Aikuisten kaverikirja

Lapsena rakastin vastata ja saada vastauksia näihin, lopulta vakiokysymyksiä sisältävät ystäväkirjat tulivat syrjäytetyksi slämyjen, eli vihkojen jotka oltiin täytetty omilla kysymyksillä, tieltä ja niitä löytyy vielä muistolaatikoista muutama.. Joten kun sain Cami-pupulta tämän haasteen ajattelin muokata sitä hieman ”slämymäisemmäksi”, eli kirjoittamalla perään yhden oman kysymykseni. Ideahan tässä on se että kyselyä tosiaan jatkettaisiin sitä mukaan kun sitä eteenpäin toisille siirrettäisiin. Joten vaikka ehkä alkuperäinen idea näissä ei ole haastaminen, minä nyt heitän haasteita eteenpäin. Joten haastan Janeten, Mervin ja Nooran.

Nimeni on *Mira Maria

Jotkut tosin kutsuvat minua *pikkumiraksi, myyksi, mirtsuksi ja pupuksi

Olen syntynyt vuonna *1985, eli olen siis mielestäni *30-vuotias.

Lapsuuskotini langallinen numero: *8013513

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: *lastenhoitaja tai kirjailija

Mutta isona minusta tulikin: *kassaneiti

Täydellinen puoliso: *on vielä haussa, mutta uskon että niitä löytyy vain kirjoista

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: *liikkuisin enemmän, nukkuisin enemmän, kirjoittaisin enemmän

Harrastan nyt: *käden kuntouttamista, ulkoilua koirien kanssa ja epäsäännöllisesti valokuvausta,

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: *tai teemukillisen jälkeen Alessia Caran – Scars to your beautifull

Noloin teeveeohjelma josta pidän: *Solsidan, Emmerdale

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): *juustomunakas koirille

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: *katson Misan pentukuvia

Lapsuuteni lempilelu: *Polly Pocket, ne alkuperäiset taskuun mahtuvat, Trollit

Lempilelu nykyään: *IPhone 7plus

Salainen paheeni: *kynsien pureskelu

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: *kaiken aikatauluttaminen

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: *Elämä antaa meille vain sen verran kun jaksamme kantaa

Lause jonka kuulee suustani liian usein: no mun piti..

Huono äiti

Tai siis, koiranomistaja.

Otin ensimmäisen koirani sen aikaisen poikaystäväni kanssa, ja vaikka ehkä vähän vastaan laittoikin, meille tuli chihuahua. Olin ennen ollut henkeen ja vereen kissa ihminen, mutta tutustuessani enemmän tähän rotuun ihastuin ja menetin sydämeni täysin. Tietysti pieni ja suloinen koko oli siinä yhtenä osapuolena, en välittänyt muiden mielipiteistä räksyttävästä rodusta  ja niiden niin sanotuista haitoista, olin tehnyt päätökseni.

Sääntö nro 1: Tutustu eri koirarotuihin rauhassa ja mieti mikä sopii sen hetkiseen että tulevaisuudessa elämäntilanteeseesi, hankaloittaako elämääsi pitkät iltakävelyt ja että olet kokoajan sidottu kotiin jos et löydä hoitajaa. Ota myös huomioon mahdolliset eläinlääkärikulut yllättävien tapahtumien vuoksi, onko sinulla varaa ja aikaa olla koiran kanssa?

Jo ensimmäisen kerran kun sain syliini alle kilon kokoisen nyytin, tiesin menettäneeni sydämeni lopullisesti. Vaikka olinkin untuvikko koirien kanssa, minulla oli takana poikaystävän puolelta sukua auttamassa ja neuvomassa. Isoin kiitos kuuluu etenkin hänen tädilleen joka antoi minulle hyviä koulutusneuvoja, rauhoitteli kun hermoilin turhia ja jokaisella kerralla kertoi kuinka onnellinen koirani on minun luonani. Koirasta tuli minun vauvani, ja kutsuin itseäni äidiksi, poikaystävääni isäksi, vanhempiamme papaksi ja mammoiksi, ja häntä kutsuin rakkaudeksi.

Sääntö nro 2: Sinä olet koiran pomo, ja sen on toteltava sinua. Koira tarvitsee sääntöjä ja kureja, se ei päätä mitään vaan omistaja, pomo, on vallassa. Koira on perheenjäsen mutta ei lapsesi, kohtele sitä kuin koiraa.

Yhden vuoden aikana pelkäsin päivittäin menettäväni koirani, ja elinkin ystävieni sanojen mukaan transsissa. En pystynyt olemaan kotona, sillä siellä odotti tyhjä asunto, ilman tervehdystä kaaduin vaan maahan itkemään asunnon tyhjyyttä. Öisin näin painajaisia ja herätessäni heräsin painajaiseen sillä kukaan ei nukkunut vieressäni. Olin yksin. Eikä kukaan tuntunut ymmärtävät miltä minusta tuntui. Joten kun sain koirani takaisin, pidin siitä tiukasti kiinni ja päätin että en murehtisi enää olenko kouluttanut koirani oikein, vai vetääkö koirani lenkillä. Tai kokisi huonoa omatuntoa siitä että minulla oli öisin varmuuden vuoksi sanomalehteä lattialla. Minä olin vain niin onnellinen, etten ollut enää yksin.

Sääntö nro 3: Koira tekee tarpeensa ulos ja se on tehtävä pennusta lähtien sille selväksi.

Joten kun sain tilaisuuden toiseen, ja lopulta kolmanteen koiraan, en miettinyt pidempään. Suurin pelkoni ei ollut miten saisin toiset koiran tottumaan uusiin tapoihin tai ihmisiin, se oli kuinka osaisin jakaa rakkautta. Varmaan jokainen äiti miettii joskus samaa kun toinen lapsi tulee perheeseen.

Vaikka tiedän etten ole paras koiranomistaja sääntöjen ja rutiinien suhteen, tiedän tekeväni jotakin oikein, sillä koirani tottelevat minua ja luottavat minuun. Ja vaikka kotiin tullessanikin koirani tervehtivät minua hyppien ja sormia syöden, en katso sitä pahalla, olen vain niin onnellinen että ne ovat siinä.

Sääntö nro 4: Koira tervehtii sinua vain luvallasi, hyppiminen ja innostuminen on kielletty.

Aiemmin arka koira joka ärisi ihmisten tullessa liian lähelle, nukkuu nykyään aivan kiinni minussa nenä nenää vasten. Ja koira joka oli niin levoton ettei pystynyt nukkumaan jos liikuin vähänkin, kuorsaa nykyään kaikista kovimmin minun häärätessäni kotitöitä ja muita askareita.

Sääntö nro 5: Koiran paikka ei ole sängyssä eikä sohvalla.

Ja tuo ensimmäinen rakkaus on nykyään 11vuotias, se tunnistaa sormet peukalosta pikkurilliin, tietää milloin ei on ei, ja tietää milloin lupa on annettu. Ruoka-aikaan meillä ensin istutaan ja otetaan katsekontaktia, sitten vasta saadaan ruokakuppi nenän eteen.  Ja jotakin olen varmaan tehnyt oikein sillä jokainen heistä rakastaa minua virheistäni huolimatta.

ps. säännöt eivät ole suoria sääntöjä vaan muiden minulle tokaisemia mielipiteitään koirien kasvatuksesta. eikä niitä tulisi ottaa tosiaan.

Koiramaisia vastauksia

Tämä ihana kysely eläimenvastaamana tuli eteeni saijiksen blogista ja koska koiria ei ole niin paljon näkynytkään viimeaikoina päätin tehdä tämän, ja samalla esiin pääsee myös uusin perheenjäsen Richie jota ei ole erikseen esitelty. Hän tosiaan tuli luokseni tuon hiljaisen blogitauon aikana ja instagram seuraajat ovatkin ehkä huomioineet (ja ihastuneet) tähän nuoreen herraan. Liekö tuo pitkä kieli se mikä saa jokaisen rakastumaan.. 

Mutta aloitetaan järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.

Olen…

Misa. 11vuotias chihuahua neiti. Äidin ykkösprinsessa.

Parhaat päikkärit nukun…

kun masu on täynnä makkaraa ja äidin tyynyn päällä. Mieluiten yksin ja mahdollisimman kaukana tosta nuoremmasta pojasta. Se on ilkee kun välillä yrittää tunkea viereen ja viedä koko tyynyn. Se ei ole vieläkään ymmärtänyt että kaikki on MUN

Paras kaverini on…

mun pappa. Siltä saa aina herkkuja ja makkaraa kun äidin silmä välttää. Sitten sen masu on maailman kivoin nukkumispaikka myös.

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina…

Gotler makkaraa. Saan sitä ainoastaan papan antamana kun äiti ei halua koskeakaan siihen.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen…

oman takapuoleni. Minua ei leikkiminen kiinnosta koska olen kuningatar ja minua kuuluu rapsutella ja minun pyyntöihini kuuluu vastata.

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

kotihiiri, tai pappamamma hiiri, sieltä minut saa välillä kantaa kotiin kun en suostuisi mitenkään lähtemään! Äiti tosin sanoo että ilman polvivikaa minusta olisi tullut takuulla palkintorohmu koska olen maailman kaunein!

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Ensimmäinen paras muisto taisi olla kun äiti otti minut sänkyyn viereensä nukkumaan, vaikka sen aikainen isi kielsikin, tai kun varastin sen leivän päältä kalkkunasiivun sen katsoessa muualle. Toinen todella upea muisto on kun palasin äitini luokse vuoden erossa olon jälkeen kun kasvattaja yritti pitää minut omanaan. Onneksi äiti jaksoi taistella.

Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Jonkun rauhallisen ja hiljaisen tyypin. Tuo äitin Camipupun Teukka voisi olla arvoistani seuraa.

--

Olen..

Ritchie. 6-vuotias lumipallo chihuahua. Vaikka karvat peittävätkin sen, olen meidän katraasta kevyin ja painankin vain vähän päälle 2kg.

Parhaat päikkärit nukun..

Aina. Ei ole aikaa eikä paikkaa missä en nukkuisi, mutta yleensä kyllä etsiydyn jonkun viereen nukkumaan

Paras kaverini on..

Entisestä perheestä chihuahua Preston joka tulee meille aina kyläänkin usein, ja uuden perheen nuorukainen Rafi 

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..

Ruokaa, kaikkea sitä mitä äitikin syö. Kurkku on nannaa, omena oli nannaa, kaikki on nannaa.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..

Katson Rafia sillä se vie aina kaikki lelut äidin eteen. Minä meen sitten mukaan pyörimään kun lelu lentää. Olen tunnelmassa mukana.

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

Kotihiiri, vaikka kyllä minä seuraan uskollisesti äitiäni minne ikinä hän meneekään!

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Varmaan kun tulin ensimmäisen kylään nykyisen äidin luokse, ja käytiin katsomassa äidin vanhempia ja siskonpoikaa. Niin monta rapsuttajaa ja rakastajaa että tiesin kuuluvani tänne. En paljon taakseni katsonut kun sain tietää että pääsen äidin luokse ikuisiksi ajoiksi.

Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Olen aika erakko niin mieluiten niitä omistajia tapaisin, varsinkin jos ne rapsuttaisi minua.

-- 

Olen..

Rafi. 4-vuotias chihuahua poika. Olen nuorimmainen ja aikamoisen eloisa, äidin sanoin pieni ADHD.

Parhaat päikkärit nukun..

Silloin kun kukaan ei ole paikalla tai liiku. Koska muuten se on ajanhaaskausta kuluttaa nukkumiseen kun muut ovat hereillä ja voi juosta ja leikkiä ja saada hepuleita ja syödä sormia, ja leikkiä ja juosta..

Paras kaverini on..

Preston, Ritchie ja Misa. Vaikka Misa välillä äriseekkin mulle mut kyl mä tiedän että se oikeesti rakastaa mua.

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..

Ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa, mitä tahansa, mutta sekaisin menen makkarasta.

Kun minua pyydetään tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..

Pehmolelu oravan, se on ihan lemppari kun se vielä vinkuukin kivasti!

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu?

Äiti sanoisi tähän että kotikiitäjä koska en ole koskaan paikoillani.

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Kun pappa rapsutti mua, sen oli ensin tosi vaikea sulattaa saapumistani perheeseen kun sen sydän oli kokonaan jo Misalla mutta pikkuhiljaa se lämpeni mullekkin ja nykyään meillä on kahdenkeskisiä keskustelujakin.

Kenen blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata?

Olen aika suojelunhaluinen että en hirveästi ketään ellei ole kärsivällinen ja omaa kokoluokkaa oleva. Kadulla toiseen törmätessä tuppaan nääs kertomaan ensin muille että tämä on mun perhe, mutta esimerkiksi koirapuistossa kaikki leikkivät karvaturrit on mun kavereita.

Muumiopas

Pitkään lukeneet tietävätkin jo että olen aivan rakastunut muumeihin, joten voitte vaan kuvitella kuinka innoissani olin kun löysin kirjastosta Muumiopas kirjan. Vaikka olenkin tutustunut muumifilosofiaan ja henkilöihin, silti osa noista hahmoista ja heidän luonteestaan on tuntematon minulle. Ja ehkä muillekin, tai osaako joku kertoa tarkemmin, ilman googlea kuka on Clotilde-täti, Eukko tai Fanni? Entäpä Kampsu, Miska tai Juksu. Nämä minä jo tunnistan lukemistani tarinoista, mutta osalle ne ovat tuntemattomia sillä niitä ei ole televisiossa tai muumimukeissa näkynyt.

Ihanaa kirjassa on myös se, että jokaisesta henkilöstä tosiaan on kuvaus ja samalla se kertoo myös meidän maailmassamme asuvista henkilöistä.

Esimerkiksi..

Mymmelit ovat niitä jotka osaavat ottaa vanhempina aikaa itselleen. He istuvat kaikessa rauhassa, vaikka jälkikasvu tekisi mitä.

Möröt ovat maailmamme sisäpuolella. Tai kintereillä; synkät ajatukset ja muistot painavat kuin kivinen laahus jota tulee raahanneeksi mukanaan.

Tahmatassut pikkumyiden tapaan kajauttajat ilmoille kiusalliset totuudet, etenkin ne pienet paheet, joita useammilla on.

Ja lopulta neuvotaan kuinka voi muuntautua yhdeksi heistä, jota minun ei tarvitse näköjään edes tehdä sillä löysin itseni, olen tullut Homsuksi. Mutta jos tahdot tietää miten sellaiseksi voi muuttua niin..

Perusohje kuuluu, vetäydy, Silloin kun olet seurassa, keskity katselemaan ja tarkkailemaan. Puhu välttämättömin. Kun olet turvallisesti yksin, asetu johonkin mukavaan paikkaan ja anna mennä: kuvittele, maalaa  ja kirjoita, piirrä mieleen, paperille tai ruudulle. Piirrä se mitä toivot ja kaipaat, piirrä suuttumus, kauhu ja pettymys, piirrä kaikista kaunein ja haavoittuvin, piirrä kimaltava niitty ja jyhkeä ukkosrintama, piirrä kaikista pienin tai suurin.

..

Älä hämmenny, kun huomaat olevasi epävarma, ehkä yksinäinenkin. Se kuuluu homssun elämään. Kummastelusta kumpuaa luovuutesi, kykysi nähdä toisin. Samoin tylsyydestä. Kun mitään ei tapahdu, alkaa tapahtua. Mutta sinun kuvasi ja tarinasi ovat sinun. Jos joku kaipaa elämänkatsomuksellisia ohjeita ja opetustarinoita, menköön nuuskamuikkusten luo.

Kuka muu myöntää rakastuneensa muumeihin? Silloin suosittelen tutustumaan kirjaan ja etsimään myös oma muumihahmonsa. Sillä eihän näihin voi kuin ihastua.

:: Rafikin lukee::

Kirje 0.2

Olen alkanut enemmän näkemään öisin harhoja, ja sitä myöten pelkäämään yksin jäämistä. Öisin herään ääniin ja olen varma että ikkunan takana seisoo joku, joskus palaan takaisin uniin jossa ikkunan takana näkyy selkeä hahmo joka paljastuu välillä ties miksikin. Viime yönä se oli turvapalvelun mies joka oli tulossa tarkastamaan hälyttimiä. Olen selkeästi unen, kunnon sellaisen, tarpeessa. 

Juuri heränneenä ihminen on niin sekaisin että todellisuuden ja kuvitelman raja on niin pieni, että jollei pääse nopeasti rajan yli takaisin todellisuuteen, ahdistus on aivan kiinni sinussa.  Avuttomuuden tunne vetää jalat alta ja hengen haukkomaan, miettimään vaihtoehtoja, avaanko verhot, menenkö takaisin peiton alle, kenelle soitan. Monesti olen jo kännykkä kädessä valmiina valitsemaan numerosi, mutta parin järjen henkäyksen jälkeen lasken sen alas.  Enemmän kuin hahmoa verhon takana pelkään sitä, etten saisi sanaa suustani jos vastaisitkin, mitä edes sanoisin?  ”Apua minua pelottaa olla yksin, en tiedä kelle muulle soittaisin?" Saisinko sittenkään sanottua sitä mitä tunnen, löisinkö luurin korvaan kun ylpeys tulee tielle. Ihan kuin siinä vaiheessa edes ylpeyttä olisi. 

Tosin olen aina ollut sellainen, mieluummin annan sarjamurhaajan hyökätä kotiini kuin häiritä jotakin keskellä yötä vain sanoakseni anteeksi.

10 unohtunutta kysymystä

Tietokonettani tutkiessani, huomasin saaneeni älyttömän paljon haasteita kysymyksineen. Olen aina tallentanut ne tietokoneelle, jotta muistaisin omalla ajallaan vastata niihin. No sinne tietokoneen syövereihin tekstitiedostot ovatkin jääneet. Joten ajattelin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni vastata niihin kysymyksiin ainakin! Kysymykset ovat aina ihania, mutta jotkut ovat niiiin vaikeita kun niihin tarvitsee enemmänkin miettimisaikaa kuin hetkitovi ja tee-kuppi. Nyt on keskiviikko 6.3.13 ja katsotaan milloin saan viimeiseen kysymykseenkin vastauksen. Voisikohan ottaa töistä lomaa ihan vain näihin kysymyksiin vastatakseni?

Taas tietokonettani tutkiessani tuo kirjoitus pläjähti naamalleni. Vuosiakin tuosta on vierähtänyt joten olisikohan aika jo julkistaa ne vastaukset joihin olen saanut vastauksen kirjoitettua. Tässä on yhdistettynä Liebster Awardista saatuja kysymyksiä, että muitakin minulta kysyttyjä asioita.

1. Mistä asioista olet kiitollinen, joita elämässäsi on?
*Perheestäni, koiristani, työpaikastani. Ylipäätänsä siitä mitä teen päivisin, olen kiitollinen arjen jokaisesta hetkestä.

2. Tulisitko mieluummin arvostetuksi jonkin taiteenlajin vaiko teknisemmän alan kautta? Miksi?
*Taiteenlajin, olisi ihana olla loistava jossakin sellaisessa. Teknistä mielestäni voi opiskella helposti, taiteellisuus ja sen lahjakkuus tulee ihmisestä itsestään. Ihailen niitä ihmisiä joilla on jonkinlainen lahja, jossa he loistavat.

3. Suostuisitko pitämään puheen ystäväsi häissä, jos sitä pyydettäisiin? Millä mielellä?
*Apua, tämä on vaikea. Riippuen ehkä ystävästä ja siitä kuinka pitkä puheen tulisi olla. Ja kuinka aikaisin minua varoitettaisiin asiasta! Jännittynyt olisin kuitenkin.

4. Seuraavista minkä eläimen ottaisit kotiisi asustelemaan: hevonen, rotta, minipossu, kana?
*Kolme minipossuahan jo asunnossani asustaakin. Ainakin toi yksi on sellainen possu että uppoisi vaikka mikä, ja pyöreä kuin minipossu. Omistajasta puhumattakaan.

5. Minkätyyppistä kirjallisuutta luet?
*Kai sen voisi kuvailla helpoiten chicklit(?) –kirjallisuudeksi, sellaista kevyttä hömppää. Lempikirjailijoitani sen saralta ovat Marian Keyes, Cecelia Ahern, Sophie Kinsella ja Cathy Kelly. Sitten tykkään lukea myös fantasiamaailmaan ja todellisuuteen sekoittuvia kirjoja, kuten Harry Potteriteita ja Twilight –saagaa. Lukulistalla on myös niiden kirjojen kirjailijoiden muutkin tuotannot.

6. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkonäössäsi, mikä se olisi ja miksi?
*Naamani. Haluaisin sen kapeammaksi enkä tällaista pyöreätä naamaa. Sitten hiukset piiiiiiitkiksi ja silmät kokonaan vihreiksi. Tahtoisin siis yksinkertaisesti olla kaunis!

7. Mikä yksittäinen asia ulkonäössäsi miellyttää sinua eniten ja miksi? + onko se sama asia josta saat kehuja muilta?*En muista olisinko koskaan saanut mitään kehuja ulkonäössäni, ainoastaan silloin ehkä kun olen värjännyt hiukseni punaisiksi. Tai sitten on ne yksinkertaiset pisamat mistä moni on sanonut jotain.

8. Mistä asiasta haaveilet eniten maailmassa, ei materia.

*Vapaudesta, siitä ettei ole riippuvainen mistään eikä kenestäkään. Siitä että pärjää omillaan ja että muut luottavat siihen.

9. Montako kenkäparia omistat ja montako kenkäparia mielestäsi on "soveliasta" omistaa?
*Joinain päivinä tuntuu että omistan liiaksi kenkiä, ja toisinaan taas tuntuu että liian vähän. Ehkä jonkinlainen mielikuvakin on päässäni, että naisen on omistettava tuhannet kengät. Itselläni niitä on (jos kesäkengät ym. juhlakengät lasketaan mukaan) n.15 näin nopealta kädeltä, sen enempää tutkimatta, laskettu. Soveliasta on ehkä omistaa, hmm, niin monet kuin käyttää? Tai edes harkitsee käyttävänsä. ;)

10. Kuka on paras ystäväsi, miksi juuri hän? Kerro tarinanne lyhyesti.
*Parhaista parhain on yksinkertaisesti Tuutikki. Tarina alkoi yhteisen ystävän synttäreiltä ja siitä se on jatkunut aina tähän päivään asti ja yli seuraavienkin huomisten. Parasta ystävyydessämme on se, että vaikka kuinka aikaa kuluu, ja vaikka yhteydenpito välillä jääkin, tiedämme toisen olevan aina siinä, ja että toisen sydämessä on aina ikuinen paikka. Joku muu voisi tilanteessamme ajatella ettei ystävä välitä koska ei soita, tai tapaamiset ei onnistu, joku varmaan jo luovuttaisi koko ystävyyden suhteen. Mutta se on meidän ystävyytemme salaisuus, tiedämme merkitsevämme toisillemme paljon, sanomatta sanaakaan.

Tapojensa orja

Jokaiselle meistä on varmaan tarttunut elämän matkansa aikana opetuksia ja uskomuksia, että niitä on vaikea ulkopuolisen muuttaa. On vaikea olla sylkemättä oikean olkansa ylitse kun musta kissa juoksee kadun yli, vaikka kaveri nauraisi kippurassa vieressä. Vaikka heiluttaisi rahatuppoa nenän edessä, jossain vaiheessa on kuitenkin syljettävä. Tai suojatietä ylittäessä on osuttava vain valkoisiin, tai käytävällä ei saa osua rakoihin. Aina on oltava parillinen määrä, pariton on kuin punaisen liinan heiluttamista härän edessä. Liian uskaliasta. Tuntee elävänsä vaarallisesti, jos jonakin aamuna nouseekin vasemmalta puolelta.

Minunkin on myönnettävä, omistan näitä muutaman..

suojatiellä on tosiaan astuttava vain valkoisiin viivoihin

oikea sukka on laitettava ensin jalkaan, en tiedä miksi mutta niin se vain menee

pyykin huuhtelu aine on aina sekoitettava veteen ennen koneeseen laittamista

ruokapöydässä on aina istuttava ikkunaan päin

mutta eniten mieleen minulle on jäänyt yllättäen ne jotka liittyvät ruokaan..

sisko joskus sanoi että banaania syömällä saa selluliittitukoksen jalkoihin,

peruna taas pakkautuu kaikki myös jalkoihin

pupu aikoinaan kun karppasi sanoi hedelmien sisältävän liikaa sokeria joten niidenkin liika syöminen aiheuttaa omatunnontuskia,

sekä suolan syönti sillä niin moni läheisistäni on kertonut sen turvottavan ja tekevän nakkisormet.

tonnikala ei käytännössä ole kalaa

katkarapuja liika syöminen aiheuttaa korkeaa kolesterolia

jäätelö on melkein sama asia kuin jugurtti, joten jugurttikin on pahasta

sokeritonkin sisältää sokeria

ja sitten se tärkein kaikkien tuttu juttu, voileivän päälle ensin kuuluu juusto, sitten vasta se leike ja sitten kasvikset, ensin kurkut sitten tomaatit. Järjestys on oltava oikea vaikka sitä leipää nyt en hirveästi syökkään..

Lista varmaan jatkuisi pidemmällekin jos tarkemmin omia puuhiaan seurailisi pitkin päivää, mutta tässä nyt ne mitkä ensin tulevat mieleen.

Olenko minä vain ainoa outojen tapojen ja ohjeiden orja joka ei pääse niistä irti vai onko muitakin? Mitä outoja tapoja tai oppeja sinulle on matkasi aikana jäänyt mieleen?