Niille
jotka eivät ole huomanneet viime postauksen kommentteja, hoitoni siis tosiaan
päätettiin eilen, koska hoitajan ja minun mielipiteet siitä mitä tilanteelle
pitäisi tehdä (hoitajan mielestä jotain, minun mielestä ei mitään) eivät
kohdanneet, emme nähneet muuta kuin vain lopettaa tähän. Ei se hirveästi
pitänyt rinnastuksestani tilannetta vanhuksen saattohoitotilanteeseen tai
siihen kun totesin elämäni olevan jo eletty. Nyt vain odotellaan että tulisi
kutsu paikkakunnan uuteen psykiatriayksikköön.
Etkö usko että jos jotain
tapahtuisi, kuten tapaisit jonkun pojan, katuisit mitä olet itsellesi tehnyt
jos sitä ei pystyisikään korjaamaan?
Ajattelematta
repesin nauruun joka kuului varmasti koko rakennuksessa.
”Ihankuin kukaan minusta voisi
kiinnostua!”
Niiskuneidille terveisiä että se olin minä
joka ratkesin kesken aamupuuron.
Tänään
onkin tiedossa Camin prinsessasynttärit ja olisi laittauduttava prinsessaksi.
Onneksi ne on vasta illalla, niin ehtisi tuo ilmakin muuttua, ei prinsessojen
päivinä kuuluisi sataa.
Harmi
vain että Misan maailmassa sade on kuitenkin olemassa yhtä paljon kuin
pissahätäkin ja nyt ne olisi yhdistettävä. Ensin olisi vain löydettävä koira
peittojen alta.
ps.
Yritän saada kysymys&vastaus –postauksen valmiiksi viikonlopun aikana!
