18. huhtikuuta 2009

Puuttelliset päivät

Heräsin yöllä kesken unien, havahtuen siihen että pian se alkaa. Harjoittelu Salon Seudun Sanomissa. En ole enää opiskelija vaan toimittaja, toimittajaharjoittelija. Miten se, mitä halusin alle kouluikäisestä, voikin toteutua? Mun maailmassa mun toiveet eivät koskaan toteudu. Suurin osa jää haaveiksi ja toinen puoli piiloutuu pölyn alle. Miten tulen pärjäämään yksin suuressa meressä, uusien kalojen joukossa. Mieleeni muistui Mimosa puhuttaessamme pyörän kaivamisesta esiin. Suuttukohan hän jos en omista kypärää? Ida pomppasi Mimosan viereen, tuomiten minua vääränlaisesta kahvikupin valitsemisesta. Peilistä hiuksiani laittaessani saparoille näen Maijan vieressäni, ja päätän jättää hiukset vapaaksi. Huomenna astuessani ruokalaan kuka vierelläni manailee ravintoaineiden puuttumista kasvisruasta, tarvitsen Paukun. Ja kerta kun ei ole Villeäkään, kuka nyt horoskoopit kanssani lukee. Tai kuka on niin intoutunut keskustelemaan, että tekisi mieli vain halata ja rutistaa hänet rauhoittumaan. Ei kukaan ole kuin Jasper. Entä kuka korvaa Pietarin siinä, että saapuu suoraan minun jälkeeni työvuoroon. Ja vielä loput.. Kaipaan jokaista, jokainen heistä omalla tavallaan kokosi minun päiväni oikein. Kun yksikin puuttui, tuntui kuin päivä ei olisi mennyt kohdalleen. Ja nyt olen ilman heitä, yksin. Ainoa silli salaatissa. Ilman suolaa ja hillosipulia. Kaipaan teitä, olette jokaisena hetkenä mielessäni.