RAPU 11.10.2011
Olet tavallista herkemmässä mielentilassa. Varoita siitä lähimpiäsi. Siten he ymmärtävät välttää piikittelyä ja kohdella sinua sen sijaan silkkihansikkain.
Ei Misa tullutkaan halittavaksi eilen. Haukottelin varmaan isille niin kovasti puhelimeen illalla että päätti paremmaksi määrätä mut suoraan nukkumaan. Tietenkin tottelin vaikka en ymmärtänytkään mistä yltiöpäinen väsymys voisi johtua. Tuntui että olisin voinut aloittaa suoraan talviunet.
Joskus sitä vois nukkuukin vaikka kuinka kauan.
Todistin sen tänä aamuna. Torkutin tuhansia kertoja herätyskelloani ja päätin aivan hetkeksi sulkea vielä silmäni.. Seuraavassa hetkessä huomasinkin sen lopettaneen soimisen ja näyttävän sen verran että nyt on noustava. Nappasin ensimmäiset vaatteet mitkä käsiini sain ja työnsin hammasharjan laukkuun. En edes ehtinyt aamuteetäkään juoda.
Kanssamatkustajat bussissa varmaan huomasivat myös minun kiukkutuulen ja antoivat minun rauhassa istua yksin. Onneksi ei sentään satanut niinkuin eilen, (sateenvarjo on nyt entinen) muuten kiukkuisuuteni olisi noussut äärimmäisyyksiin.
No eihän se huono aamu tietenkään siihen loppunut. Aamu alkoi murrosikä kiukulla "ihan sama, joo, no ihan sama, ei kiinnosta, joo älä jaksa", onneksi sentään Haisuli on täällä kiukuttelemassa kanssani. Tietävätpähän ettemme turhasta jankuta. Harmi vain että se piti saada todeksi vasta puurolautasen jälkeen. Aamua olisi nimittäin huomattavasti piristänyt se viili. No ainahan on huominen..
Ja juuri kun pääsin keskittymään ja nielemään aamu pettymykset ärsyttävä itikka päätti majoittautua juuri minun korvan viereeni ja pörrätä siinä ikuisuuden.
Ois pitäny aamulla vaan kuunnella itseään, kääntää kylkeä ja jatkaa unia.
Kuka kertois pitääkö mun vielä kauan jaksaa?
