Elämä
vilahtaa silmien ohitse kun tietää kuolevansa. Näin se ainakin kuvataan
elokuvissa ja kirjoissa. Itselläni vilahtelee muistokuvia ja tuoksuja
päivittäin, viime aikoina muistoja on palannut mieleeni enemmän kuin kaikkien
elinvuosien aikana. Jos olisin taiteilija, tämä vuosihan olisi ikäni puolesta optimaalinen
tavaroiden pakkaukseen ja hyvästien jättämiseen. Liittyisin samaan seuraan Amy
Winehousen, Jimi Hendrixin ja Curt Cobainin kanssa.
Aamulenkillä
nenääni iski pihkan tuoksu, palasin viidennen luokan kevät juhliin, jolloin
luokkamme seisoi ulkona laulamassa eläkkeelle jäämässä olevalle rehtorille ”käy ahon laitaa..”
Toissapäivänä
käveltiin Misan kanssa valkovuokkojen keskellä ja palasin kesään kuusi vuotta
sitten.
Mitähän
muuta mieleeni vielä piirtyy ennen loppua. Minun onnellani tietenkin elän vielä
seuraavat satavuotta muistoja katsellen.
Koskaan ei kysytä jaksatko, todetaan vain että on jaksettava.
