Vapaus. Onko se nyt tässä ja onko se etu vai haitta?
Miten matka jatkuu tästä vapauteen astuneena.
Päivät palaavat normaaleiksi. Ulkona Misan kanssa
käyntiä sekä siivoamista. (jota onkin jo kertynyt)
Multa kysyttiin että mitä mulle jäi käteen kolmen
viikon jälkeen. Vastaukseni oli nomination koru pikkumyy palalla sekä kaksi
uutta ystävää, jotka ovat aivan takapuolesta juuri tuon pikkymyy nominationin
takia.
En kuitenkaan vastannut täysin oikein. Ajattelinko
varjelevani muita vai päässä pyörineitä ajatuksiani.
Kuule siis olen jotain ymmärtänyt..
Oloni oli kuin olisin ollut matematiikan tunnilla ja
uuden laskutehtävän parissa.Ensin ajattelin kuuntelevani hyviin tarkkaan jotta
varmasti pysyn kärryillä kuinka tämä ratkaistaan. Nähtyäni kuitenkin kuinka
helppo laskutehtävä on muille ja kuinka he ymmärtävät suoraan mistä aloittaa
minä luovutan ja piirtelen perhosia vihkooni. Kokeen tullessa muilla sauhuaa
kynä sekä laskin, minulla valmis asenne en osaa enkä jaksa.
Palautuspäivänä on kuitenkin niin ettei minua hetkauta
pieni arvosana mitenkään. Toiset iloitsevat, selittävät kuinka he lopulta
tajusivat kaavan ja ratkaisivat sen. Ovat onnellisia vaikka eivät arvosanaksi
täysiä kymppejä saaneetkaan. Heillä on onnistumisen tunne niin vahvoilla, että
tietävät jatkossakin onnistuvansa jos vain yrittävät.
Tahtoisi kuitenkin muuttua hyvinkin näkymättömäksi ja
käpertyä nurkkaan luokan perälle kun opettajan ilmeessä on sääliä sekä
pettymystä arvosanaa antaessaan. "Olisit pystynyt niin paljon parempaan jos
et olisi luovuttanut heti ensimmäisen esteen sattuessa."
Noh, ehkä minun ei olekkaan tarkoitus olla
matemaattisesti lahjakas. Tai ehkä minä jonain päivänä saankin 'ahaa'
-elämyksen ja palaan takaisin näyttämään opettajalleni mitä minä osaankaan.
Itse minunhan on päätettävä luovutinko, vai annoinko
itselleni vain aikaa ymmärtää.
Anna minulle hetki aikaa,
hetki aikaa miettiä uudelleen.
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
sanoa mitä todella tarvitsen.
[Haloo Helsinki - Kuule minua]
