevat raekuuronkin sataessa. Rikkovat ihonsa, itkevät silmät punaisiksi, huutavat, lyövät –näyttävät pahan olonsa. Joskus ajattelen että se olisi helpompaa jos yhä tekisin niin, näyttäisin suoraan miltä tuntuu toisinaan, itkisin viikon sen vuoksi että joku on roskannut lähimetsän koulukirjojen silpuilla. En vain osaa enää. Nykyään vain olen. Esine, puunrunko, lehti ilmassa, sammal. On vain koska se on, ilman syytä miksi. Se on vain aina ollut, ketä kiinnostaa lopulta miksi.

Ei syöminen ole minulle mikään ongelma, te vain teette siitä ongelman.

Päivän kuva-arvoitus -Etsi koira

Vesiraja rikkomus

Olen aina ollut huono pitämään shortseja. Hameet ja mekot ovat menneet sillä niiden alle on voinut aina laittaa sukkahousut. Nyt on katukuvassa yleistä tämä myös shortsien kanssa. Niimpä siitä rohkaistuneena päätin kaivaa vuosi (tai kaksi) GT ostamani shortsit ja totutella tähän uuteen tyyliin. Suunnitelmissa oli tarkoitus esitellä housuja ihmisten ilmoilla kun kävisin apteekissa, mutta lopulta uskaltauduin vain lähi Alepaan. Ja hurja, kukaan ei katsonut minua kummaksuen tai nauraen. Tuskin kukaan edes vilkaisi! Tähän on jo totuttu, joten mitäpä minäkään sitä kummaksumaan.

Näin olin siis liikenteessä tänään. Vielä aion uskaltautua (autolla) vanhempieni luokse. Isä varmaan pyörittelee päätään ellei jopa nauruun retkahda. Kaikkea sitä on kokeiltavakin, jopa muodin perässä juoksemista. 

Ukkonen

Jaha.

Ulkona ukkostaa. Ei siinä sitten muu auta kuin ottaa Misasta mallia. Kääntää kylkeä ja piiloutua peiton alle. Ei olla sitten vähään aikaan ulos lähdössä. Iltasanomien sadetutka valehteli tai sitten mä en osaa katsoa sitä tarkasti.

Ja eilen illalla vielä kirjotin;

Onko vihdoinkin kesä kun pärjään vain hupparilla ulkona? Vielä kun saisin upottaa paljaat varpaani rantahiekkaan ja juuri ajettuun nurmikkoon. Siitä se kesä on sitten lopultakin alkanut. Tuntuu omituiselta että kesä on täällä taas, vastahan oli syksy, joulu, kamalat pakkaset ja lunta. Nyt on vain tuoksuja, kieloja, käsiä auringon suojana, väheneviä vaatteita ja käsiä ilman sormikkaita. Minua vastaan kävelee ihmisiä shortseissa ja t-paidoissa, aurinkolasit silmillä ja nauru huulilla. Häpeilen hupparini kanssa mutten vielä uskalla sitä riisua, taidan olla takatalven varuilla vielä elokuussakin.

ps. jos haaste ei vastannut tarpeeksi mieltä askarruttaviin kysymyksiin elämästäni ja minusta itsestäni, olen toteuttamassa kysymys&vastaus-postausta, joten kysymyksiä vain tännepäin.

Haaste

"Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their

"tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and

link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag

to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you."

Kiitos Kay ja Appelsiiniprinsessa <3

KAYN KYSYMYKSET:

1. Kolme parasta asiaa sinussa?

* Jaa-a.. mun koira. Kyllä se on paras asia minussa.

2. Kadehditko ketään?

* En tiedä, kadehdinko muuten kuin vain saavutusten kohdalla? Jos joku onkin älyttömän lahjakas siinä mitä minä tykkään tehdä ja saa kehuja niin silloin.

3. Pidätkö asiat usein sisälläsi vai pystytko puhumaan niistä helposti?

* Enemmän pidän sisälläni kuin puhun.

4. Viimeisin kuulemasi kehu?

* Eilen äiti kehui kun olin syömässä kasvis Mc’Feastia haisulin kanssa. (Joka oli muuten pahaa, pitäydyn kalassa)

5. Haluaisitko koskaan olla taas ala-asteikäinen ja tehdä kaikki asiat toisella tavalla?

* Toisinaan. Voisin mennä huutamaan vanhemmille naaman eteen et ”isi ja äiti must tuntuu et mul on adhd yms keskittymishäiriö. Voidaanko mut testaa et koulu ois helpompaa mulle enkä ois tyhmä?”

6. Mikä on paras taitosi?

* Turhien pikkuasioiden muistaminen? :D

7. Nimeä viisi esinettä, joita varmasti kosket päivittäin.

* Kännykkä, vedenkeitin, miniläppäri, avaimet ja koiran talutusremmi.

8. Kuinka kauan aikaa menee aamulla laittautumiseen?

* Jos en tekis siinä samalla tuhansia muitakin asioita niin varmaan max 15 min? Aina tosin siinä laittautuessani mietin kuinka turhaa se loppujen lopuksi on.

9. Mikä eläin olisit ja miksi?

*Koala? Saisin nukkua puussa kokoajan. Tai siili.

10. Onko sinulla tapoja, joita on vaan pakko toteuttaa?

* Vaatteiden viikkaus pyykkikoriin. Jos joku muukin tekee näin niin saa vapaasti ilmoittaa!

11. Paras elokuva koskaan?

* Disneyn Pieni Merenneito

APPELSIINIPRINSESSAN KYSYMYKSET:

1. Mikä disney-hahmo olisit?

* Pieni Merenneidon Ariel tai Peukalo Liisa.

2. Mitä ajatuksia lähestyvä kesä sinussa herättää?

* Lämpöä. Kukkia. Kävelyitä ilman kenkiä. Hyviä asioita. Sitten toisaalta myös ahdistuksia. Muiden odotuksia.

3. Minkä maagisen ominaisuuden, taika-/supervoiman ottaisit, jos saisit valita?

* Tätä tuli mietittyä pitkään kun Siskoni on noita –tv sarja tuli telkkarista. Ja edelleen ottaisin sen Pruen/Paigen voiman, tavaroiden liikuttamisen. Mut toisaalta kyl.. äh. Saanko testata kaikkii yhden päivän ni kerron sitten vastauksen?

4. Edessäsi on iso klöntti muovailuvahaa. Mitä muotoilet siitä?

* En ainakaan tunge sitä suuhuni kuten joskus pienenä tein. Tai pienenä ja pienenä, ala-asteella taisin olla.. Tekisin monta pientä klönttiä ja tekisin niistä jotain. Oi mitä mahdollisuuksia muovailuvaha antaakaan..

5. Mikä toisessa ihmisessä herättää sinussa voimakasta kateutta?

* Lahjakkuus. Sellainen joka ihmisellä on vain syntyessään.

6. Oletko enempi äidin- vai isintyttö?

* Ehkä isin, ainakin pienenä olin. Humalaisten riitojen kaikuessa korviini mietin aina että muutan isin kanssa asumaan jos ero tulee. (5vuotias ja miettii avioeroja..)

7. Suhteesi alkoholiin?

*En käytä. Alkoholi ei vain sovi mulle. Enkä tykkää maustakaan. Muiden juomiseen en puutu mut liian humalaiset ihmiset pelottaa ja ärsyttää mua.

8. Jos saisit loppuelämäsi ajan syödä enää yhtä ruokaa, mikä se olisi?

* Viiliä.

9. Tilaat pitsan. Mitkä neljä täytettä valitset?

* Katkarapu, ananas, öö.. sipuli, öö.. mitä kaikkia täytteitä niissä ees on vaihtoehtoina?

10. Jos saisit valita mitä tahansa, kuinka juuri nyt hemmottelisit itseäsi?

* Menisin nukkumaan vaahtokylpyyn.

11. Sinulla on enää kolme vuorokautta elinaikaa. Miten käytät ne, mitä teet?

* Varmaan aika lailla kuin tähänkin saakka. Olen ja menen vain. Hieman vähemmän stressaisin. Juttelisin pitkään ja suoraan elämässäni olleille ihmisille. Niin monta kysymystä jo nyt putkahtaa mieleen parille entiselle poikaystävälle..

OMAT KYSYMYKSET

1.       Keneltä on viimeisin viesti kännykässäsi?

2.       Mielestäsi kaunein puu?

3.       Jos saisit päivän kokeilla jotakin ammattia mikä se olisi?

4.       Mitä ruoka-ainetta et voi sietää tietämättä siihen täysin syytä? Tai josta on tullut traumoja?

5.       Lempikirjasi/kirjailija?

6.       Pitkäaikaisin ystäväsi?

7.       Onko sinulle koskaan sattunut niin ettet ole pitänyt/ymmärtänyt esim. pinnalla olleesta elokuvasta yms vaikka muut ovat? Jos on niin mistä?

8.       Ensimmäinen aukaisemasi internetsivusto?

9.       Millä värillä värjäisit hiuksesi jos uskaltaisit?

10.    Mihin ottaisit tatuoinnin? Ja millaisen?

11.    Kännykkäsi soittoääni?

HAASTAN:

Kafi

Cami

Janna

Ipana

Mievaan

Atsume

Jenna-Marika

Nouy

Välähdyksiä elämästä

Elämä vilahtaa silmien ohitse kun tietää kuolevansa. Näin se ainakin kuvataan elokuvissa ja kirjoissa. Itselläni vilahtelee muistokuvia ja tuoksuja päivittäin, viime aikoina muistoja on palannut mieleeni enemmän kuin kaikkien elinvuosien aikana. Jos olisin taiteilija, tämä vuosihan olisi ikäni puolesta optimaalinen tavaroiden pakkaukseen ja hyvästien jättämiseen. Liittyisin samaan seuraan Amy Winehousen, Jimi Hendrixin ja Curt Cobainin kanssa.

Aamulenkillä nenääni iski pihkan tuoksu, palasin viidennen luokan kevät juhliin, jolloin luokkamme seisoi ulkona laulamassa eläkkeelle jäämässä olevalle rehtorille ”käy ahon laitaa..”

Toissapäivänä käveltiin Misan kanssa valkovuokkojen keskellä ja palasin kesään kuusi vuotta sitten.

Mitähän muuta mieleeni vielä piirtyy ennen loppua. Minun onnellani tietenkin elän vielä seuraavat satavuotta muistoja katsellen.

Koskaan ei kysytä jaksatko, todetaan vain että on jaksettava.

Lämpötilavaihtelut

Kävin Linnanmäellä, aamulla löysin itsestäni useita mustelmia. Kieputin taisikin kieputtaa sitten kunnolla.

Eilen kylmempääkin kylmempi olo valtasi kehoni. Se oli paljon kylmempi kuin talvella tuntemani. Ja se valtasi minut sisältäpäin. Eipä ihme, kotiin tultuani mittasin kuumeen ja hups heijakkaa, asteita enemmän kuin painoa kropassa. Yöllä kylmyys vaihtuikin hikoiluksi.

Tämä päivä onkin sairasteltu sairaammin kuin muistan. Syömistenkin kohdalta. Heräsin vasta 10 jälkeen viemään koiran ulos ja siitä suoraan verikokeisiin. Verenottaja täti selitti jotain huonommasta teipistä, minä toivoin vaan pääseväni nopeammin pois, teippiä tai ilman teippiä. Tuloksena kädessä se ”huonompi” teippi mikä pois otettaessa tuntuu enemmän kuin se ”parempi” teippi. Pitää alkaakin siis vertailemaan teippejä ajankulukseni. Tai sitten ei.

Kaupassakaan en jaksanut labrojen jälkeen käydä, ajattelin että onhan siellä viiliä, kyllä minä pärjään. Viili naamaan ja päiväunille. Siinä heräillessäni kaupassa käymättömyys kadutti, sillä kuppikeitto olikin niin pahaa kuin muistin. Turha siinä enää harmitella, tekemättä jäänyt oli jo jäänyt tekemättä.

Kylmyys on taas vaihtunut hikoiluksi joten eiköhän ole taas aika käpertyä peiton alle. Jos huomenna yrittäisi uudestaan.

Ulkopuolinen määrää tahdin

Klo: 09:00

Postilaatikosta oli eilen kolahtanut lattialleni lappu jossa ilmoitettiin huoltomiesten tulevan tänään tekemään asuntooni jonkunlaisen kosteusvauriokartoituksen (?) siinä kello 8.00–15.00 välillä. Jos en ole kotona he käyttävät yleisavainta ja tällöin eläimet on lukittava eri huoneeseen.

Nyt olen siis teljettynä kotiini vain odottamaan ja odottamaan. Ulos en voi lähteä ilman Misaa joten kaupassa käyntikään ei onnistu. (Toimittaiskohan joku ruokapalvelu Misalle 20g jauhelihaa tänne?) Labrakokeetkin piti ottaa mutta ehtiihän sen huomennakin.

Klo: 12.45

Eikä ne oo vieläkään tullu. En viitti alkaa syömään mitään, koska ei ois mukava puputtaa jotain samalla kun ihmisiä tulee tutkimaan jotain paikkoja, plus mulla ei ole Misalle mitään niin olisinpa erittäin itsekäs ja ahne jos itse söisin ja se ei saisi mitään! Ja ei täällä olekaan mitään muuta kuin salaatinlehtiä, eikä edes salaatinkastiketta, niin väännä niitä sitten. En voi pyytää ketään tuomaankaan kaupasta jotain, sillä silloin olisi tiedettävä mitä kaupasta haluaa, ja minä en tiedä.

En viitti pyykkiäkään ruveta pesemään jos se jotenkin haittaa niiden tutkimista, ja siivoomista en viitsi aloittaa sillä mun tuurilla ne tulee just heti sillon.

Ateriapalvelu koirille voitaisiin kehittää tällaisia hetkiä varten.

Asiat voisi varmaan tehdä helpomminkin mutta milloinpa elämä olisi helppoa kenellekään.  Paitsi Misalle.

Väliaikainen vaalennus

Ärsyketekijät ja niiden hoito

Kun hitaat ihmiset kävelevät keskellä tietä.

Kun vatsa ei toimi aamulla (kun se toimii niin naapurit saavat kuulla poikasaunoo melodialla toisen version).

Kun illalla menee uniasentoon ja uni ei tule.

Kun kiihdytyskaistalla ihmiset eivät kiihdytä.

Kun polikäynneille mentäessä on mietittävä mitä pukea päälleen eli mitkä vaatteet saa myös nopeasti pois. 

Kun kotona peilistä katsoo ihan siedettävä, ulkona se sama on muuttunut hirvittäväksi.

Kun salaattia tehdessä kurkkupaloista tulee erikokoisia.

Kun siitepölyallergia päättää iskeä uudestaan.

Kun kylään mentäessä pöydälle isketään kaikkea mahdollista ’varmuuden vuoksi’. -Lopputuloksena suurin osa jää syömättä. (kevätkääryleet, lihahyytelöt, ym voi hankkia sitten seuraavalla kerralla)

Kun joutuu ottamaan Rennietä aamupalaksi.

Kun uusi finni puhkeaa juuri kun pääsi eroon edellisestä.

Onneksi päivissä on ollut hetkiä jotka helpottavat. Saavat nauramaan ja tuntemaan, saavat palaamaan siihen hetkeen kun ärsytystä ei ollut. Onneksi niistä on tajunnut ottaa kuvan todistukseksi. Helpompi palata ja muistaa ärsytyksen hetkellä, että jo pieni asia voi saada iloiseksi.

::Valokuvapidike - kynäteline - hammasharjamuki - aurinkopaneeli..::

::Niiskuneidiltä <3::

:Kun sitä aamulla _yrittää_ katsoa vain sähköpostit..::

:: Niiskuneiti ajatuksissani aloitan aamun::

Puuroutuneita unia

Unet on välillä outoja. Okei aina. Ainakin omani. Jotenkin ne kuitenkin tuntuvat liittyvän juuri sen hetkiseen elämääni, ja viime yönä olinkin unessani kokeilemassa töihin paluuta. Olin ensimmäisenä paikalla, aamuvuoro kun oli ja laskeskelin kassakaappia. (Mitenköhän sinnekin olin päässyt?)

Lopulta kun toiset tulivat (ihmeen paljon ihmisiä aamuvuorossa ajattelin) katsoivat jokainen heistä minua päästä varpaisiin ja takaisin. Kävin pomolta kysymässä menenkö auttamaan leipäkuormien purkamisessa vai jotain muuta. Hän katsoi minua pitkään ja tokaisi, ”sun on ensin syötävä puuro ennenkuin aloitat työt”. Mietin ettei minulla mitään puuroaineita mukana ole että mitä minä sitten muka tekisin. En voi teetäkään keittää kun ei ole maitoa. Ja siinä samassa huomasinkin taukohuoneen pöydällä olevan ties millaisia aamupalatarvikkeita, muroista leipiin, maidoista viileihin, hedelmistä kasviksiin ja tunsin kuinka silmäni levisivät lautasen kokoisiksi. Ei, ei puuroa.

Olisin tahtonut ottaa unessani muroja mutta pomo oli käskenyt puuroa ottamaan joten en uskaltanut edes koskea muroihin. Otin eteeni n. puolen desin kokoisen kulhon ja laitoin siihen puurohiutaleita. Ja istuin siinä. Halusin töihin ja siinä minä istuin kuppi edessäni. Apulaispäällikkökin tuli tarkastamaan että kai pomo sanoi minulle puurosta, minä olin vain joo ja näytin kuppiani.

En tiedä sainko syötyä puuroni ja miten minun töihin paluuni jatkui sillä heräsin. Hetki oli mietittävä oliko se todella tapahtunut. Ja uskaltaako sitä edes astua jalallaan töihin edes puhumaan töihin paluusta. Yritin eilen jo päästä töissä käymään katsomassa pomoani mutta ahdistuskohtaus autossa ei päästänyt minua kääntymään töihin meneville teille.

Onneksi meillä töissä on aina niin kiire ja hoppu ettei siinä kukaan ehtisi edes vahtia kenenkään syömisiä. Kunhan ollaan ajoissa paikalla ja tehdään työt mahdollisimman nopeasti valittamatta. Vain tehot ovat työtä tärkeämmät.

Muistamisen merkki

Kun päivissä ei ole rytmiä, todellisuus ja unimaailma sekoittuvat helpommin toisiinsa. Miettiköhän ihmemaan Liisa oliko se unta vai totta kun putosi kaninpesään. Tulipahan mieleen että se kirja pitikin lainata kirjastosta.

Muutama yö sitten näin unta että rappukäytävän ilmoitustaulu oli siivottu, se oli aivan tyhjä. Aamulla ulkoilemaan lähtiessä olikin pohdittava tovi, olenko todellisuudessa vai unessa, kun ilmoitustaululla olikin papereita. Ja viime yönä olin syöttänyt isille muumisuklaapatukan, nyt aamulla se oli vieläkin eteisessä. Lisäksi ihmettelin miksi minulla on punaista sormissani, kunnes muistin eilen lakanneen kynteni. (Hyvä lakata kynsiä joita ei edes ole.)

Joskus on vedettävä rasti seinään kun olen ottanut lääkkeeni, vain jotta minulla olisi todistusaineistoa. Jos vaikka epäilen myöhemmin tekemisiäni. Kun vaan muistaisi välillä mikä rasti olikaan se tämänpäiväinen. Vai oliko sitä edes.

Onneksi sentään kirjan lukeminen ja ristikoiden täyttäminen onnistuvat. Ne eivät vaadi muistamista, kirjassa oikeaa kohtaa on näyttämässä kirjanmerkki ja ristikoissa kynä on merkannut jo aivojeni ratkaisut.

Ei kolmea ilman kahta

Viikonloppu on ohitse ja normaali arki on taas aloitettava. Eli siis tämä normaali lusiminen sohvalla/sängyssä. Arki eroaa viikonlopusta vain sillä että saan välillä nukkua (siis lojua) sängyssä pidempään. Välillä koen epäonnistuneeni jos aloitan päiväni aivan liian aikaisin. Ja ehkä päivät menevät kukin aivan niin kuin edellinenkin päivä. Ei mitään muutoksia, ei stressiä, ei mitään miksi pitäisi huolehtia. Muuta kuin Misan ulkoilutus. Tosin onhan se kiva kun vaatelapussa ja vaa-assa toisinaan vilahtaa samanlaisia numeroita. Harmi vain ettei kengännumeroaan voi pienentää.

Mutta viikonlopusta.

Nyt on nähty Nälkäpeli, joka osoittautui ihan kelvolliseksi. Ehkä olisin odottanut enemmän, jos kirjat olisi tullut luettua. Nyt se oli sellainen, katsottava. Imi mukaansa vaikka alku olikin pitkäveteinen ja hieman sekava.

Nyt on testattu picnikin uudet salaatit. Tai uudet ja uudet. Pari täytevaihtoehtoa poistunut ja salaattipohjaan tullut muutoksia, pähkinöiden osalta paremmat –sillä ne poistuivat, mutta siihen se jäikin. Mielestäni salaatissa kuuluisi olla kurkkua ja tomaattia luonnostaan, eikä vain salaatinlehteä. Tosin pakko myöntää, olen jo aika lailla kyllästynyt salaattiin.

Nyt on testattu Mc’donaldsin kalahampurilainen, voiton vei kyllä Hesburgerin versio. Sämpylä oli sileä kuin vauvan peppu. Harmi vain että vauvan pepussakin on enemmän täytettä kuin tuossa mäkin hampurilaisessa.

Huomasin myös viikonloppuna omistavani aivan liikaa takkeja. Nyt kun sain hankittua sen kadotetun nahkatakin tilalle korvaavan, en tiedä mitä tekisin tuolla toisella. (Mainostus: Onlyn musta xs nahkatakki myytävänä 20€) Sitten löysin vielä vanhan kevät/syystakin hyllyltäni ja lopulta siitä tuli koiranulkoilutus takki. Jännittyneenä odotan kuinka monta ylimääräistä takkia löydän sitten kun ilmat lämpenevät ja kaivan kesätakkini esille.

No onpahan ainakin jotain mitä jännittää kesän koittaessa. Ehkä tämä tasapaksuinen arkikin olisi loppunut siihen mennessä.

Saisi vain tulla nopeammin. 

Tämä on totta

Siis Autot –aiheisia kananugetteja. Oli pakko ilmoittaa heti asiasta siskolleni, sillä Brandon on hulluna autot hahmoihin (Martti taitaa olla suosikki) ja ties vaikka heidän lautaseltaan tällaisia löytyisi vielä joskus. Ketsupin kera tietenkin.

Heti kun pakastealtaista löytyy perhosen ja muumien muotoisia kala-/kasvispihvejä tulee pakastimeni varmaan kokeilemaan äärirajojaan. Onneksi se on niin tyhjä että huutaessa kaiku kuuluu.

Siskon kanssa juteltaessa tuli puhe myös kesäsuunnitelmista, ja päätimme varata liput PoriJazzeille. Siskolleni tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta mutta minulle on! Roadtrippiä siis tiedossa heinäkuussa. Niin ja tietysti Emeli Sandé.

Eksyinpähän taas kesäajatuksella H&M sivuille ja tilasin itselleni uudet bikinit. Ihme kyllä ei yhtään mustia koriin tippunut vain värikkäitä. Pian pitää varmaan etsiä suurennuslasin kanssa mustia bikineitä laatikoistani, ainakaan niitä ei nopealla vilkaisulla löytynyt. Noh, ehkä parempi käyttää värejä. Kesällä ihoni loistaakin kuin valkoinen uv-valossa siirtyen lopulta keitetyn ravun punaiseen.

Ja lopuksi Myyn ja Haisulin päivän kootut. (Ikäähän meillä oli yhteensä se melkein 50..)

Plus sinne Raxiin me ei enää ikinä eksytä.

Teki mieli mennä tunkemaan sille pulla nenän eteen ja kysyä ”noh, eikö oikein maistu!”

Pitäisiköhän meiän mennä päivystämään vessoille?

Mennään sanomaan sille pojalle, että sen on annettava kosteuspyyhkeitä kun se ei osaa panna kunnolla! Ihan yli reunojen et tahmaa sormet. Keskittyis panemaan huolellisemmin!

Miten voi olla kapeampi lantio mut haarojenväli suurempi?

No ku sulla on ilmavampi aukko! Ilmanvaihtokanavasi raajoissasi on suurempi.

Mut jos oikee käsi haluu omenan ja vasen juosta portaat, ni mikä olikaan se oikea? Ja saako jalat liittyä mukaan tappeluun?

Kuplat lähtivät oikeaan suuntaan

Mitäpä muuta eilisestä voi sanoa kuin että oli onnistunut päivä, ja kiitos siitä taas kuuluu Haisulille. Voihan sitä aurinkoakin kiittää myös, ei ollut yhtään huonompi päivä näyttää kasvonsa.

::"Eiii en jaksa vielä nousta:":

Helsinki oli täynnä mitä värikkäimpiä ihmisiä ja itse tunnuin haalistuvani heidän sekaansa persikanvärisine housuineni. Harmitti etten ollut ostanut pinkkejä housuja, tosin tämä keskitiellä kulkeminen sopii varmaan paremmin minulle. Mieluiten hieman haaleana takana kuin räiskyvänä edessä.

Ja nyt on uutuusjäätelömaut maistettu, laktoosittomia vaihtoehtoja olikin tullut niin huimasti että sormia olisi riittänyt vielä laskettavaksi valikoiman jälkeenkin. Nyt vuorossa oli irtojäätelönä kuningatar maku ja ihan ok. Onhan se kiva ettei aina tarvitse vain sitä yhtä ja samaa makua tunkea suuhunsa.

::Haisuli sai Misankin vapputunnelmaan::

Kaupan kautta ja patonki kainalossa lähdimme kohti kotiani ja vastassa odottikin hyperventiloiva koira. Haisulin oli pidettävä Misaa pyllystä kiinni jotta pysyisi paikallaan kun yritin laittaa pantaa jotta pääsemme kävelylle. Ja loppuillan Misa olikin kiinni Haisulissa että parit matkamuistokarvatkin taitavat vielä löytyä vaatteista.

::Skoolattiin muumilimulla::

::Salaatista tuli ruma :( ::

Ilta meni taas yllättävän nopeasti vaikka emme juuri tehneet mitään erityistä. Puhaltelimme tuoksuvia saippuakuplia parvekkeella naapureiden iloksi, söimme, katsoimme Monsterit Oy:n sekä pari jaksoa muumeja. Ja kappas kummaa yhtäkkiä olikin aika lähteä, Misan harmiksi, viemään Haisulia kotia kohti selvittämään pöytäliinakaavoja.

::Nimipäivä lahja Haisulilta <3::

::Tuoksuvat saippuakuplat::

Oli siis aivan ihana vappu. Kotiinpäin kun ajelin, aurinkokin päätti lopulta laskea kasvonsa kauniisti, ei siinä voinut kuin kiitoksen lausua. Taisi olla sekin tyytyväinen päiväänsä.