Arjen ihanuus, lamppu uunissa

Huomenta.

Arvatkaapa mitä onni on, se on lampun palaminen uunissa. Oi kyllä vihdoinkin, onhan tässä asuttu jo melkein vuosi, sain muistettua mainita isille uunin lampusta. Ja kas kuten tunnetusti isäni kohdalla, asia on jo hoidettu! Enpähän juurikaan uunia ole edes käyttänyt, mutta onpahan sitä kivempi putsata kun näkee mihin jäi pesuainetta. Jos nyt sitä käyttäisikin useammin?

Mutta kun minä olen niin huono sen ruoan laittamisen suhteen, varsinkin kun olen yksin. Ei sitä jaksa vaivautua leikkaamaan julienneja ja kuullottamaan tomaatteja. Jotain vaan nopeasti ja siinä se, vaikka aina halua olisi kyllä tehdä ”sen vaikeimman” kautta.

 Voi sitä aikaa kun laitettiin kaikki alusta asti valmiiksi, leipiäkin leivottiin itse. Nyt niitä ruokia on kaupassa ties mitä lajia ja yhdessä jos toisessakin mainostetaan kuin kotona tehtyä. Ei tarvitse edes mennä ravintolaan syömään, kiinalaisen aterian saa pakastealtaasta ja pihvin voi tilata kotiovelle lämpimänä. Sähkön tuhlaamistahan se ruoan laitto on, tai turhan tiskin tekemistä.

Omistan itsekin ties millaisia apuvälineitä aina omenakorasta jäätelökoneeseen, mutta olenko käyttänyt niitä? Jäätelökone lepää vielä pakkauksessaan ja odottaa käyttöönottoa, omenan kannan poistajaa olen kai käyttänyt kerran? Helpompaa se omena on leikata niin että keskusta jää pois.

Ihailen kyllä siskoani, sillä häneltä löytyy myös erilaisia kodinkoneita, ja kaikki käytössä! On friteerauskeitintä, riisinkeitintä ja nyt myös minä hankin hänelle hattarakoneen. Onni on siis pieniä apuvälineitä keittiössä.

Vielä itsestään täyttyvä jääkaappi olisi mahtava, varsinkin näin talvella. Tahdon viettää mahdollisimman paljon aikaa lämpimässä ja kaupassa käynti menee yleensä vain juosten jos sitäkään. Varsinkin meidän kauppa on kylmä, joka toinen asiakas valittaa siitä ja yhdellä jos toisella työntekijällä on ainakin joku osa ruumistaan sinisenä. Oi kesä tule jo takaisin.

ps. Äitini laittoi minut tekemään Helsingin Sanomien sivuilla ruoanlaitto tiedoistani testin, sain 12/15 oikein ja olen huippukokki!

Virtuoosimaisuutesi keittiössä herättää ihastusta ja kateutta. Olet harrastanut ruuanlaitto ehkä jo pitkään, mutta älä kuitenkaan jämähdä bravuureihisi, vaan jatka rohkeita löytöretkiä makujen maailmaan!

Millainen keittiöhenki sinä olet? Onko apuvälineesi pikemminkin mikro kuin uuni, vai valmistatko liemetkin itse?

Onnellinen vapaus

Voi kuinka kaikki päivät olisi tälläisiä, tai aika yleensäkin. Mamman ollessa saunassa minuun iski hirmunen inspiraatio taas kuvaamiseen. Voi miksi jätin kameran kotiin. 

Ainoat kuvat mitä täällä voi ottaa on otettava iPhonella ja siinä se inspiraatio ja innostus taas lopahtaa, ehkä pitäisi harkita pokkarikameran ostamista, kulkisi järjestelmäkameraa paremmin mukana. 

Ja miten ihmiset osaavat ottaa itsestään kunnollisia selfieitä peilin kautta? Minulta se ei vain onnistu ilman että olisin jollain tavalla raajaton. 

Seksikäs savolainen

Iltasanomissa oli juttu joka on aivan pakko jakaa. Kyse oli siis savon murteesta, ja kuinka se on Suomen kielitieteen mukaan seksikkäin.

Puhuuko joku teidän läheisistänne/tutuista savon murretta? Ja miten on, saako se pöksyt pyörimään jaloissa? 

Vai saako se enemmänkin naurun pyörimään suupielessä, kuten minulla, kun luin jutun mukana olevia lauseita. Yhtään en olisi osannut kyllä "suomentaa" niitä ominpäin, miten te, onko nämä tuttuja ja selkeitä tokaisuja teille?

Rieskantekijä aluskelteisillään = oma vaimo vielä aamupaidassa

Pökäleonni, nyt pömpöllää = lyhyt onnen hetki, nyt raskaana

Hentun pärstävärkki, näköreijät ja koevet = tyttöystävän kasvot ja sääret

Halako = sepalus

Helemasynti = miehen sukupuolivietti

Monjhyväne = naistenmies

Jylykytellä = erilaista toistuvaa liikettä

Persjalakane naesentunkio männä lehmii = lyhyt jalkainen, lihava nainen meni hakemaan lehmiä

Morsmaekki näppeimmillää = tyttöystävä kauneimmillaan

Lepukka lehmännuolemissa limunaati vehkeissä = antelias nuori nainen läiskikkääksi kuluneessa juhla-asussa

Kalehvan hersyttimet = naisia vonkaavan vitsiniekan huulet

Lipru ravattisonni = lipevä keinosiementäjä

Talviloma

Voi vain pee sanon minä.

Anteeksi, onpa tuo huono tapa aloittaa mutta nyt kiukuttaa. Hyvin ansaittu talviloma alkoi eilen ja päätin pakata tavarani ja lähteä Mamman luokse Saloon. Ajattelin fiksuna likkana etten tarvitse nettitikkua mukaan, koska kotonakin pääsen nettiin jos vain liitän iPhonen tietokoneeseen, mutta argh eihän se toimi. Onnellisena jo suunnittelin kirjoittavani kaikkea mitä on tehnyt ja mitä on pohtinut, mutta tähän se kaatui, ja vielä kun kännykänkin netti takkuilee täällä niin hermot on tiukassa.

Onkin siis ollut hyvin aikaa käyttää aivoja ristikoiden täyttämiseen ja Skipon pelaamiseen. (Tilanne 02-01 Mamman hyväksi.)

Mutta nyt siis tällainen tilanne, on vain kännykällä näpyteltävä joten jos jotain postauksia saan aikaiseksi, eivät ainakaan ole mitään mieltä avartavia.

Nyt tässä näpytellessä kyllä houkuttelisi hankkia iPadmini, sillä ehkä jaksaisi näpytellä enemmän, onko kellään siitä kokemuksia?

Pidetään peukkuja että jollain ihmeen kaupalla saisinkin netin toimimaan ja saisin vihdoinkin kerrottua viimeaikoina päässä liikkuneita ajatuksia, niitä kun tulee uniinkin. Arjesta kun ei saa pysäytettyä sekuntteja vaan aina on jonnekkin (muka) juostava ja jotain tehtävä.

Mutta jos se lupailtu lumimyrsky iskee viikonloppuna niin on lähdettävä kotiin suunniteltua aikaisemmin, ehtiihän sitä sitten kotona kirjoitella, töihin palaan vasta viikon päästä.

Oijoi nyt tuolla jo huudetaan Skippoa pelaamaan niin onhan sitä mentävä, siis kuulumisiin!

Ps. Misa täyttää huomenna 8v. ❤Prinssinakkeja tiedossa!