Päätöksiä

Perjantaina olin jo vakaassa päätöksessä, lauantaina se horjui, sunnuntaina se kaatui ja tänään. Tänään olemme tässä jolloin päätöksiä pitäisi tehdä. Tai siis minun pitäisi tehdä. Haluanko kokeilla osastoviikkoja uudestaan vai kokeilenko kotona.

Kumpaakin vastaan sotii monta vaihtoehtoa. Viikolla jolloin luultavammin osastolle menisin, ruokalista oli ’hyiyökensyö’ –lista ja ajatukset syödä kotona vahvistuivat. Sitten taas mietin pakollista painonnostoa, siihen en olisi valmis. Sitä en halua. Joten jäisin kotiin? Mutta onnistuisiko kotona syöminen?

”Tiedätkö tappavas itses tolla menolla pikkuhiljaa?”

Tiedän.

Osastolle voin mennä kun paino on tarpeeksi. Voin syödä sitten ’hyiyökensyö’ -ruokia kun paino on

sen mukainen että voin syödä niitä. Vielä se ei ole.

Joskus ärsyttää olla täysi-ikäinen ja vastuussa omasta itsestään. Tiedän mitä muut haluaisivat minun

tekevän mutta haluanko itse niin? En.

Halu olla mieliksi ja halu kuunnella itseään taistelevat vastaan, kumpi on lopuksi parempi vaihtoehto?

Kuolemaa kohti mennään jokaikinen

sydän, maksa, kaikki pettää ja pää tietää sen

Kyynärpäillä ainoon elämäni eteen töitä teen

kunnes maan matosena ryömin esiin uudelleen

Punajuurisota

Miksi kaupasta pitää tuoda punajuuria, juurihan minä tänään ostin uuden purkin?

No tänään se on syötykin!

Koko purkkiko! Tuon pitää loppua, ei tuo voi olla terveellistäkään!

Hmph, no onhan. Onneksi nykyaikana on google joten yöllä pikkutunteina päätin tutkia asiaa tarkemmin. Ihan vain Isin mieliksi.

100g punajuuria sisältää 34kcal

Punajuuressa on runsaasti betaiinia, joka lisää maksan entsyymien eritystä. Entsyymit neutraloivat syöpää aiheuttavia karsinogeenejä ja kuljettavat niitä pois elimistöstä. Lisäksi beetasyanidin, joka antaa punajuurelle sen punaisen värin, uskotaan alentavan syöpäriskiä.

Näillä kasveilla ei ole haittavaikutuksia suurinakaan määrinä. Punajuuri, valkosipuli, porkkana ( luomu ), tyrni, ruusunmarja.

Miksi punajuurisota ylipäätänsä? Kaikille tiedoksi minä olen koukussa punajuuriin, voisin helposti syödä purkin tai pari päivässä. Mieluiten kokonaisina. Toiset voivat popsia omenoita oikein ahmintaan asti, itselleni punajuuret ovat tulleet suureksi himon kohteeksi. Kolme viikkoa osastolla ollessani sain kunnon vieroitusoireet punajuurten puuttuessa, välillä oli pakko syödä iltapalaksi vähän punajuurta vain muistojen terästämiseksi. Kroppahan voisi tietenkin mennä sekaisin jos punajuuri lopetettaisiin kokonaan. 

Joten googlen antamien tietojen mukaan odotan Misan kanssa anteeksi pyyntöä isiltäni –mieluiten punajuurten muodossa.

'

Samalla löysin muitakin plus puolia syömistäni ruoka-aineista.

Kuivatut luumut: Kuivatut luumut sisältävät runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, rautaa, beetakaroteenia ja ravintokuitua. Ne edistävät suolen normaalia liikehdintää, joka työntää ulostemassaa suolessa eteenpäin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuivattujen luumujen säännöllisellä nauttimisella on myös suolistosyöpää ehkäisevä vaikutus. Kuivattujen luumujen sisältämä liukenematon kuitu toimii myös suoliston sairauksia aiheuttavia bakteereita tuhoavien, hyvälaatuisten bakteerien energiana ja edistää niiden lisääntymistä suolistossa.

Omenat: Omenien sisältämä liukeneva kuitu, pektiini, muuttuu elimistössä geelimäiseksi aineeksi, joka puolestaan auttaa ravintoaineiden imeytymisessä elimistön hyväksikäytettäväksi. Lisäksi pektiini sitoo tehokkaasti myrkyllisiä, elimistöön joutuneita metalleja itseensä ja auttaa niiden kuljettamisessa pois elimistöstä. Pektiini myös edistää normaalia suolen toimintaa ja ehkäisee ruoansulatusongelmia, kuten ripulia ja ummetusta.

En tiedä miten entisaikaan ihmiset tulivat toimeen ilman googlea. Ei ihmekkään että oli paljon sotia ja riitaantuneita sukuja. Google olisi auttanut selkeästi asiaa. Yölläkin se ratkaisi pulmani kellonajan kanssa. Melkein kaikki laitteeni vaihtoivat yön aikana automaattisesti itsensä talviaikaan ja olihan minun saatava selvyys mikä olikaan oikea aika. Olisihan siinä rytmi mennyt muuten aivan sekaisin, tosin koira kuorsaa tuolla siihen malliin että sitä ei liikuttaisi olisiko yö vai päivä. Kyllä toisten kelpaa.

Jäätynyt viisari

Talvi hiipii taas huomaamattani kohti minunkin asuinaluettani. Olin jo elätellyt toivossa, että Matinkylä säästyisi tuolta kamalalta kylmyydeltä ja tulisi trooppiseksi asuinseuduksi. Näköjään on totta että toivossa on hyvä elää.

Aamu alkoi siis järkytyksellä että maassa oli routaa, joten siis ulkona kylmä. Jostain kumman syystä Misa päätti vetkutella jonkun mojovan hajun äärellä ikuisuuden, ja minä sain päivän liikunta-annokseni siinä hyppiessäni. (joka ei vieläkään auta, ainakaan minua, jos on kylmä.)

Nyt olisin voinut piristää niitä jotka päivittäin kyselevät mitä ajatuksissani pyörii, ettei pääni sillä hetkellä ollut muut kuin jumissa. Pääni sulattua ajatukseni palasivat takaisin vieteri tilaan.

Ajatukseni tulevaisuudesta ja nykytilanteesta on verrattavissa vietereihin tai rikkinäisiin mittareihin. Viisari hyppii edestakaisin ja kun se hetkeksi pysähtyy ”oikealle” vasen vääntää sen takaisin kyselyillä. Mitä tehdä kun täysi-ikäinen ihminen on vastuussa vain itsestään ja häntä ei voi mihinkään pakottaa, on välinpitämätön tulevastaan että ympärillä katselijat vain turhautuvat?

Ne kysyy multa:

"Mitä kuuluu, näytät kalpeelta"

Kun asfaltilla leikin kuollutta

Ei ne voi käsittää

Mä en nää, mä en missään nää

Enää mitään järkeä

Se riivaa mua, repii sydäntä

Tauti vie mut mennessään

Sä et nää, sä et jälkees nää

Sitä petoa joka jyllää

Se piinaa, polttaa mun sydäntä

Ei koskaan hellitä

Paistoksella pylly penkkiin

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo

ja mä päätän sen, kenen oon tai en

Sain ainakin eilen pestyä kolme koneellista pyykkiä. Viime yön unessa olin vaihtanut petivaatteetkin, joten kyllä ärsytti, kun edelleenkin ne ilkkuivat minulle lipaston päältä. Jotkut unet ovat sellaisia, ettei ollenkaan haittaisi jos ne olisivat yön aikana käyneet toteen.

Aamuisen ilman nähtyäni ei kyllä olisi yhtään haitannut vaikka olisinkin linnoittautunut peiton alle loppupäiväksi. Ymmärsin hyvin miksi Misa ei ollut edes nenäänsä työntänyt peiton alta ulos kutsuessani, päätti vain ryömiä syvemmälle piiloon. Mutta niin kuin ystävälleni mainitsin tässä eräänä päivänä, kesää kohtihan me kokoajan ollaan menossa. Voitte vain kuvitella millaisen ilmeen ystäväni minuun loi tuon sanoessani.. Mutta edessäpäinhän se on?

En kuitenkaan saanut itseäni takaisin peiton alle kun olin jo noussut, joten pienten ulkoilujen ja aamupalojen

 -en possuillut ja syönyt kahta kertaa, vaan toinen oli siis Misan-

jälkeen päätettiin lähteä lounastamaan vanhemmilleni jossa melutasoa piti yllä jo Brandon. En ymmärrä vieläkään miten tuollaisessa pienessä paketissa voi olla niin kamalasti energiaa. Ennen kuin ehdin edes takkiani riisumaan, hän oli jo näyttänyt minulle moneen kertaan, kuinka oli oppinut tekemään kuperkeikan.

Ruokapöydässä istuessammekin hänen pieni pyllynsä ei pysynyt paikoillaan. Lopulta hän yritti nousta ja sanoi syömiselle ”ei haluu” mutta mamma tokaisi napakasti takaisin. ”Äiti on sanonut ettei ole siitä kiinni haluaako syödä, vaan siitä että pitää syödä.” Fiksusti sanottu sisko. Tosin siskoni voisi vaikka syödä kokonaisen joulukinkun ja päälle vielä laatikot, eikä se näkyisi missään. Ei, en ole kade enkä katkera siitä että itsessäni näkyy jo yksi syöty ateria..

Päiväunien aikana päätin tehdä pientä välipalaa, eli omena-raparperi kaurapaistosta. Kävin kaupassakin vielä hakemassa vaniljakastiketta Brandonia ja mammaa varten. Sen ollessa uunissa siivoilin vanhempieni keittiötä ja raahasin Misan mukaani viemään roskat. Tämä on tätä koiran ulkoiluttamista kun omistaa chihuahuan joka on yhtä vilukissa että mukavuuden haluinen, kuin omistajansakin.

Kuulin illalla äitini soittaessa, että paistos oli liimannut Brandonin pienen pyllyn pöydän ääreen. Äiti oli ottanut paistosta johon pieni suu oli tokaissut ”namnam” ja äitini ehdottaessa kahta lusikkaa, oli tämä pieni pylly tosiaankin jo parkkeerannut itsensä pöydän ääreen odottamaan. Äiti oli vielä laittanut siskolleni ja Brandonille kotiin mukaan paistosta, joten luulisi sitten ainakin jonkun aikaa pojan pysyvän kotonakin paikoillaan..

Itse en tapahtumaa todistanut, sillä pääni oli pakottanut minut jo lähtemään kohti kotia ja rauhoittumaan. Siinä ajaessani kohti kotia mieleen nousivat Kirstin perjantaiset sanat. ”Jos jotain tulee niin tiedät varmaan mihin soittaa.” Kotiin päästyäni en edelleenkään tiennyt keitä nämä olivat. Nimiä putkahti päähän, mutta miksi soittaa jos toinen ei ymmärrä tai ratkaise ongelmaa? Ketä sellainen hyödyttää, saa toiselle vain pahan mielen valittaessaan. Jo pienestä asti, olen oppinut, ettei harmia ja kiukkua pureta muuta kuin omassa rauhassa ja itseensä. Muuten voisi satuttaa/loukata jotain toista. Ja jo pienestä pitäen en ole halunnut koskaan loukata ketään. Miksi turhaan kun lähempääkin löytyy sopiva kohde. 

Lähdön koittaessa on oltava sydämetön

Onpahan taas viikko vierähtänyt nopeasti, kun muistaisi vielä mitä kaikkea olenkaan tehnyt. Ainakin nuo pyykit ovat vielä pesemättä ja petivaatteet vaihtamatta. No ainakin sain imuroitua. Kotiaskareita enemmän olen varmaan pohtinut tätä elämän nuoralla tanssia.

Jokaisella tulee elämässä varmaan eteen hetki jolloin on tehtävä valinta. Joskus valinta voi olla pieni ja helppo, toisinaan hieman isompi. Toiset valitsevat salmiakin ja lakritsan välillä, toiset punaisen ja purppuran välillä. Minä olen tänään listannut asioita lähtemisen puolesta ja vastaan.Tuntuu että joutuisin pyytelemään anteeksi sitä, että löysin vain yhden syyn miksi jäädä. Kuinka paljon voi kertoa totuutta satuttamatta ketään?

Pakkomielteeni kuitenkin on asioiden organisointi ja hallitseminen, tahtoisin hallita tilannetta silloinkin kun lähden. Kun lähden tahdon olla ilman sydäntä, sydämen on oltava muualla silloin. Lähtiessä on oltava sydämetön.

Ja jos ennen lähtöä saisi vaihdettua nuo petivaatteetkin. 

Äiti, minun täytyy jatkaa, joku kutsuu kulkemaan. 
Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. 
Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä sinipilven alla - siellä olen minäkin.
Älä pelkää, tulen kyllä. 
Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.

Läsnä itsessäni

Vapaus. Onko se nyt tässä ja onko se etu vai haitta? Miten matka jatkuu tästä vapauteen astuneena.

Päivät palaavat normaaleiksi. Ulkona Misan kanssa käyntiä sekä siivoamista. (jota onkin jo kertynyt)

Multa kysyttiin että mitä mulle jäi käteen kolmen viikon jälkeen. Vastaukseni oli nomination koru pikkumyy palalla sekä kaksi uutta ystävää, jotka ovat aivan takapuolesta juuri tuon pikkymyy nominationin takia.

En kuitenkaan vastannut täysin oikein. Ajattelinko varjelevani muita vai päässä pyörineitä ajatuksiani.

Kuule siis olen jotain ymmärtänyt..

Oloni oli kuin olisin ollut matematiikan tunnilla ja uuden laskutehtävän parissa.Ensin ajattelin kuuntelevani hyviin tarkkaan jotta varmasti pysyn kärryillä kuinka tämä ratkaistaan. Nähtyäni kuitenkin kuinka helppo laskutehtävä on muille ja kuinka he ymmärtävät suoraan mistä aloittaa minä luovutan ja piirtelen perhosia vihkooni. Kokeen tullessa muilla sauhuaa kynä sekä laskin, minulla valmis asenne en osaa enkä jaksa.

Palautuspäivänä on kuitenkin niin ettei minua hetkauta pieni arvosana mitenkään. Toiset iloitsevat, selittävät kuinka he lopulta tajusivat kaavan ja ratkaisivat sen. Ovat onnellisia vaikka eivät arvosanaksi täysiä kymppejä saaneetkaan. Heillä on onnistumisen tunne niin vahvoilla, että tietävät jatkossakin onnistuvansa jos vain yrittävät.

Tahtoisi kuitenkin muuttua hyvinkin näkymättömäksi ja käpertyä nurkkaan luokan perälle kun opettajan ilmeessä on sääliä sekä pettymystä arvosanaa antaessaan. "Olisit pystynyt niin paljon parempaan jos et olisi luovuttanut heti ensimmäisen esteen sattuessa."

Noh, ehkä minun ei olekkaan tarkoitus olla matemaattisesti lahjakas. Tai ehkä minä jonain päivänä saankin 'ahaa' -elämyksen ja palaan takaisin näyttämään opettajalleni mitä minä osaankaan.

Itse minunhan on päätettävä luovutinko, vai annoinko itselleni vain aikaa ymmärtää.

Anna minulle hetki aikaa,

hetki aikaa miettiä uudelleen.

Laittaa sanat oikeaan paikkaan,

sanoa mitä todella tarvitsen.

[Haloo Helsinki - Kuule minua]

Jaksamisen jaksaminen?

RAPU 11.10.2011

     Olet tavallista herkemmässä mielentilassa. Varoita siitä lähimpiäsi. Siten he ymmärtävät välttää piikittelyä ja kohdella sinua sen sijaan silkkihansikkain.

Ei Misa tullutkaan halittavaksi eilen. Haukottelin varmaan isille niin kovasti puhelimeen illalla että päätti paremmaksi määrätä mut suoraan nukkumaan. Tietenkin tottelin vaikka en ymmärtänytkään mistä yltiöpäinen väsymys voisi johtua. Tuntui että olisin voinut aloittaa suoraan talviunet.

Joskus sitä vois nukkuukin vaikka kuinka kauan.

Todistin sen tänä aamuna. Torkutin tuhansia kertoja herätyskelloani ja päätin aivan hetkeksi sulkea vielä silmäni.. Seuraavassa hetkessä huomasinkin sen lopettaneen soimisen ja näyttävän sen verran että nyt on noustava. Nappasin ensimmäiset  vaatteet mitkä käsiini sain ja työnsin hammasharjan laukkuun. En edes ehtinyt aamuteetäkään juoda.

Kanssamatkustajat bussissa varmaan huomasivat myös minun kiukkutuulen ja antoivat minun rauhassa istua yksin. Onneksi ei sentään satanut niinkuin eilen, (sateenvarjo on nyt entinen) muuten kiukkuisuuteni olisi noussut äärimmäisyyksiin.

No eihän se huono aamu tietenkään siihen loppunut. Aamu alkoi murrosikä kiukulla "ihan sama, joo, no ihan sama, ei kiinnosta, joo älä jaksa", onneksi sentään Haisuli on täällä kiukuttelemassa kanssani. Tietävätpähän ettemme turhasta jankuta. Harmi vain että se piti saada todeksi vasta puurolautasen jälkeen. Aamua olisi nimittäin huomattavasti piristänyt se viili. No ainahan on huominen..

Ja juuri kun pääsin keskittymään ja nielemään aamu pettymykset ärsyttävä itikka päätti majoittautua juuri minun korvan viereeni ja pörrätä siinä ikuisuuden.

Ois pitäny aamulla vaan kuunnella itseään, kääntää kylkeä ja jatkaa unia.
Kuka kertois pitääkö mun vielä kauan jaksaa?

Aikataulutettu päiväni

Maanantai 10.10.2011

Klo: 02:01
Hei miksei mua nukuta? Tosin menin nukkumaan jo yhdeksältä kun en jaksanut enää valvoa mutta silti. Enkö nyt ois voinu nukkua kiltisti kellon soittoon. Enpä tietenkään. Nyt on sit ainakin luettu viimesimmät BB -uutiset ni tietää mistä huomenna puhutaan. Pitäisköhän varmuuden vuoks viel kattoo torstain ja perjantain salkkarit?
ps. On aika ihanaa kun varpaita lämmittää yks tuhiseva koira.

Klo: 07:00
Hei hyi yök kuka tän sateen nyt tänne toi. Bussipysäkillä sateenvarjo tuntu vetelevän viimesiään ja se oiskin puuttunu jos se ois kaatosateen aikana hajonnu. Oisin ollut aikamoisen märkä. Onneksi bussi tuli sentään ajallaan mutta tyhmässä ruoholahden s-marketissa ei ollut vielä päivän lehtiä joten jouduin hakemaan sen töölön ärrältä. Sinne meni nekin bonuspisteet.

Klo: 12:30
Kiltti Ravioli, opetelkaa tekemään irtonaista riisiä tuon puuromaisen tahnan sijaan kiitos.

Klo: 15.40
Hei oikeesti, nyt äkkiä jotain tekemistä. Tylsyyden vuoksi olen joutunut ajattelemaan liikaa asioita ahdistuen taas entistä enemmän. Pitäiskö vaan lopettaa, pitäiskö vaan lähteä? Miksi ihmeessä olen paikassa jonne en kuulu. Tarvitsee olla jotain määrättyä ja minä en ole, pitää olla pieni pysyäkseen klubissa.

Klo: 16:40
Päätettiin lähteä Haisulin kanssa kävelyllä ja apteekissa käymään. Onhan sielä pieni tuulenvire juu. No ainakin kului aika. Ja tuntui että ne viimeisetkin "järkevät" ajatukset lähtivät tuulen mukana.
Hei olen Mira 26v ja olen edelleen samaa mieltä kuin 12 vuotiaana seistessäni vaa-alla.
Huominen päivä, tuo mukanasi lämmin tuuli ja jotain tekemistä.

Vielä parisen tuntia ja saan Misan taas kainalooni<3

Hiekkalaatikon muurit

Jos joku on aiemmin jo lukenut, tietää ettei minun pitänyt tutustua saati ystävystyä kenenkään kanssa tarhassa ollessani. Ei koskaan pitäisi sanoa ajatuksia tai aikomuksia ääneen, sillä eihän se voi muuta tarkoittaa että tapahtuu täysin päinvastaista. Niinkuin minullekkin. Kaksi ihmistä tunki itsensä väkisinkin hiekkalaatikon ympärille pystyttämän suojamuurin läpi ja tulivat rakentamaan kakkuja kanssani. Välillä olimme hiljaa, välillä kommentoimme toistemme rakennuksia.

Ensin ajattelin olla vain hiljaa, toivoa toisten lähtevän jos he huomaavat kuinka olet mielummin yksin. Mutta kuinkas sattuikaan, lopullisesti meidät kolme sitoi yhteen yhteinen ärsytyksen kohde. Hiekkalaatikolle tunki neljäs osapuoli, oikea päällepäsmäri, joka oli joka välissä valmis kertomaan oman mielipiteensä miten meidän pitäisi rakentaa linnamme ja kuinka saisimme niistä kauniimpia ja kestävämpiä lisäämällä hiukan vettä seokseen.

Meitä ärsytti. Hän ei selvästikkään ymmärtänyt ärtymystämme ja sitä kuinka emme antaneet hänen koskea leluihimme.

Jokainen saakoon rakentaa linnansa omalla tavallaan, rauhassa. Jos se sortuu on jokaisen itse ymmärrettävä miksi, ja opittava miten pahoilta kakuilta vältytään.

Tai aina on hyvä olla myös kavereita laatikon reunalla jotka auttavat  kestämään päällepäsmäreitä.

Ärsyttävä nahkatakki

Olen yrittänyt ja yrittänyt, yrittänyt niin kamalasti ottaa omakseni tuota nahkatakkia joka vaihtui BigBrother talkshowssa parisen viikkoa sitten. Mutta ei, ei se vaan ole takki joka kuuluu minulle. Ensinnäkin olen huomannut sen olevan ohuempaa kangasta kuin edelliseni, eli viileämpi. Lisäksi se on erittäin ärsyttävä monella tapaa.

Yksi, taskut. Niissä ei ole vetoketjua (niinkuin edellisessä) ja kännykkäni tippuukin (useammin kuin normaalisti) maahan aina kumartuessani tai häslätessäni jotain muuta. Avaimetkaan eivät pysy siellä, eikä matkakorttilippukaan. Aivan vääränlainen takki siis minulle.
Voi kuinka kaipaankaan nahkatakkiani, toivottavasti shoppailuterapia auttaa tähän sydäntä raastavaan ikävään.
Ihana GinaTricot piristä päivääni ihanan värisillä pitkillä topeilla jooko?

Ainoa vaihtoehto kun valintoja on kaksi

Päätin lähteä käymään Sokoksen 3+1päivillä pitkän viikon päätteeksi. Ehkä palkitsemaankin hieman itseäni. Paikalle minut oli houkutellut muumimuki tarjous, Sosuli -muki vain 10euroa! Sehän olisi ollut aivan käsittämätöntä jos minä kaikista ihmisistä, olisin antanut tämän vain mennä ohitseni.

Suunnitelmana oli siis vain ostaa tämä yksi muki. Hieman olin harkinnut jopa kulhon ostamista seuralaiseksi. Paikalle päästyäni minut valtasi ahdistus ihmisvilinästä joten päätin vain napata mukin ja häipyä. Ei se sitten ihan niin sujunutkaan.

Tarjouksessa olivat myös kaksi muuta mukia joita en vielä omistanut. Tällainen odottamaton käänne sai minut hyppimään jalalta toiselle sillä en todellakaan tiennyt mitä tekisin. Minkä niistä kolmesta haluaisin eniten? Poliisimestari -mukin päätin antaa suosiolla jäädä hyllyyn, joten päätin tehdä sen mitä yleensä teen kun joudun valitsemaan kahden asian väliltä.

Otin molemmat.

Joten joulupukki jos olet jo kuulolla tahtoisin mukeihini myös niihin kuuluvat kulhot, koska nyt ne jäivät sinne hyllylle odottamaan tuloa kaappiini.