Luovutin sydämeni, vakuutuin sanoistasi pitää siitä huolta. Missä sydämeni on?
Pitäisikö vain odottaa hiljaa, minun, joka ei pysy paikoillaan sekuttiakaan.
Vai pitäisikö minun ilmestyä ovellesi ja vaatia nähdä sydän? Onko se vielä eheä, sykkivä sekä kaipaako se minua?
Mikä olisi se väärä vaihtoehto oikein tekemiseen?
Voisitko katsoa minuun, katsoa silmiin joiden takana ei näy mitään ilman sydäntä.
Käsiäni, jotka kurottavat näkymätöntä kohti.
Eleitäni, jotka kertovat odotuksesta.
Voisitko kuunnella minua, puheitani kuinka jotain puuttuu.
Huokauksia, jotka kertovat kaipauksesta.
Kuuletko minua, sillä minä tahdon huutaa.
Kun sydän puuttuu, minuakaan ei ole. Olen vain kuollut kuori. Ilman aisteja, jotka voisivat kertoa minun elävän.
Tahdon taas tuntea miltä elämä tuntuu sylissäni.
Vastauksesi antaisi minulle taas syyn vetää henkeä.
Ilman sydäntä, ei henkikään kulje.
Auta lasta kyselyiässä.
Autathan?
Tämä on vain tarinaa minun askeleistani tässä maailmassa, enkä tiedä löytyykö onnellista loppua.
