Ikuinen tehtävälista

Kotityöt ei koskaan lopu kesken. Tänään on saatu pestyä pyykkiä jo pari koneellista ja yksi olisi vielä odottamassa. Petivaatteet on puoliksi vaihdettu, puoliksi siksi että likaiset on saatu pois mutta ne uudet.. äh niitä en enää jaksaisi laittaa. Ei kukaan viitsisi tulla vaihtamaan niitä puolestani?

Sain koottua sen IKEAsta hankkimani ritilähyllynkin. Siinä tuli myös huomattua että olin ostanut yhden ritiläkorin liian vähän. No pitääpä siis tehdä uusi reissu ensiviikolla. Jos vaikka samalla löytäisi itselleen jonkun kivan syntymäpäivälahjankin ;)

On tiskattu, imuroitu, järjestetty vaatehuonetta ja tuntuu että kun selvitän yhden etapin keksin jo tuhat lisää. Ehkä sitä tekemistä ei oikeasti ole niin paljon mutta lisäilen liikaa itsekseni listaan suoritettavia tehtäviä.

Jossain välissä ehdin käymään kaupassakin. Olin läpi yö punninnut minkä kirjan seuraavaksi hankkisin kun illalla tuli luettua loppuun edellinen. Harkitsin Nälkäpelin, Langenneen enkelin sekä Tarkoitetun väliltä. Päädyin lopulta Tarkoitettuun sillä sitä olin pähkäillyt jo pidemmän aikaa. Saa nähdä millaiseksi lukuelämykseksi osoittautuu.

Ostin samalla pihvitomaatin mammalleni (hän on niistä pitkään jo puhunut ja haikaillut niiden perään) ja itselleni ruokaa. Löysin aivan mahtavan kokoisia herkkusieniä, näin kesällä en saa sienistä kyllikseni, varsinkin kun ne grillataan. Nyt harmittaa kun en tajunnut ottaa kuvia sienistä sillä ne olivat todella jättimäisiä! Isompia kuin nyrkkini! Seuraavalla kerralla sitten.

Nyt jatkamaan kotipuuhastelua, eli laittamaan lopulta sen sängyn valmiiksi jotta siinä voi nukkuakin. 

IKEA shoppausta

Pitkästä aikaa pääsimme viettämään Camin kanssa aikaa yhdessä. Nyt vierailimme IKEA:ssa ja sieltä ei pitänyt mitään ostaa mutta kuinkas sitten kävikään.. Cami löysi vaikka mitä ja minäkin tulin napanneeksi mukaani yhtä sun toista. Seuraavalla kerralla pitääkin lähteä sillä mielellä ostoksille että on ostettava jotain, jotain niin eiköhän silloin tultaisi (ehkä) kädet tyhjänä takaisin kotiin. Voihan sitä ainakin kokeilla..

Käytiin uskollisesti myös syömässä, Cami valitsi varmana valintana tutut lihapullat ja minä päätin kokeilla linssipihvejä ja kasvispilahvia. Eikä tule kokeiltua toiste.. Pihvit olivat ok, mitä nyt kaksi kpl pinaattiletun kokoista plättyä mutta pilahvi.. yh. Menee osastoon hyi-yök-en-syö(enää ikinä). Vatsakin meni mukavasti sekaisin.

Oli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa, syksyllä kuitenkin alkaa taas paluu arkeen jolloin koulu, työt ym. elämän menot verottavat molempien aikaa. Suunniteltiin jo ensiviikoksi päivän reissua rannalle!

Lopuksi vielä kuvia päivästä sekä ostoksista.

::Tekokukkia::

::2 tällaista maljakkoa!::

::Löydettiin Misan kanssa sieniä::

::Illalla alkoi kamalasti tekemään mieli kaakaota::

::Oli otettava kuppi toisellekin jalalle ;)::

Kiitos Iltasanomat!

::Iltasanomat 25.6.2012::

Juhannuksen taiat

Tekikö joku juhannuksena taikoja? Nehän kuuluvat juhannusperinteisiin, mutta kaupungissa niitä on vaikea toteuttaa. Tai sitten kaupungissa ei tarvita taikoja tulevan puolison metsästämiseen.

Itselläni on se hyvä puoli asuinseudussani, että taikoja pystyy tekemään, naapurin tytöt näin keräämässä kukkia perinteiseen ”7kukkaa tyynyn alla” –taikaan.

Aloin pohtimaankin miten kaupungissa, siis betonitalojen keskellä taiat suorittaisi nykyaikana? Kukathan voi kerätä jos uskaltaa kaupungin istutuksistakin, mutta sopivalla tuurilla unessa näkyisikin tuleva sellikaveri tai muu vanki..

Tein omat muunnokset näistä:

7 Kukkaa tyynyn alla – Lähde ulos kävelylle muovipussin kanssa, kerää pussiin matkan varreltasi seitsemän maahan heitettyä roskaa. Sen jälkeen kierrä muovipussin suu silmät kiinni kolmelle solmulle. Etsi lähin roskis, kierrä sen ympäri kolmesti myötäpäivään ja heitä pussi roskikseen. Yöllä tulet näkemään unessani tulevan puolisosi. Ainakin aamulla olet pienestä teostasi kaupungin hyväksi.

Kieriminen alasti pellolla – Uiminen alasti oluessa, eikö sekin ole joku heinä?

Takaperin kaivolle – Takaperin metrotunneliin, ikkunasta heijastuva ihminen on tuleva puoliso

Itse en taikoja tehnyt vaikka kukkien kerääminen houkuttelikin. Mietin vain miksi tahtoisin nähdä tulevan puolisoni sillä olen jo löytänyt jonkun jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.

-          Se valtaa öisin koko sängyn ja varastaa mun peiton.

-          Se valittaa että vietän liian vähän aikaa sen kanssa.

-          Kun telkkarista tulee mun lempisarja, se tahtoisi juuri silloin tehdä jotain yhdessä.

-          Se tulee paremmin juttuun vanhempieni kanssa kuin minä itse.

-          Se loukkaantuu jos ruoka ei ole sen edessä silloin kun sillä olisi nälkä.

-          Se ei myöskään osallistu taloudellisiin menoihin eikä tee kotitöitä

-          ps. Ja sen niska haisee lannoitteelle

Piinaava paha mieli

Juhannusta yksi päivä takana. Vietin tänään sitä vanhempieni luona sisko sekä Tikru mukana. Tikru jaksoi kolmivuotiaan vimmalla kehua maissintähkien makua. Vaikka se saikin minut hymyilemään sisälläni ajatukset karkailivat aivan muualle.

En muistanut sen olevan näin kamalaa toisinaan. Sen kun jalka ryhtyy heilumaan ilman tahtia ja kädet eivät tahtoisi valikoita lautaselta mitään. Kun mielessä kaihertaa ahdistus liittyen edessä olevaan ruokaan ja mitä siinä voisi olla. Oliko pekonin rasva roiskunut niihinkin jotka luulin pelastaneeni? Ahdistus palasi pitkien aikojen jälkeen, muistutellen tulevasta ja menneisyydestä.

Se kuiskutteli minulle ja nosti kielelle sen maun jonka muistan niin hyvin. Se tahtoi tulla ulos kuin käärme kuiskutellen paratiisia. Päätin mieluiten valita pimeän turvan, paratiisi tai ei. Peitto pään yli ja silmät kiinni, yritäpä nyt ahdistus luikertaa mieleeni.

Puoli tuntia lepoa, nielaisu, mutta vasta kotiin päästyäni hermostuneisuus alkoi helpottua. Nyt olisin turvassa, ei mitään mikä voisi laukaista pahat ajatukset mieleeni. Kuiville päästyään on yritettävä muistaa, ettei voi kastaa pikkuvarvastakaan, vain jottei houkutus sukeltaa kävisi liian suureksi.

Enhän minä sitä paitsi osaa uidakaan.

Kuvapäiväkirja

::Sain loppujen lopuksi vihdoinkin värjättyä hiukset::

::Olisin ehkä kuitenkin halunnut vielä punaisemmat..::

Sanojen korvikkeeksi kuvia

Viime viikko oli täyttä hulinaa. Luulin sen aluksi olevan vain tavallinen rauhallinen viikko, ehkä kerran käyn kaupoissa ja äidin kanssa syömässä. No sen lisäksi kävin Haisulin kanssa syömässä parisen kertaa, katsomassa Hairspray-musikaalin, kuljetin isosiskon kissan hoitopaikkaan kun Tiina ja Niko karkaavat etelän lämpöön. Ei kateus yhtään iskenyt..

Viikkokin aloitettu hulinalla, eilen vierailin Niiskuneidin luona ja olikin ikävä osoittautunut kamalan isoksi. Miten ihmisestä voi tulla niin tärkeä vaikka on tuntenut ja jutellut vain hetken? Tärkeä se on. Ja epäreilua että toinen voi pysyä niin pienenä vaikka minä tuossa tilanteessa olisin aivan pläsähtänyt ja muistuttaisin plussapalloa.

Kysymyksiäkään en ole juuri ehtinyt jatkamaan, tulee liian paljon ajatuksia niistä ja en sentään tahdo kilomertin pituisia vastauksia. Kuka sellaisia jaksaa lukea? Ehkä joistain pitääkin tehdä oma postaus.

Tällä viikolla tehtävä listalla onkin siivota koti, värjättävä hiukset (vaalea värihän piti alun perin olla vain pari viikkoa..), vietävä vanhoja vaatteita keräykseen ja pestävä pyykkiä. Onhan sitä tehtävää mutta onneksi on sitä aikaakin.

Kuvia kuitenkin on otettu viikon varrelta. Ikuistettu hetkiä joissa ei ole mitään järkeä. Siis nauttikaa!

::Iltapalaa::

::Etanoiden kokous::

::Salaattia, ruohosipulia, persiljaa.. ::

::RIP viime kesän suosikkikengät, olette nyt roskalaatikon uumenissa::

::Kun oma kolmen päivän ruoka olisikin näin halpaa..Kyseessä Misan ruoka::

Kysymyksiä ja vastauksia osa 1.

Apua näitä on liikaa! Vihdoinkin valmista ainakin ensimmäiseksi osaksi. Pitäisi osata istua vain koneen ääreen ja tehdä se mitä piti tehdä eikä selailla nettiä kunnes huomaa unen tulevan. Voi mitä kaikkea saisinkaan aikaiseksi jos en tekisi turhanpäiväistä! (Kuten tilaisi ja peruisi vaatteita hennesiltä)

Yhdistin tähän myös Paper:in antaman haasteen.

MINÄ JA TAPANI

Mikä on suurin paheesi?

Kynsien pureskelu ja nyppiminen. Sen vuoksi minulla ei ole koskaan ollutkaan pitkiä kynsiä. Eli kynsi ei ole koskaan yltänyt edes sormenpäähän. Kaikki keinot on testattu (etikat sormessa yms) mutta silti vieläkin kynteni joutuvat välillä (lue: päivittäin) kaltoin kohdelluiksi.

Outo tapasi? tai ainakin ehkä muiden mielestä outo?

Olen tämän jo kerran paljastanut ja Haisuli sitä oudouksuikin, eli likaisten pyykkien viikkaaminen pyykkikoriin. Plus lajittelu.

Lempi ruoka?

Jaa-a, tätä itsekin miettinyt moneen otteeseen ja päätynyt kysymään itseltäni ”mitä et suostuisi poistamaan ruokavaliostasi?” Vastaus on viili, hedelmät ja marjat.

Lempiviilisi?

Ihan perus maustamaton. Ja sinne vielä kolme kuivattua luumua sekaan. Sianruokaahan siitä tulee niin kuin mammani sanoisi.

Mitä pelkäät?

Käärmeet kauhistuttavat minua. Kastemadotkin kierrän kaukaa varmuuden vuoksi.

TYÖ / KOULU

Oletko valmistunut johonkin ammattiin?

Menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja valmistuin merkonomiksi Espoon liiketalousinstituutista (ELIT nyk. Omnia). Muutama vuosi sen jälkeen rohkaistuin kokeilemaan taitojani journalistina ja vuoden kestäneen koulutuksen jälkeen suoritin lehtijournalismikoulutuksen Helsingin evankelisessa opistossa (HEO). 

VAATTEET / MEIKIT

Lempivaatteesi/asusi? laita kuvaa

Ei oikeastaan ole mitään yhtä asua mikä on suosikki kaikkien joukosta, mutta on kausia jolloin tykkään pitää vain tiettyä hupparia tai neuletta. Eli suosikkejani vaatteista yleensä ovat GT:n pitkät topit. Tosin yhdeksi suosikeistani voisi mainita viime vuonna turkista ostamani hupparin. (Huppu siinä on mutta turkkilaisilla mitoilla tai millä lie mitattu sitä ei edes saa päähän.) 

Meikkaatko, millä tuotteilla? ota kuva meikkipussin sisällöstä!

MENNEISYYS

Tähänastisen elämäsi onnellisin hetki?

Misan saaminen kotiin. (Tätäkin oli mietittävä kauan, punnitsin tuhat ja yksi kysymystä voinko laittaa tämän vai olenko joskus ollut onnellisempi ja nyt en vain muista sitä. Harmillista kuin kyseenalaistaa onnenkin)

TOIVEET JA TULEVA

Jos saisit esimerkiksi unelmiesi työpaikan maapallon toiselta puolelta ja sen vastaanottaminen edellyttäisi, että jätät pikaisesti taaksesi nykyisen elämän, ottaisitko tarjouksen vastaan?

Jos työpaikka olisi 100% varmasti minulle ja taloudelliset kulut ym matkakulut onnistuisivat niin kyllä. Yksi mietintämyssyni alla olleista ajatuksista onkin ollut englantiin opiskelemaan journalismia mutta raha-, asumiskysymykset ovat olleet liian hankalia edes pohdittaviksi. (Lue: olen laiska)

Mitkä kolme paikkaa maailmassa haluat ehdottomasti päästä näkemään?

Englannin maaseutu (Emmerdalen kuvauspaikka mm.) ja lontoo. Irlanti ja ja ja ja en tiedä? Kun edes noihin pääsisi!

Mitä odotat ensi kesältä?

PoriJazz reissua siskon kanssa. On hauska lähteä kahdestaan tekemään roadtrippiä! Lisäksi en ole koskaan ollut kesäisin missään musiikkitapahtumissa yms. joten sekin on suuri odotus. Voi olla että jopa bongaan Tarja Halosen!

VIIHDE JA YHTEISKUNTA

Lempi tv-sarja?

Ainakin täydelliset naiset, rillit huurussa, valehtelevat viettelijät, tyhjätaskut.. Ohjelmistosta poistuneet Siskoni on noita, oc, Buffy vampyyrintappaja.

Jos saisit elää yhden päivän jonain julkkiksena, kenet valitsisit?

Luultavammin Mary Kate Olsenin. Olen ihaillu häntä siitä lähtien kun näin ala-asteikäisenä ensimmäistä kertaa siskosten tekemän Double, Double, Toil and Trouble  –elokuvan. 

Viimeisin lukemasi kirja?

Jennifer Weiner – Pieniä maanjäristyksiä

Lempielokuvat TOP 3?

Disneyn Pieni Merenneito on ainakin ykkönen! Muita en osaakkaan sitten järjestellä paremmiksi ja huonommiksi. Mutta listalla ainakin olisivat saagat Underwold ja Twilight. Sitten X-Menit ja ja ja kaikki tollanen epänormaali!

Uskotko Jumalaan tai muihin jumalhahmoihin?

Olen wicca uskovainen (ylä-asteelta lähtien) joten kristilliseen jumalaan en usko.

Uskotko yliluonnolliseen?

Uskon

Seuraatko politiikkaa?

Yritin kovasti seurata jounalisti opiskelujeni aikana mutta en koskaan saanut itse siitä kiinnostunutta otetta joten seuraaminen on jäänyt vähemmälle.

SYÖMISVAMMAILU

Käytkö vaa'alla päivittäin?

On jäänyt tavaksi. Pitäisi (ja on yritettykin) vähentää vaikka jokatoiseen päivään.

Oletko koskaan viillellyt itseäsi?

Kyllä. Arpia näkyy vieläkin jaloissa ja käsissä. 

Etkö haluaisi näyttää terveeltä?

Mielestäni näytän terveeltä.

Luin aiempia kirjoituksia ja sanoit ihailevasi kaksois sisartasi, onko hän myös samassa tilassa vaiko pahemmassa?

Siskoni ei ole samassa tilassa elämässään. Hermoromahdus olisi varmasti vain silloin lähellä jos suomesta mc’donaldsit katoaisivat.

Kenen luo Misa menisi, jos nyt kuolisit?

Vanhempieni luokse. Siskonpojalleni Tikrulle Misasta on tullut hyvin tärkeä joten ties vaikka he nappaisivat pallokasan omaan kotiinsa.  

Tarinan toinen puoli

Toisinaan tahtoisin kirjoittaa tarinan, tarinan siitä toisesta puolesta. Kertoa sadun, jossa Lumikki söikin omenan. Mutta kuka tahtoisi kuulla sadun mitä tapahtui Lumikille sen jälkeen, kun myrkky kosketti hänen elimistöään. Twilight–saagan Bellan kosketus myrkkyyn oli erilainen tullessaan vampyyriksi, hänestä tuli kaunis. Ei, Lumikille tapahtui jotain kamalampaa. Hän jäi henkiin.

Tarina alkaisi luultavammin tavallisilla sanoilla. Olipa kerran. Mutta päättyisikö se koskaan kauniisiin sanoihin, elivät onnellisina elämänsä loppuun asti tai sen pituinen se. Niin pitkälle en ole itsekkään vielä tarinaa lukenut.

Tarina kertoisi tytöstä, aivan tavallisesta, ei lainkaan Lumikin kaltaisesta. Huulet eivät olisi punaiset kuin veri, hiukset ei tummat kuin yö, ei iho lumenvalkoinen.  Ei kauniista.

Sellaisesta jolle hyvä haltiatar ei ilmestynyt pahan paikan tullen, eikä hiiretkään olleet avuksi. Kun autokin muuttuu kurpitsaksi ja taikamatto nukkaiseksi. Kun prinssi hurmaava rakastuukin toiseen.

Kuinka se alkoi niin pienestä. Kuin itikan pistosta, pistos aiheutti vain kutinan sijasta kateutta. Kateutta itseään kauniimpia kohtaan, itseään laihempia, sellaisia joilla tuntui elämä luistuvan kuin oikeille raiteilleen. Sitä mukaan kun numeroita tippui näytöstä, alkuperäinen pistos vain unohtui ja tilalle tuli uusia. Aina vain uusia punaisia jälkiä raavittavaksi.

Ehkä jonain päivänä minäkin kerron tarinan. Tarinan todellisuudesta, tarinan siitä toisesta puolesta. Nimettömänä, jotta aina voi paeta kuin Liisa ihmemaahansa. Jossa värit ovatkin väritetty kirkkaiksi ja onnellisiksi. Ei kalmankalpeiksi ja verisiksi.

Mutta nyt minä kirjoitan kysymyksiin vastauksia. Ei huolta en ole unohtanut niitä, saatte ne vielä. Kuvien kera.

Seinäluistelua

Asunnon rapun viereinen katu asfaltoitiin viimeinkin ja nyt on hinku päästä luistelemaan siinä. Siis rullaluistelemaan. Luistelin viimeksi yläasteikäisenä, enkä silloinkaan kuin ehkä kerran ulkona ja lukuisat kerrat asunnossa seinistä kiinni pidellen. Viime vuonna hankin uudet luistimet ja niidenkin kanssa on luisteltu vain pitkin asuntoa (seinistä kiinni pidellen). Vielä en ole rullaillua kokeillut ulkosalla (ilman seiniä) sillä pitäisi hankkia vielä suojavarusteet. Tosin tuntuu tyhmältä hankkia kyynär-, ranne- sekä polvisuojia kun kaikilla todennäköisyyksillä tulen telomaan vain takapuoleni. Ja kipeästi.

Jos joku näkee tytön rullaluistelemassa hoiperrellen tyyny sidottuna takapuoleensa, saa tulla tervehtimään (lue: pitämään kädestä kiinni).

Muistilistassa sukkahousut

Nyt on juhlat juhlittu (ja kakut syöty). Juhliin laittautuminen on aina itselleni vaikeaa, aina tuntuu että olen pukeutunut yli/ali/väärin. Juhlissa haluaisin kutistua vain johonkin nurkkaan kokoon ja piiloon sillä häpeän itseäni ja sitä mitä laitoinkaan päälleni. Kunpa voisikin välillä saada kameolontin ominaisuuden muuttaa itseään mielialojen mukaan. Viikonloppuna olisin vaihtanut itseni moneen otteeseen. Ainakin olisin kameolonttina ymmärtänyt hankkia ne ihonväriset sukkahousut ajoissa. No kelpasihan nuo mustatkin.. Tai ei. Pitää laittaakin itselle muistilappu että ennen kesän rippijuhlia on muistettava hankkia ihonväriset sukkahousut! (Ja voi sitä uutta mekkoakin aina vaikka katsella ;) )

:: Prinsessajuhliin lähdössä::

::Prinsessajuhlat ::

:: Haisulin YO-juhliin suuntaamassa ::

Ymmärräthän?

Niille jotka eivät ole huomanneet viime postauksen kommentteja, hoitoni siis tosiaan päätettiin eilen, koska hoitajan ja minun mielipiteet siitä mitä tilanteelle pitäisi tehdä (hoitajan mielestä jotain, minun mielestä ei mitään) eivät kohdanneet, emme nähneet muuta kuin vain lopettaa tähän. Ei se hirveästi pitänyt rinnastuksestani tilannetta vanhuksen saattohoitotilanteeseen tai siihen kun totesin elämäni olevan jo eletty. Nyt vain odotellaan että tulisi kutsu paikkakunnan uuteen psykiatriayksikköön.

Etkö usko että jos jotain tapahtuisi, kuten tapaisit jonkun pojan, katuisit mitä olet itsellesi tehnyt jos sitä ei pystyisikään korjaamaan?

Ajattelematta repesin nauruun joka kuului varmasti koko rakennuksessa.

”Ihankuin kukaan minusta voisi kiinnostua!”

 Niiskuneidille terveisiä että se olin minä joka ratkesin kesken aamupuuron.

Tänään onkin tiedossa Camin prinsessasynttärit ja olisi laittauduttava prinsessaksi. Onneksi ne on vasta illalla, niin ehtisi tuo ilmakin muuttua, ei prinsessojen päivinä kuuluisi sataa.

Harmi vain että Misan maailmassa sade on kuitenkin olemassa yhtä paljon kuin pissahätäkin ja nyt ne olisi yhdistettävä. Ensin olisi vain löydettävä koira peittojen alta.

ps. Yritän saada kysymys&vastaus –postauksen valmiiksi viikonlopun aikana!

Liian pieni?

Ihana pupuystäväni Cami lähetti pari päivää sitten töistä viestin, tietämättään varmaan kuinka paljon se minua piristäisi, ja laittaisi ajattelemaan.

”Uus työhousukoko mul 34 jeee J”

”Jee, koht voit käyttää mun 32!”

”Emmä NIIN pieniä haluu!”

ps. pitkästä aikaa jokin musiikkikappale sai minut haikeaksi auton ratissa. 

pps. meniskö joku tossa parin tunnin päästä polille mun puolestani?