Kolmekymmentäpäivää kuvina - Day16

A photo of you at the last party you went to – Kuva viime juhlista joissa kävit

Viimeiset juhlat joissa kävin, oli tammikuussa “siskoni” synttärit, ja niistä julkaisinkin jo kuvan. Joten otin hieman taaksepäin ja palattiin viime kesään ja siskonpoikani rippijuhliin. 

Edustava kuva ja sitä rataa..

ps.Kyllä, siskollani ja minulla on dogibagit käsissä, kai sitä juhlista jotain on otettava mukaankin. Onnistuinpahan vain sitten kompastumaan kotiportailla niin että käsissäni ollut voileipäkakun pala rämähti maahan. 

pps. Hyvää nimipäivää minulle, sekä Mirpulle ja Mialle !

EDIT: Tulipahan huijattua, nyt kun nimipäiväsankaria tosiaan mietin, niin viimeiset juhlathan ennen tammikuuta oli Mirpun synttärit, jonne piti pukeutua Rock teemalla. Aijaijai nämä oli ihanat. Jos olisin vain uskonut Mirppua ja ottanut Misan mukaan juhlintaan, ei iltani olisi loppunut niin lyhyeen. Näitä lisää.

Koko haasteen lista ja aloitus.

Kevät toi kevät toi.. Converset!

Nyt on kevättä rinnassa ja myös saatu vaatekaappi samoille linjoille. Tai sinne kaappiin oikeastaan heitettiin ne paksummat kaulahuivit ja lapaset, ja pois otettiin ohuemmat versiot. Sunnuntaina ulkoilutin nahkatakkiakin ensimmäistä kertaa. Kesä tulee.

Tarkoitus oli tehdä muutakin kevät hommia, tai vielä oikeastaan noita muutto hommia molempien koirien ollessa viikonloppukyläilyillään, mutta suunnitelmat muuttuivat kun isä soitti ja muistutti auton renkaiden vaihdosta. Noh, ehtiihän sitä myöhemminkin viemään tavaraa kellariin, yksinasujan onni, rojut voi lojuta paikallaan vaikka kuinka pitkään eikä kukaan valita.

Sunnuntaina käytiin Haisulinkin kanssa elokuvissa katsomassa elokuva Vieras (parempi mitä odotin mutta aika ennalta arvattava) ja olihan siinä samalla käytävä kaupoissakin pyörimässä.

Olen nyt ihastunut täysin persinkan värisiin vaatteisiin (vai millä nimellä sitä väriä voi kutsua) että ne oikein kutsuvat minua luokseen. Noh, saapahan vaatekaappi muutakin sisäänsä kuin ainaista mustaa väriä. Ehkä.

::Houkutti tuollainenkin..::

 Kenkäteline ja Converse –kokoelma kuitenkin pääsi kasvamaan persikka värillä ja ah nyt niitä on kolmet! Tarkoitus oli hankkia matalavartiset, mutta koska niitä ei löytynyt, lähtivät nuo mukaan. Himoitsin samalla mustia ballerina versioita.. Aijaijai..

Lempikengät pysyvät samoina aina vaan, väri vain vaihtuu mutta merkkiuskollisena pysyn. Ja näitähän en ole koskaan suostunut feikkeinä ostamaan vaikka puolet halvemmalla saisi. Lottovoitto tänne sillä on vielä muitakin värejä ja malleja, joilla tosiaan tahtoisin kokoelmaani kasvattaa. 

Marian Keyes – Mercy Closen mysteeri

   

On ihanaa taas seurata niin tutuksi tulleen Walshin perheen elämää, tällä kerralla nuorimmaisen Helenin silmin. Perheen elämää on voinut seurava kirjailijen aikaisemmissakin kirjoissa.

Naura Clare Naura kertoi  nimensä mukaisesti Claren elämästä. Siitä kuinka sairaalavuoteella vastasyntynyt sylissään hän kuulee mieheltään tämän rakastuneen toiseen naiseen. Siinä sitten pakataan kimpsut ja kampsut ja palataan takaisin vanhempien luokse. Jossa odottaa yksi jos toinenkin oivallus ja ihminen. 

”Heti kun elämääni ilmaantuu vähäisinkin huolenaihe, Vastuuntunto sulkeutuu aivojeni kylpyhuoneeseen eikä suostu tulemaan ulos, ei vaikka Velvollisuus ja Kunniallisuus häntä miten houkuttelisivat. Siellä hän kyyristelee lukkojen takana, kunnes kaikki traumat ja draamat ovat ohi”

Rachelin Loma liippasi kirjailijan mukaan läheltä hänen omaa elämäänsä. Rachel joutuu huumevieroitukseen, paikkaan jonka hän luulee olevan täyskylpylä kuuluisuuksineen, mutta joutuukin pettymään. Ja hoitosopimuksen allekirjoituksella hän on sidottuna hoitoihin joita hän ei omasta mielestään tarvitse. Hoidossa hän kuitenkin tapaa toisiakin riippuvaisia sekä muita ongelmiensa kanssa kamppailevia.  

”Mikä saa tuon naisen kuvittelemaan olevansa joku asiantuntija näissä jutuissa? ihmettelin ärtyisästi. Hän on pelkkä hiton sairaanhoitaja. Paras kun tyytyisi vain tunkemaan kuumemittareita ihmisten takapuoleen!”

Enkelit kertoi vuorostaan Maggiesta joka oli kyllästynyt elämäänsä ja avioliittoonsa. Kaikkeen tyytymättömänä ja töistään irtisanottuna hän lähtee ystävänsä luokse Los Angelesiin missä kaikki ovat kauniita ja laihoja. 

”Saavumme hetken kuluttua Los Angelesiin. Olkaa hyvä ja varmistakaa, että istuimenne on pystyasennossa, että painatte alle viisikymmentä kiloa ja että teillä on erinomaiset hampaat.”

Kuuleeko kukaan kertoi taas Annasta, ja hänen koettelemuksistaan palattuaan pahoin itsensä loukanneena vanhempiensa luokse. Hänen miehensäkin tuntuu kadonneen ja miehen elämästäkin paljastuu kirjan myötä lisää yllätyksiä. 

”Toistaiseksi kukaan ei ollut vielä kehdannut olla töykeä minua kohtaan, mutta tuskinpa tämä kiltteys ikuisuuksiin jatkuisi, joten parasta käyttää sitä hyväkseen nyt.”

Ja nyt tämä ihana uutuus Mercy Closen mysteeri kertoi tosiaan nuorimmaisesta Helenistä. Helenin etsivätoimisto, joka käynnistyi Kuuleeko kukaan –kirjassa jatkaa kulkuaan ja nyt on etsittävä kadonnut artisti. Oma elämäkin tuntuu olevan yhtä etsimistä siitä kuka on, ja millä mielellä herätään seuraavaan päivään. 

”Pidin ajamisesta. Se tuntui samalta kuin olisi ollut jonkinlaisessa kuplassa. En ollut  enää siellä, mistä olin lähtenyt, enkä vielä siellä, minne olin menossa. Aivan kuin olisin lähtiessäni lakannut olemasta olemassa, ehkä palaisi ennen kuin saapuisin perille, ja tällainen olemattomuuden tila tuntui hyvin miellyttävältä.”

Perhe on yhtä ihana hullu itsensä, vanhemmat eivät tunne sanaa kokkaus vaan turvautuvat leivonnaisiin ja mikroruokiin. Ihanaa kun tarina vain jatkaa kulkuaan monien kirjojen ja vuosien jälkeenkin.

Ah. Aina vain tämä kirjailija osaa yllättää minut osaamisellaan. On hienoa kun joku jolla on kirjoittamisen lahja, käyttää sitä juuri oikein. Kunpa minäkin osaisin kirjoittaa noin hyvin ja taidokkaasti, humoristisia lausahduksia viljellen ja tunteisiin vetoamista. Kirjailija itse kertookin käyttävänsä kirjoissaan omaan elämäänsä liittyviä tapauksia, joten ehkä siksi hän osaakin vedota niin kovasti tunteisiin. Tyyli on aina uskollista chicklittiä ja juuri sellaista jonka ääressä aika kuluu kuin siivillä ja hyvä olo valtaa mielen.

Voi kunpa ilmestyisi jo kirjailijalta uusi kirja!

Olet ollut Suomessa liian kauan kun..

·         Mielestäsi normaalia on syödä lounas klo 11 (monellehan se on vasta aamiainen)

·         Torstaisin tekee mieli hernekeittoa ja pannukakkua. (inhosin aina pienenä näitä päiviä, en kovin innostunut kyllä vieläkään ole)

·         Mennessäsi postiin, pankkiin tai apteekkiin alat ensimmäiseksi etsiä jonotuslappua. Mielestäsi on normaalia jonottaa jonotuslapun saamista.

·         Syvä huokaus on osa päivittäisistä sanastoasi, samoin lausahdus ”mmmh”.

·         Hiljaisuus on hauskaa.

·         Kun on 70 astetta saunassa, on viileää, mutta kun on 25 astetta ulkona, on kuuma.

·         Ventovieras joka hymyilee sinulle on a) hullu b) humalassa c) ulkomaalainen d) kaikki yllämainitut yhtä aikaa.

·         Menet risteilylle a) ostaaksesi verovapaata viinaa b) ostaaksesi verovapaata olutta c) juhlimaan.

·         Olet oikeasti kiinnostunut siitä kuka on Matti Nykäsen tämänhetkinen tyttöystävä/vaimo.

·         Olet aina ajoissa.

·         Pikkukengät ja tennissukat ovat hyväksytty yhdistelmä.

·         Kirkollisina pyhäpäivinä juodaan kännit.

·         Jäät mieluummin kotiin juomaan, kuin että lähdet ravintolaan juomaan.

·         Mielestäsi on normaalia mennä mökille keskelle metsää itikoiden syötäväksi ja juomaan viinaa.

·         Käytät lämpimiä vaatteita huhtikuussa vaikka on 25 astetta lämmintä, siitä syystä että on huhtikuu.

·         Käytät t-paitaa ja shortseja heinäkuussa vaikka on 10 astetta lämmintä, siitä syystä että on heinäkuu.

·         Pakkassää ja lumi ei ole este pyöräilylle.

·         Hermostut jos bussi/juna on 2 minuuttia myöhässä.

·         Mielestäsi on normaalia jatkaa kävelemistä kun ventovieras kysyy jotakin sinulta kadulla. (Kuitenkin se mies oli kännissä.)

·         Laitat kätesi automaattisesti taskuun kun kuulet kännykän soivan lähelläsi. (Ei sitä ikinä tiedä jos kännykkä on vaikka vaihtanut itsekseen soittoääntä.)

·         Olet kiinnostunut uusimmista kännykkämalleista ja siitä onko kännykkäsi viimeisimmän muodin mukainen.

·         Työtoverisi pyytäessäsi sinua lasilliselle töiden jälkeen tiedät, että seurauksena on pitkä ilta ja armoton krapula.

·         Suurin osa ystävistäsi on samannimisiä joten joudut käyttämään heidän sukunimiään.

·         Menet ajoissa elokuviin nähdäksesi mainokset. (Ai eikö niin kuulukaan tehdä?)

·         8 euroa leivoksesta ja kupista kahvia on mielestäsi käypä hinta. (Sehän on vielä aika halpa!)

·         Tomaattilohkoa salaattilehdellä voi kutsua salaatiksi. (Mitä muuta siihen muka tarvitaan?)

·         Mielestäsi on normaalia että v:llä ja w:llä alkavat sukunimet ovat samassa kohtaa puhelinluettelossa.

Miten on, oletko sinä ollut liian kauan suomessa näiden mukaan? Tämä humoristinen lista löytyi siis työpaikan viikoittain ilmestyneestä lehdestä parisen viikkoa sitten.  

Levottomuuden ja muutoksen tuulia

Anteeksi hiljaiseloni. Netti ei vieläkään toimi uudessa asunnossani (kiitos Elisa) ja miniläppäri jolla normaalisti kirjoitan, on valjastettu muihin hommiin eli sarjojen pyörittämiseen. Arki on aivan omituista kun käsissä ei olekaan kolmea elektronista laitetta jotka kaikki toistaisivat jotain ohjelmaansa, vaan on tyydyttävä miniläppäriin ja kännykkään. Ja kännykällähän minä en osaa kirjoittaa mitään tekstiviestiä pidempää. Hermothan niihinkin menee kun teksti ei muodostu näytölle yhtä nopeasti kuin ajatuksissa. Edelleen se ajatuksen siirrin iPhoneen tai muuhun mahdolliseen olisi hyvä idea toteuttaa, joku nero siellä näytön toisen puolella, hommiin siitä!

Mutta viimeaikoina siis olen vain siis katsonut sarjoja koneelta ja yrittänyt kestää kotona oloa. Levottomuuteni yhdessä ärsytyksen kanssa on vain kasvanut sairaspäivien lisääntyessä ja käden särkiessä aina vain lisää, huomenna kuitenkin aion mennä töihin! Tällainen kotona oleminen tekemättä mitään saa minut vain hermostumaan. Vaikka kuinka joskus työpäivät väsyttävätkin, on tämä paikallaan oleminen ja tekemättömyys vielä pahempaa.

Viime viikolla oli myös nyt aika katkaista Rafin kilkuset, ja samalla lähti myös 11 hammasta suusta. On yrittänyt kaivaa muistoja Misan pentuajoista ja miten silloin meni, mutta kyllä neidillä lähti kaikki hampaat itsestään. Tosin on nuo kaksi aivan erilaisia luonteeltaan että pentuajoiltaankin. Nyt tosin leikkauksen jälkeen olemme olleet nuorenherran kanssa kahdestaan kun vanhemmat kaappasivat Misan hoitoonsa. Isi on jo niin tottunut että katsoo saanko minisikaani enää takaisin..

Viikko siis aloitetaan käyntiin vanhasta luopumisella, (sain myytyä vanhan keittiön lamppuni ja tänään luovutan sen uudelle omistajalle) ja uusien asioiden suunnittelulla. Muutoksia on siis tulossa siis myös blogiin. Pikkuhiljaa askel kerrallaan..

Ei aprillia

Pakolliset vapaat tyhjentävät kadut ja antavat auringon koskettaa kaikkialle. Silloin kun kauppojenkin ovet on suljettu on aikaa vain lähteä kävelemään, ja silloin sitä haluaakin lähteä. Silloin kun vastaan ei tule juuri ketään, tai jos tulee on hän samalla asialla kuin sinä. Vain kävelyllä rauhoittamassa hermojaan. Nykymaailmassa kun jokaisena päivänä on kiirehdittävä ja juostava, tällaiset päivät ovat sitä laatuaikaa mitä pariskunnat nimittävät omaksi ajakseen. Minä vietän laatuaikaa elämän kanssa, koska tällaisina päivinä saan siihen rauhan.

Sellaisena eilinen aamuni alkoi, rauhallisena ja niin zen tilassa että olihan sen pakko loppua. Loppupäivän olinkin kuin ärsytetty ampiainen, tiuskin koirillekkin ja kärsin edelleen omatunnontuskista sillä ne ärsyttivät minua suuresti. Tahdoin kävellä sillä olin niin levoton, mutta ulkona ollessamme Misa laahustaa perässä kun mikäkin ylipainoinen sika ja Rafi pysähtelee jalkojeni eteen heti kun saan edes jonkin laisen vauhdin aikaiseksi.

Ja tämä kaikkihan johtuu edelleen siitä kädestä.

Silti tiesin, että kyse oli enemmästä. Pimeys oli nousemassa sisälläni, kohoamassa sisuksistani kuin liukas myrkky, ja ulkopuolelta minua rusensi toisenlainen, raskaampi pimeys. Se tuntui siltä kuin olisi ollut putoavassa hississä.  ©Marian Keyes – Mercy Closen mysteeri

Ja siitä että olen katsonut itseäni peilistä pitkästä aikaan kunnolla ja inhoan jokaista kohtaa. Ruoka on syyllinen kaikkeen, kaikkeen siihen ärtymykseen ja pahaan oloon mikä on kiusannut minut niin pitkään. Huhtikuu siis alkaa kiukkuisena ja läskinä.

Niin se vain on.

June sinä olet koukussa, työnnät ruokaa naamaasi jatkuvalla syötöllä. Kun lähden illalla, sinä syöt. Kun tulen aamulla, sinä syöt. Joskus lähdet päivällä kotoa ruokapaketin kanssa.

-          Ne ovat aamiainen, lounas ja illallinen.

Ei nimillä ole väliä. Joka tapauksessa ne johtavat kuolemaan.

©Tv sarja Asunto 23